×

Nós usamos os cookies para ajudar a melhorar o LingQ. Ao visitar o site, você concorda com a nossa política de cookies.

Comece a aprender esta lição agora
image

Ensimmäiset novellit - Juhanni Aho, KIEVARIN PIHALLA

KIEVARIN PIHALLA

Kestikievaritalon pihalle paahtoi päivä niin polttavasti, että auringonpuoleisissa nurkissa ja seinänraoissa ihan kuumuudesta ritisi. Pihakivetkin polttivat jalkaan kuin kivet uunin arinassa, ja hipristellen niitä myöten täytyi Vahdinkin astua, kun se unisena leukojaan levitellen veteli itseään toisesta varjopaikasta toiseen, aina vain viileämpää leposijaa hakien; joskus se kujaankin poikkesi, että ehkei siellä nyt niin hiottaisi, mutta siat ne on jo sinne ennättäneet, eikä Vahti tahdo sikain kanssa saman katoksen alla asua.

Ja sitten ei edes tuulekaan, ei senkään vertaa, että pöly ajavan tiessä jälelle jäisi, vaan kohoaa se vain kohtisuorana kärryihin ja joka paikkaan tunkee, tietä kulkevan suuhun ja sieraimiin. Mutta sehän se onkin kärpäsille mieleen, se tuulematon ilma, niille suuremmille erittäinkin, jotka aina päivänpuoleisilla seinillä paahtautuvat ja tuimalla surinalla silloin tällöin toistensa niskaan lennähtävät—kun on näin tulisen kuuma, niin silloin ne elämästään nauttivat, mutta sateisella säällä on niillä ikävä olla, ja alakuloisina ne silloin mikä missäkin jöröttävät.

—Surr!—niin ne panevat.—Surr-rurr-rurr!

—Nöh-nöh—nönönöh!—sanovat siat kujassa toisilleen, ja se merkitsee, että kylläpä nyt on vähän liian vari.

Mutta Vahti ei sano mitään, vaikka kärpäset kovin hänen korviansa ahdistelevat, lentävät niihin suurissa parvissa ja ihan verille purevat. Välistä se kuitenkin suuttuu, kun ei puistelemisesta mitään apua lähde ja kärpäset vain käyvät yhä äkäisemmiksi—silloin se kapsahtaa etujaloilleen, sivaltaa käpälällään ne heittiöt korvistaan irti ja suuhunsa niitä tavoittaa; mutta kärpäset ovat näppärätä väkeä, jotka päänsä katsovat, ja tyhjänä loksahtavat Vahdin leuat toisiansa vasten.

Eikä sitten kaukaan aikaan mitään tapahdu, ei näy eikä paljon kuulukaan. Hollimieskin on tuohon tuvan varjoon nurmelle nukahtanut, ja siinä hän mahallaan vieläkin makaa, vaikka päivä jo aikoja sitten on varjonsa toiseen paikkaan kiertänyt ja nyt sen tuuheata tukkaa kauheasti kuumentaa; tuolla maantiellä jossain kyllä ratasten ritinätä kuuluu, mutta sitäkään ei sitten taas kotville kuulu, kun hevonen kaiketi on kuumasta hidas eikä jaksa pikemmin kiiruhtaa, vaikka herra kyytimiestä käskee—jos se nimittäin kyydillä ajava lie, joka siellä on tulemassa. Pääskykin tuolla toisen talon päällä leijaa—mutta missähän on talonväki kaikki, koska ei ketään näy?—Arvatenkin ne ovat niityllä, uutterina luokoja kouhottelemassa, sillä eihän kukaan tiedä, milloinka tuonne taivaalle pilven kasvattaa ja sateen sieltä alas maahan paiskaa.

Ei ne kaikki kuitenkaan luo'olla liene—isäntä, kestikievari, kotonansa köllöttää, ja sehän ei ole tavallisesti hyvä merkki, ettei isäntä työväen mukana kule, vaan jää kotiin. Mutta saattaahan taas olla niinkin, että toista ahneus niitylle ajaa, toisen se sieltä käskee kotona olla—ja niin se on nytkin. Isäntä on asian semmoiseksi nähnyt, että »kun häntä kuitenkin jonkun talonmiehen pitää kotosalla olla—jos näet herroja kulkisi ja ne jolloinkin jotain tarvitsemaan sattuisivat— niin on häntä silloin itse, ja käyköön aikamiespoika työväen mukana— tottahan se siellä omalla työlläänkin jotakin toimittaa, kun itse en kuitenkaan muuta jaksaisi kuin ladon kynnyksellä istua ja sinukkata janoon särpiä—»

Sillä lailla se isäntä ajattelee, heitäkse selälleen tuvan lattialle, kuivavien heinien päälle, sitoo sormensa mahan yli solmuun ja siinä sitten tyynenä köllöttää. Hän on ja ajattelee sitä, mitä äskenkin ajatteli, mutta sitten ei pitkään aikaan ajattele mitään—on vain. Johtuu sitten taas mieleen jotain muutakin, mutta se on semmoista, jota jos pitemmältä ajattelisi, sen tähden ehkä pitäisi ylöskin nousta, ja se olisi kovin vaikeata, kun on iso maha tiellä, ja siksi ei sitä isäntä tahdokaan ajatella, vaan koettaa miettiä jotain muuta. Mutta kun yhä vain sittenkin aatos sinnepäin kiertää, että »on sitä talossa kylmää puteliolutta, vasta vieraiden varalle ostettua», niin vaikea on taas olla nousemattakin.—

ja siitäpä se nouseekin, ritisevien heinien päälle seisoalleen kämpii ja lähtee kellariin, kun tietää, että siellä kaksi koria olutta päällekkäin lepää, ja »jos noista nyt muutaman putelin kuumaansa juopikin, niin ei siitä talon siltä köyhtyä tarvitse».

—Siinä se tuokin rotjottaa—tekisipä mieleni vähän kengän kärellä paikkojansa koettaa, murajaa hän, kun näkee hollimiehen pihamaalla mahallaan makaavan, mutta ei hän sitä kuitenkaan koeta, menee vain ja mutisee vielä mennessään:—ei sitä missään nuo ihmiset niin paljon laiskuuteen perehdy kuin näin kievaripaikoissa—erittäinkin nuo hollimiehet ne täällä siihen oppii—ei ne muuta kuin päiväkaudet loikoo ja lojuu.

Isäntä meni kellariinsa, joka oli tehty pihanpääkamarin alle vastapäätä tupaa ja jonka ovi oli punamaalilla maalattu. Sinne hän vajosi— kellarin mustaan kurkkuun ja viipyi siellä kappaleen.—Sill'aikaa hollimies syystä, kuka sen tiesi mistä, kääntyi mahaltaan selälleen, Vahti muutti makuusijaa, pudisti korvistaan kärpäset, jotka yhä äkäisemmin häntä, uneliasta miestä, ahdistelivat, kujan asukkaat myöskin sieltä yksikantaan sanottavansa sanoivat—mutta sitten ei enää tapahtunut mitään, niin kauan kuin isäntä kellarissa viipyi. Eikä sittenkään mitään tapahtunut, kun isäntä tuli kellarista pois, puteli kummassakin kainalossa, ja pihanpääkamariinsa pujahti…

—Huhhuh!—kylläpä se oli kylmää—mutta hyvän se teki, puheli isäntä, kun pihan yli taas tupaan palasi.—Ei se tuo yksi olutputeli paljon janoisen juodessa tunnu, mutta hyvän se teki, hyvän teki—niin, kiuvota sinäkin nyt siinä kuin kissa pahan sään edellä turpa taivasta kohti (hän tarkoitti hollimiestä)—mielelläsi mahtaisit sinäkin olutta maistaa, mutta juo vain sinukkata, kyllä se sinukkakin hollirengille välttää.—Kylläpä nyt päivä heloittaa,—kyllä nyt—soh!—(tämä oli sanottu kärpäselle, joka oli sieramesta suoraan sisään lentää) luoko hyvästi kuivaa—pitäisihän sitä niityllekin—

Sen sijaan laskeutui isäntä kuitenkin äskeiselle sijalleen pirtin lattialle, kahisevien heinien päälle—tällä kertaa mahalleen.

—Puhhuh!—kyllä nyt on vari, mutta hätäköpä tässä, hätäköpä tässä—ei hätää mitään eikä puutetta mitään.—Etuisaa se on tämä kestikievarin pito (isäntä kääntyy kylelleen ja nojautuu kyynärpäänsä varaan, sillä niin ollen on helpompi tämmöisistä totisista asioista puhella kuin mahallaan ollen)—etuisampaa kuin mikä muu talonpojan syrjäammatti tahansa.—Kyllä siihen moni talo pyrkikin, mutta ei ne muut päässeet— se meidän vallesmanni on hyvä mies, ja kuvernööri määrää, mitä se esittää—se oli kiittänyt minua ja sanonut, että siinä se oikea kievarin isäntä onkin—mutta kyllä se onkin välistä voiteessa, kun meiltä virkamatkoilla käydessään lähtee.—On ne kulkevaiset aina hollimiesten mukana terveisiä laittaneet, että huonot on hevoset, ja äkäisimmät ovat panneet päiväkirjaankin, mutta vallesmanni on hyvä mies, kun kulkiessaan saa talvella kylmäänsä ryypyn ryypätä ja kesällä kuumaansa—Yksi puteli päivässä näin kuumalla omaan suuhunkin, ei se taloa hävitä—eikä kaksikaan putelia, kun muuten tarkasti elää——

Tätä tietä ne isännän ajatukset hiljalleen kävelevät, välistä noin seisahtuen, välistä matkaansa jatkaen, ja niin ne joutuvat sinne, mistä ensiksi lähtivätkin, että nimittäin kuuma on, ja sitten siihen, että hyvä on olla, eikä puutetta mitään ja viimeksi siihenkin, ettei yksi puteli olutta pahaa tee, eikä tee pahaa kaksikaan…

Ja taas isäntä nousee, vähän vaikeammin kuin äsken, menee ovesta ulos, pihan yli, ja siitä pihanpääkamarin ovesta sisään. Mutta hänen pihan yli mennessään muuan pääskyveitikka hänen päänsä päällitse hipaisee.

—Jo viep'! se huutaa ja lentää tallin ylisille—jo viep'!—ja silloin se jo lentää takaisin. Vaan sill'aikaa, kun isäntä viipyy kamarissa, ei taaskaan mitäkään tapahdu, ei sitäkään, jota silloin, kun hän siellä äsken oli—se pääsky veitikkakin tuolla kaukana kylän päällä jo suikkelehtaa, toisia näkee ja toisia narraa. Mutta kun isäntä taas kamaristaan tulee ja pihan yli kulkuansa suuntaa, silloin hänen korviinsa käypi tuolla kaukana ritiseväin kärrynpyöräin ääni…

Kyytiköhän siellä ajanee—saattaapa olla kyytikin—kaukana se vielä on, missä lie tuolla järven toisella puolen metsän takana.—

Kyyti se onkin, joka siellä hiljalleen ajaa, ja kuka sen tietää, mitä sen tulosta vielä tapahtuu, vaikka isäntä ei sitä ajattelekaan, että sen tulosta saattaisi mitään tapahtua.—Eikä hän nyt enää sitä muistakaan, että kuuli sieltä kärrynpyörien ritinän—hän painakse makuusijoilleen, pöyhöttää päänaluisen, laskee kätensä päänsä alle ja puhelee itseksensä:

—Ei se tule maksamaan, jos korittain ostaa, kuin enintään viisikolmatta penniä puteli, ja se ei ole paljon päivässä—maksaahan se sinukkakin sen—ja jos kaksikin kuumimpana päivänä juo, niin ei sitten sadepäivänä juo yhtään—maksaahan se sinukkakin sen, jos kaikki lukuun ottaa, lehmän ruuat ja hoidon ja piikain palkat ja kaikki.—Ja mikäpä sitten, jos olisikin vähän kalliimpaa—olutkauppa kuitenkin itsensä kannattaa eikä moni kyydillä ajava sitä kysymättä talosta lähde.— Viisikymmentä penniä putelilta, johan siitä kannattaa itsekin juoda.— Kunpa nyt taas kyytejä kulkisi—joutaisinhan minä tässä herroja rahteerailemaan—mikähän lienee se ajava, jonka kärryt siellä ritisi— mutta kovemminhan se kyyti ajaisi.—Oikein hyvä olisi, jos kyytejä tulisi, ei olisi pakko hevosta antaa, ja tottapahan odottaessaan jotain ikäviinsä joisivat—ja ehkä isännällekin tarjoisivat—tarjoo ne muutamat isännällekin.—Se Kuopion posti on toistakymmentä markkaa vielä velkaa—milloinhan maksanee?—Kylläpä nyt raukaisee … taitaa olla ukkonen ilmassa … kovinpa se nyt haukotuttaa… Onpa ne tuonne orsille heiniä ahtaneet—vaan sielläpä he … hyvästi … kuivavat…

Ja siihen isäntä sitten nukkuu eikä edes untakaan näe—ei minkäänlaista. Hän nukkuu koko mies sieluineen, ruumiineen ja hengittää raskaasti. Ja jok'ikinen ajatuksen kipinäkin sammuu. Mutta sill'aikaa, kun hän painuu yhä sikeämpään uneen, kun pää ja kädet yhä rennommiksi heinien päälle vaipuvat ja makea vetonen suusta valuu, silloin tuolla ulkona alkavat Vahdin korvat nousta… Hän on nyt viimeinkin pirtin portaiden kupeella, kaksinkertaisessa varjossa siellä, itselleen mieluisen leposijan löytänyt, painanut päänsä käpäliensä varaan ja silmänsä raukeasti ummistanut… Ja silloin tuolta naapurin törmästä alkaa kuulua semmoinen rätinä, että se on liian paljon, jotta sen Vahti saattaisi tyynellä mielellä suvaita tapahtuvaksi…

Sieltä ajaa kyyti semmoisella huimalla vauhdilla, kuin kyyti tavallisesti alamäessä ajaa ja viimeisellä virstalla. Pyöräin rätinä kiviseen maantiehen, se se aina muulloinkin Vahdin korviin pahasti käypi, mutta jos siihen vielä ruoskan läiskettä kuuluu ja hollimiehen huutoa, niin kauheasti hänen sydämensä siitä julmistuu. Ensin se murahtaa makuullaan, sitten se hyppää ylös—ja ylös hyppää nukkuva hollimieskin, sillä hänen korvansa juuressa rämähtää koira niin rähäjävään haukuntaan, että kuuronkin korvat saattaisivat siitä lumpeuksiin mennä.

Kovin on hollimies töperryksissä eikä tahdo maailmasta selville päästä, sillä aamiaisista asti on hän nukkunut sikeästi ja päivän painamana. Polvilleen hän nyt ensiksi hypähtää, katselee haraten ympärilleen, mutta kaikki hän näkee kuin kallellaan. Hänestä tuntuu, kuin aurinko joka puolelta häntä suoraan silmiin paistaisi, mutta kun hän sen kuitenkin saa selkänsä taa, niin maailmakin jo sitä mukaa alkaa käydä selvemmäksi. Hän jo tuntee ruumiissaan, että hän on talon pihalla huoneiden välissä ja sitten jo näkeekin, mikä talo se on, jonka pihalla hän on, ja viimein hän keksii kievaripylväänkin, joka tuolla aitan vieressä valkeapäisenä seisoo. Mutta sieltä aitan takaa näkyy vielä muutakin, vilkahtelee vähän väliä tuota Vahdin valkeata hännänpäätä ja kuuluu samaa melakkata, joka niin armottomasti nukkuvan korvaa särki. Vahti se sillä lailla vieraita vastaanottaa, eteenpäin hyökkää ja taapäin peräytyy, haukkuu koko sydämensä kyllyydestä, koska häntä, parhaallaan juuri rauhaan päässyttä, tuolla tavalla turhanpäiten häiritään.

Mutta koska se ei sen pahempaa ollutkaan, niin aikoo hollimies haukotellakin, ennenkuin ihan kokonaan seisoalleen nousee. Vaan silloinpa aitan takana jyrähtää, niin että pihamaakin jyrähtää, Vahdin haukuntakin vähäksi aikaa häviää kärryjen rätinään, ja pihaan pelmahtaa kyyti, laukalla laskien ja tomusta tupruten.

—Pois eestä, joka elää tahtoo!—se on iloisen kyytipojan tervehdys uniselle hollimiehelle, joka parahiksi ennättää hevosen jaloista syrjään hypätä.—Oletko sinä sydänmaakalainen vai mikä, kun et tiedä kyydin tieltä paeta—elä siinä leukojani levittele, vaan toimita hevosta!—Eikö hevosia saa vai mitä?

—Missä lie isäntä—en minä tiedä, saaneeko—ja hollimies nyt haukottelee äskeisenkin edestä ja ruopii korvallistaan, ruopii ensin yhtä, sitten toista…

—Olkaa hyvä ja etsikää isäntä ja käskekää hänen toimittaa hevonen— meillä olisi kiire,—sanovat herrat, joita on kaksi, toinen vanttera ja vahvan näköinen, toinen hennompi, ja sillä on matkalaukku kaulassaan ja silmälasit päässä.

—Kuuletko sinä, herroilla on kiire—jouduttakaa te hevonen yhtä pian valjaisiin, kuin minä oman riisun.—Vikkelä poika onkin jo päästänyt valjaista kovasti tuhuttavan hevosensa.

Hollimiehellä ei itse asiassa ole mitään herrain kiirettä vastaankaan, mutta sanoohan kuitenkin totuttuun tapaansa, että »kylläpähän tässä ennätetään, jahka joudutaan», ja menee pirttiin.

—Kyyti tuli, sanoo hän ja kopaisee isäntää jalkaan, mutta isäntä ei liikahdakaan.—Kyyti tuli—kuulkaa isäntä—tahtovat hevosta.—Ei se nouse.

—Ei se nouse, sanoo hän pihalla olevillekin ja ruopii korvallistaai!' —Survaise kylkeen—tottapahan nousee.

—En minä—survaise itse.

Kyytipoika on urhoollisempi, vaikka on pienempi…

—Ylös isäntä—hoi!—Ja hän lyödä sätkäyttää ohjasperillään ihan isännän korvan juureen, niin että heiniä hänen silmilleen tuprahtaa, mutta isäntä ei herää vieläkään.

—Ylös isäntä—hoi!—mutta nyt se jo herää, sillä poikahylky on romahuttanut tupakkihakkurin kumoon aivan hänen päänsä pohjissa.

—Ku-ku? mi-mitä meteliä?—Typ—hyi!—mistä niitä heiniä—on suuhun—?

—Hevosta herroille ja parittain!—Poika tietää jo ennestään, että jos tässä talossa ei kahta hevosta heti aluksi tahdo, niin ei lopuksi saa yhtään.

—So—so—soh!—vähemmällä pitää olla—!—Mikä sinä olet, joka semmoista meteliä pidät—on tässä ennenkin vähemmällä ennätetty.— Isäntä onkin jo noussut istumaan.

—Kyyti on kartanolla—herrat odottavat—hevosta aisoihin!—tuleeko vai ei?

—Kyllä täältä tulee, jos et sinä kinttujasi korjaa—ja isäntä julmistuu yht'äkkiä niin, että hyppää ylös ja kaappaa halon sopelta … Mutta poika veitikka ei muuta tahtonutkaan, kunhan sai isännän jaloilleen… Hän jo tuolla kartanolla sitä nauraa, että »heräähän se herrakin, kun suuta syyhyttää». Se hennompi niistä herroista, jolla on matkalaukku kaulassaan, se on sillä välin jo käynyt huoneessa ja kirjoittanut päiväkirjaan, että ylioppilaat ne ja ne ovat matkalla Helsingistä sinne ja sinne. Ylioppilaille ollaan joka paikassa kohteliaampia kuin muille, ja ne ne hevosiakin saavat paremmin kuin mitkään muut matkamiehet. Vaan isäntä ei heitä tunne ylioppilaiksi—heidän valkeat lakkinsa ovat kapsäkissä— hän luulee, että »mitä lienevät koululaisia eli muita seminaristeja».

Hän tulee tuvastaan niin tyytymättömänä kuin suinkin saattaa tulla laiskan luontoinen mies, joka on kesken uniensa herätetty.

—Saammeko me hevosta? kysyvät vastatulleet kohteliaasti.

—Ei ole hevosta, vastaa isäntä äreästi ja haukotellen.—Täysi määrä kyytejä on jo mennyt tänä päivänä—kello kahdeltatoista saatte vaikka viisi?

—Ovatko kaikki hevosenne kyydissä?

—Kaikki ne on kyydissä.—Isäntä nähtävästi valehtelee, sillä hän sanoo sanottavansa kiiruummin kuin tavallisesti ja aikoo mennä.

—Eikö ole yhtään hevosta kotona? kysyy kyytipoika hevosensa kaulan ylitse päätään kurkottaen.—Mikäs rouske se tuolta tallista kuuluu?— Ihan minusta kuuluu kuin ori—

—Suus' kiinni, poika—sinä ainainen räveltäjä—se on minun asiani eikä kenenkään muun, mitä minun tallissani—eikä oritta ole annettu ennenkään— —Eikö vallesmannillekaan—?

Kyytipoika sanoo sen silmää viekkaasti iskien, mutta isäntä ei ole kuulevinaankaan.

—En anna, kun ei ole pakko antaa.

—No, koskei tämän talon hevoset jaksa, niin jaksaa minun … minä vien nämä herrat vielä yhden välin—ei se ole ensi kerta, kun tämän talon hevoset seisoessaan uupuvat enemmän kuin meidän juostessaan.—

Ja poika pyöräyttää hevosensa kärryjen eteen.

—Kovin se on uupuneen näköinen tuo hevosparka—se on se hennompi herra, joka sen sanoo.—Vaan mikä se on tämä toinen mies tässä—jos te olette hollimies, niin ettekö lähtisi meitä kyytiin?

—Hollimieshän minä olen.

—Se on sekin jo osastaan vasta postia vienyt—eikä sen ole pakko toista kertaa lähteä, ehätti isäntä jo sanomaan.

—Vastako postia vienyt—No, sitten se hyvin saattaa nämäkin viedä— meidän postintuoja palasi täältä jo iltayöstä eikä se tuo mitenkään ole saattanut sitä vast'ikään täältä viedä, kun jo on päivä puolisissa— vaan se posti taitaakin tässä aina viroitella— Kyytipojan pistos tuntui, sillä vaikka isäntä ei ole häntä kuulevinaan, niin hänen muotonsa kuitenkin käypi kovin happameksi, ja hän huomaa, että on paras olla pitemmältä kiistelemättä.—Kuka takaa tuon kyytipojan, jos se vielä valehtelee, että posti täällä juomassa viipyy.

—En minä kiellä—vie vain, mutta ei sinun ole pakko.

—Eihän se pakostakaan lie—

—Ehkä te nyt sitten kuitenkin lähdette meitä kyytiin?—

—Mene pois, niin ei tarvitse minun hevostani kiusata!

—Enpä häntä nyt oikein—on nyt niin helteisenlainen ilma.

—Ja nuo herrat ei näy hevosta säästävän—pojankin lama ihan vaahdossa kuohuu.—Se on isäntä, joka ei malta olla sekaantumatta.—Katsoppas tänne harjan alle—

—Kunhan ei omanne ennen lamoja olisi—koska ette niitä uskalla näyttääkään—

—Lähdettekö vai ette? sanoo se vantterampi herra hollimiehelle ja näyttää jo alkavan kiivastua.

Mutta heidän kyytipoikansa vetää hollimiehen syrjään ja sanoo hänelle jotakin korvaan. Ja se, mitä hän siinä sanoo, se on semmoista, jota kyytipoika, joka on saanut hyvät juomarahat, sanoo toiselle, silloin kun hän sillekin samaa toivoo, ja kun tahtoo herroilleen edeskinpäin hyvän kyydin toimittaa.

—No, jospa tuota sitten lähden—johan se ruuna on appeenkin syönyt.— Vaan minulla on vähän huononlaiset kärryt eikä niissä ole vieterejäkään.

—Eiköhän isäntä lainaisi kiessejään—nämä on yhtä hyviä herroja kuin vallesmannikin.—Se on se kyytipoika, joka vieläkin tahtoo herrojaan auttaa, mutta isäntä ei ole taas häntä kuulevinaankaan.

—Kyllä näissä on pahanlainen istua, puhuu hennompi herra, jolla on matkalaukku kaulassa ja silmälasit päässä, katsellessaan hollimiehen kärryjä—eikö teillä ole parempia?

—Eihän niitä minulla ole, vaan eiköpähän isäntä lainaisi omiaan!

—Mitä?

—Me kysymme, ettekö tahdo meille lainata parempia ajopelejä, sanoo vantterampi herroista.

—Mikäs näillä on hätänä—on ne suuremmatkin herrat tämmöisiin tyytyneet—eikä meiltä ole ennenkään kiessejä annettu—

—Eikö vallesmannillekaam?

—… ja joka tahtoo paremmilla ajaa, pitäköön omat kiessinsä—ei sitä neljästä pennistä peninkulmalta kannata panna kiessejään kulumaan.

—Me kyllä maksamme enemmänkin, kun vain annatte meille mukavammat ajopelit—olemme matkustaneet pitkän matkan ja tärisseet kovin—

—Niinpä täriskää vieläkin—minä en anna kiessejäni. Kyllä ne on herrat ennenkin luvanneet lisämaksuja, mutta sitten ovat tuskin senkään maksaneet, mikä on asetuksissa määrätty.

Mutta nyt kuohahti isomman herran luonto, sillä hän oli varmaankin pohjalainen, jonka mieli tämmöisissä tiloissa pian läikähtää. Hän astui kiivaasti isännän eteen, laski raskaasti kätensä hänen olkapäälleen ia katsoi häntä lujasti silmiin.

—Syytättekö minua siitä, etten ole teille aina kulkiessani maksanut, mitä asetuksissa on määrätty?

—Enhän minä teitä——

—Entä tätä minun toveriani, onko hän teille koskaan mitään velaksi jäänyt?

—Elkää, hyvä herra—enhän minä teitä toki—enkä ketään—heittäkää irti——

—Niinpä elkää tulko sitten semmoisia meille puhumaan, jos tahdotte korvianne säästää—ja jotenkin säälittä pudisti hän isäntä parkaa olkapäästä ja survaisi hänet luotaan…

—Savolaisia lurjuksia! mutisi kovin kiivastunut nuori mies toverilleen ja kääntyi sitten isännän puoleen, joka jo oli laittautunut peremmälle pihaa:

—Teidän ajopelejänne emme tällä kertaa tahdo, mutta vielä te meistä kuulette—lurjus!—ja se sana tuntui kimpoavan aivan hänen sydämensä peräseinästä.

—On niitä tuommoisia herroja ennenkin nähty, rehenteli jo isäntä vastaan ja loittoni vieläkin, sillä hän tunsi rohkeutensa sitä mukaa kasvavan, kuta kauemmaksi tuli.

—Mitä?

sanoi kiivas herra ja otti askeleen sinnepäin, mutta sitten hän kuitenkin kääntyi hollimiehen puoleen, joka toi tallista hevosensa:

—Valjasta vain omien kärryjesi eteen, mies!

—Eikö isäntä annakaan kiessejään? kysyi tämä.

—Me emme niitä tahdo, vastasi herra vihaisesti ja alkoi nostella kapineitaan hollimiehen kärryihin.

Sillä välin hiipi isäntä heidän selkänsä taitse pihanpääkamariin… Hän alkoi näet arvella, että tokkohan ne koulupoikia ovatkaan eli muita seminaristeja, ja tahtoi katsoa, mitenkä olivat päiväkirjaan kirjoittaneet. Kun näki, että ne olivatkin »ylioppilaita Helsingistä», niin katui jo käytöstään, sillä »ne ylioppilaat, aina ne hyvästi maksaa».—Hän kiirehti ulos, mutta herrat nousivat jo rattaille.

—Tuota—ne onkin nämä herrat ylioppilaita—minä luulin teitä vain koulupojiksi tai enintään semmoisiksi seminaristeiksi—

—Miksi te meitä luulitte? kysyi vantterampi herra häntä tuimasti tarkastellen.

—Niin, minä ajattelin, että te ette olekaan mitään oikeita herroja, ja sentähden minä tässä vähän, mutta—elähän aja, hollimies—pannaan ylioppilaille kiessit eteen—isäntä oli ottanut lakin päästään.

—Hävetkää toki!—Se oli ainoa kiitos, jonka isäntä sai hyväsydämisyydestään.

—Anna mennä! sanoivat herrat sitten uudelle kyytimiehelleen. Mennessään viskasi toinen heistä—se, joka oli isäntää olkapäästä puristanut—heidän äskeiselle kyytipojalleen vielä juomarahaa.

—Tuoss' on sinulle vielä, poika, markka omiin tarpeihisi—teidän kestikievarissa ollaan kohteliaita kaikille matkustajille. —Suur' kiitos—ja onnea matkalle!—Mutta antakaa tuolle isäntä parallekin edes kipurahoiksi muutama penni! —Ne hän saa kantaa jälestäpäin—perästä kuuluu, sanoi torventekijä!

Hollimiehen ruoska läiskähti, ja kärryt herroineen katosivat aitan nurkan taakse tomupilveen, Vahdin seuraamina.

—Kyllä teidät nyt, isäntä, hukka perii, puhui kievarin pihalle jäänyt kyytipoika. Hän oli valjastanut jälleen hevosensa ja istui nyt rattaillaan rauhallisesti ohjasperiään selvitellen.—Mitenkä te sillä lailla semmoisia herroja kohtelitte?

—Olipa nuo tuommoiset herrat missä tahansa—eihän ne näkyneet olevan sen suurempia herroja kuin ylioppilaita—

—Eipä ne sitten oikeaa arvoaan päiväkirjaan panneetkaan—

—Tiedätkö sinä sitten, mitä ne oli?

—Minkätähden minä en tiedä—vaikka kyllä ne höyliä miehiä siltä oli, vaikka ovat ylhäisiä—koko matkan kyselivät kaikenlaisia tämän puolen asioita.

—No, mitä herroja ne sitten olivat—sanoivatko nimensä?

—Minkä tähden ne ei sanoneet, vaikka minä en sitä pannut mieleeni— mutta sen minä tiedän, että kyllä niistä isäntä ehkä vielä kuulla saa— eikös se sanonut se, joka isäntää survasi, että perästä kuuluu?

—Kyllä se oli hyvä, että pian täältä tiehensä lähtivät ja pahasti sille kävisi, jos minä perään kysyisin—puristi ruoja kuin rautakouralla olkapäätäni—kävi sen harmiksi, kun ei oltu mieliksi.

—Eihän sitä kaikille mieliksikään—puhui kyytipojan veitikka, yhä vain rauhallisesti ohjasperiään selvitellen…—kylläpä nämä nyt on sotkeuksissa—Mutta niin se kuitenkin minun mielestäni olisi käypä, että jos antaa kiessinsä vallesmannille, niin pitäisi antaa kuvernöörin pojillekin—

—Kellekä kuvernöörin pojille—?

—Vaikkapa niillekin, jotka tästä äsken lähti.

—Elä!—oliko ne?—

—Olihan ne—ne oli meidän uuden kuvernöörin poikia…

—Meidän uuden kuvernöörin poikia?

—Joka sinne kuuluu aivan näinä päivinä vielä itsekin ajavan—nämä tulivat edeltä…

Nyt oli poika saanut ohjaksensa selville ja lähti ajamaan.

—Kuvernöörin poikia—ja minä kun en—! … ja isännästä näytti ihan, kuin olisi tuo valkopäinen kievaripylväs tuosta hänen aittansa nurkasta alkanut siirtyä naapurin portin pieleen…

(End of the Project Gutenberg EBook of Ensimmäiset novellit, by Juhani Aho)

Learn languages from TV shows, movies, news, articles and more! Try LingQ for FREE

KIEVARIN PIHALLA |на дворе innkeeper's|yard IM INNENHOF DES KIEWER 在基瓦里的院子里 AT THE INN'S YARD

Kestikievaritalon pihalle paahtoi päivä niin polttavasti, että auringonpuoleisissa nurkissa ja seinänraoissa ihan kuumuudesta ritisi. Кестикиевари||пекло||||||||||жары| the guesthouse|to the yard|it was scorching|the day|so|burning|that|in the sun-facing|corners|and|in the wall cracks|really|from the heat|it was sizzling На двор Кестикиевара так жарко светило солнце, что в углах, обращенных к солнцу, и в щелях стен прямо от жары трещало. The sun was shining so fiercely on the yard of the inn that in the sunny corners and cracks of the wall, it crackled from the heat. Pihakivetkin polttivat jalkaan kuin kivet uunin arinassa, ja hipristellen niitä myöten täytyi Vahdinkin astua, kun se unisena leukojaan levitellen veteli itseään toisesta varjopaikasta toiseen, aina vain viileämpää leposijaa hakien; joskus se kujaankin poikkesi, että ehkei siellä nyt niin hiottaisi, mutta siat ne on jo sinne ennättäneet, eikä Vahti tahdo sikain kanssa saman katoksen alla asua. |жгли|в ногу|||печи|решетке|||||||ступать|||||раскидывая|||с другого||на другое|||прохладнее|лежанки|||||походить||может быть||||||||||туда||||хотеть|свинья||||| even the paving stones|they burned|on the feet|like|stones|in the oven|on the grate|and|shuffling|them|along|had to|even the guard|step|when|it|sleepy|its jaws|stretching|it was dragging|itself|from one|shady spot|to another|always|only|cooler|resting place|searching|sometimes|it|into the alley|it deviated|that|maybe not|there|now|so|they would grind|but|the pigs|they|have|already|there|they have arrived|and not|the guard|wants|with the pigs|with|same|roof|under|to live Даже брусчатка жгла ноги, как камни в топке, и, ощупывая их, Вахти должен был ступать по ним, когда он, сонный, потирая челюсти, перетаскивал себя из одной тенистой места в другое, постоянно в поисках более прохладного места для отдыха; иногда он заглядывал и в переулок, думая, что там, возможно, не так жарко, но свиньи уже успели забежать туда, и Вахти не хочет жить под одной крышей с свиньями. The paving stones burned the feet like the stones in an oven's grate, and Vahti had to step carefully along them as it sleepily stretched its jaws, moving from one shady spot to another, always searching for a cooler resting place; sometimes it even strayed into the alley, thinking maybe it wouldn't be so hot there, but the pigs had already made it there, and Vahti didn't want to live under the same roof as the pigs.

Ja sitten ei edes tuulekaan, ei senkään vertaa, että pöly ajavan tiessä jälelle jäisi, vaan kohoaa se vain kohtisuorana kärryihin ja joka paikkaan tunkee, tietä kulkevan suuhun ja sieraimiin. and|then|not|even|it blows|not|even that|comparison|that|dust|driving|on the road|behind|it would remain|but|it rises|it|only|straight|into the carts|and|every|place|it pushes|road|walking|into the mouth|and|into the nostrils А ещё и ветер не дует, даже в такой мере, что пыль оставалась бы на дороге, а только поднимается он прямо вверх к телегам и проникает повсюду, в рот и ноздри проходящего по дороге. And then there wasn't even a breeze, not even enough for the dust to settle on the road, but it just rose straight up into the carts and pushed everywhere, into the mouth and nostrils of anyone walking on the road. Mutta sehän se onkin kärpäsille mieleen, se tuulematon ilma, niille suuremmille erittäinkin, jotka aina päivänpuoleisilla seinillä paahtautuvat ja tuimalla surinalla silloin tällöin toistensa niskaan lennähtävät—kun on näin tulisen kuuma, niin silloin ne elämästään nauttivat, mutta sateisella säällä on niillä ikävä olla, ja alakuloisina ne silloin mikä missäkin jöröttävät. but|that|it|is indeed|to the flies|to mind|that|windless|air|to them|to the larger ones|especially|those that|always|on the sunny|walls|they scorch|and|with fierce|buzzing|then|occasionally|each other's|on the neck|they fly|when|is|this|fiery|hot|then|then|they|from their life|they enjoy|but|rainy|weather|is|to them|unpleasant|to be|and|feeling down|they|then|wherever|in any place|they sulkily stay But that is just what the flies like, that windless air, especially the larger ones, who always bake on the sunny walls and occasionally buzz fiercely at each other's necks—when it is this fiery hot, they enjoy life, but in rainy weather they find it dull, and in a gloomy mood they sulk around wherever they can.

—Surr!—niin ne panevat.—Surr-rurr-rurr! buzz|then|they|they put||| —Buzz!—that’s what they say.—Buzz-buzz-buzz!

—Nöh-nöh—nönönöh!—sanovat siat kujassa toisilleen, ja se merkitsee, että kylläpä nyt on vähän liian vari. ||oink-oink|they say|the pigs|in the alley|to each other|and|that|it means|that|indeed|now|is|a little|too|hot —Nuh-nuh—nuh-nuh!—the pigs say to each other in the alley, and it means that it is indeed a bit too warm now.

Mutta Vahti ei sano mitään, vaikka kärpäset kovin hänen korviansa ahdistelevat, lentävät niihin suurissa parvissa ja ihan verille purevat. but|the guard|not|he says|anything|although|the flies|very|his|ears|they annoy|they fly|to them|in large|swarms|and|really|to the blood|they bite But the Watcher says nothing, even though the flies are bothering his ears terribly, flying in large swarms and biting him until he bleeds. Välistä se kuitenkin suuttuu, kun ei puistelemisesta mitään apua lähde ja kärpäset vain käyvät yhä äkäisemmiksi—silloin se kapsahtaa etujaloilleen, sivaltaa käpälällään ne heittiöt korvistaan irti ja suuhunsa niitä tavoittaa; mutta kärpäset ovat näppärätä väkeä, jotka päänsä katsovat, ja tyhjänä loksahtavat Vahdin leuat toisiansa vasten. sometimes|it|however|gets angry|when|not|shaking|any|help|comes|and|flies|only|become|still|angrier|then|it|it jumps|onto its front legs|it swipes|with its paw|them|pests|from its ears|off|and|into its mouth|them|it catches|but|flies|are|nimble|folk|who|their heads|they look|and|empty|they snap|the Watcher's|jaws|against each other|against Sometimes it gets angry when shaking off doesn't help at all and the flies just keep getting more and more irritable—then it drops to its front legs, swipes those pests off its ears with its paw, and tries to catch them in its mouth; but the flies are nimble creatures that watch their heads, and the Watcher's jaws snap shut against each other empty.

Eikä sitten kaukaan aikaan mitään tapahdu, ei näy eikä paljon kuulukaan. and not|then|far|time|anything|happens|not|seen|and not|much|heard And then nothing happens for a long time, nothing is seen or heard much. Hollimieskin on tuohon tuvan varjoon nurmelle nukahtanut, ja siinä hän mahallaan vieläkin makaa, vaikka päivä jo aikoja sitten on varjonsa toiseen paikkaan kiertänyt ja nyt sen tuuheata tukkaa kauheasti kuumentaa; tuolla maantiellä jossain kyllä ratasten ritinätä kuuluu, mutta sitäkään ei sitten taas kotville kuulu, kun hevonen kaiketi on kuumasta hidas eikä jaksa pikemmin kiiruhtaa, vaikka herra kyytimiestä käskee—jos se nimittäin kyydillä ajava lie, joka siellä on tulemassa. even the herdsman|is|to that|cabin|shadow|onto the grass|fallen asleep|and|there|he|on his stomach|still|he lies|although|day|already|long|ago|has|its shadow|to another|place|it has turned|and|now|its|thick|hair|terribly|it heats|over there|on the road|somewhere|certainly|wheels|rattling|it is heard|but|that either|not|then|again|home|it is heard|when|horse|probably|is|from the heat|slow|and not|it can|faster|to hurry|although|master|the driver|he commands|if|it|namely|with a ride|driving|is|who|there|is|coming The holler has also fallen asleep in the shadow of the room on the grass, and there he still lies on his stomach, even though the day has long since turned its shadow to another place and is now terribly heating his thick hair; somewhere on the road, the sound of wheels can be heard, but that too does not reach home, as the horse is probably slow from the heat and cannot hurry faster, even though the master is urging the driver—if indeed it is the driver who is coming. Pääskykin tuolla toisen talon päällä leijaa—mutta missähän on talonväki kaikki, koska ei ketään näy?—Arvatenkin ne ovat niityllä, uutterina luokoja kouhottelemassa, sillä eihän kukaan tiedä, milloinka tuonne taivaalle pilven kasvattaa ja sateen sieltä alas maahan paiskaa. even the swallow|over there|another|house|on top of|it is gliding|but|where|is|the household|all|because|not|anyone|seen|probably|they|are|in the meadow|industriously|mowers|they are scything|because|not|anyone|knows|when|there|to the sky|cloud|it grows|and|rain|from there|down|to the ground|it throws A swallow is also gliding over the roof of another house—but where is the household, since no one is seen?—They are probably in the meadow, diligently scything, for no one knows when a cloud will grow in the sky and rain will be thrown down to the ground.

Ei ne kaikki kuitenkaan luo'olla liene—isäntä, kestikievari, kotonansa köllöttää, ja sehän ei ole tavallisesti hyvä merkki, ettei isäntä työväen mukana kule, vaan jää kotiin. not|they|all|nevertheless|at the farm|may be|master|innkeeper|at home|lounging|and|that|not|is|usually|good|sign|that not|master|with the workers|along|he goes|but|he stays|at home Not all of them are at the field— the master, the innkeeper, is lounging at home, and that is usually not a good sign, that the master is not with the workers but stays at home. Mutta saattaahan taas olla niinkin, että toista ahneus niitylle ajaa, toisen se sieltä käskee kotona olla—ja niin se on nytkin. but|it may|again|be|that way|that|one|greed|to the meadow|drives|the other|that|from there|it commands|at home|to be|and|so|that|is|even now But it may also be that one person's greed drives them to the meadow, while another is commanded to stay at home—and so it is now. Isäntä on asian semmoiseksi nähnyt, että »kun häntä kuitenkin jonkun talonmiehen pitää kotosalla olla—jos näet herroja kulkisi ja ne jolloinkin jotain tarvitsemaan sattuisivat— niin on häntä silloin itse, ja käyköön aikamiespoika työväen mukana— tottahan se siellä omalla työlläänkin jotakin toimittaa, kun itse en kuitenkaan muuta jaksaisi kuin ladon kynnyksellä istua ja sinukkata janoon särpiä—» master|has|the matter|that way|seen|that|when|him|nevertheless|some|housemaster|must|at home|to be|if|you see|gentlemen|they would walk|and|they|sometimes|something|to need|they would happen|so|is|him|then|himself|and|let him go|young man|with the workers|along|surely|it|there|with his own|even with work|something|to accomplish|when|I|not|nevertheless|anything|I would be able|than|barn|on the threshold|to sit|and|to sip|thirst|to quench The master has seen it this way, that "since there must be some householder at home—if you see, gentlemen might pass by and might need something at times—then it must be him, and let the young man go with the workers—surely he can accomplish something with his own work there, since I can only manage to sit on the threshold of the barn and sip water to quench my thirst—"

Sillä lailla se isäntä ajattelee, heitäkse selälleen tuvan lattialle, kuivavien heinien päälle, sitoo sormensa mahan yli solmuun ja siinä sitten tyynenä köllöttää. thus|way|that|master|he thinks|throwing|on his back|the room|on the floor|drying|hay|on|he ties|his fingers|over the stomach|across|into a knot|and|there|then|calmly|he lounges This is how the master thinks, throwing himself onto the floor of the room, onto the drying hay, tying his fingers in a knot over his belly, and then lying there calmly. Hän on ja ajattelee sitä, mitä äskenkin ajatteli, mutta sitten ei pitkään aikaan ajattele mitään—on vain. he|is|and|thinks|that|what|just now too|thought|but|then|not|long|time|think|anything|is|only He is thinking about what he just thought, but then he doesn't think about anything for a long time—he just is. Johtuu sitten taas mieleen jotain muutakin, mutta se on semmoista, jota jos pitemmältä ajattelisi, sen tähden ehkä pitäisi ylöskin nousta, ja se olisi kovin vaikeata, kun on iso maha tiellä, ja siksi ei sitä isäntä tahdokaan ajatella, vaan koettaa miettiä jotain muuta. it is due to|then|again|to mind|something|else|but|it|is|such|that|if|longer|would think|that|therefore|maybe|should|up too|to rise|and|it|would be|very|difficult|when|is|big|belly|in the way|and|therefore|not|that|the host|wants to|to think|but|tries|to think|something|else Then something else comes to mind, but it's the kind of thing that if he thought about it longer, he might have to get up, and that would be very difficult since he has a big belly in the way, and that's why the master doesn't want to think about it, but tries to think of something else. Mutta kun yhä vain sittenkin aatos sinnepäin kiertää, että »on sitä talossa kylmää puteliolutta, vasta vieraiden varalle ostettua», niin vaikea on taas olla nousemattakin.— but|when|still|only|nevertheless|thought|in that direction|circles|that|is|that|in the house|cold|bottled beer|just|for the guests|in case|bought|so|difficult|is|again|to be|without rising But when the thought keeps circling around that "there is cold bottled beer in the house, just bought for the guests," it becomes hard not to get up.

ja siitäpä se nouseekin, ritisevien heinien päälle seisoalleen kämpii ja lähtee kellariin, kun tietää, että siellä kaksi koria olutta päällekkäin lepää, ja »jos noista nyt muutaman putelin kuumaansa juopikin, niin ei siitä talon siltä köyhtyä tarvitse». and|therefore|it|rises|creaking|straw|onto|standing|struggles|and|leaves|to the cellar|when|knows|that|there|two|baskets|beer|stacked|rests|and|if|from those|now|a few|bottles|to his thirst|he drinks|so|not|from that|the house|from that|to become poorer|need to And that's what makes him get up, he struggles to his feet on the rustling hay and heads to the cellar, knowing that there are two baskets of beer resting on top of each other, and "if he drinks a few bottles of that hot, it doesn't have to make the house poorer."

—Siinä se tuokin rotjottaa—tekisipä mieleni vähän kengän kärellä paikkojansa koettaa, murajaa hän, kun näkee hollimiehen pihamaalla mahallaan makaavan, mutta ei hän sitä kuitenkaan koeta, menee vain ja mutisee vielä mennessään:—ei sitä missään nuo ihmiset niin paljon laiskuuteen perehdy kuin näin kievaripaikoissa—erittäinkin nuo hollimiehet ne täällä siihen oppii—ei ne muuta kuin päiväkaudet loikoo ja lojuu. there|it|that too|he is lying|I would feel like|my mind|a little|shoe|with the heel|his places|to try|he mutters|he|when|he sees|the hired hand|in the yard|on his stomach|lying|but|not|he|it|nevertheless|he tries|he goes|only|and|he mutters|still|while going|not|it|anywhere|those|people|so|much|laziness|they get into|as|like this|in taverns|especially|those|hired hands|they|here|to that|they learn|not|they|anything else|than|for days|they lie|and|they lounge —There it is, just lying there—I'd like to try a bit with the heel of my shoe, he mutters, seeing the laborer lying on his stomach in the yard, but he doesn't try it, just goes on and mutters as he leaves:—people don't get so much into laziness anywhere as they do in these tavern places—especially those laborers, they learn it here— they do nothing but lie around all day.

Isäntä meni kellariinsa, joka oli tehty pihanpääkamarin alle vastapäätä tupaa ja jonka ovi oli punamaalilla maalattu. the host|he went|to his cellar|which|was|made|the main room of the yard|under|opposite|the cabin|and|whose|door|was|with red paint|painted The host went to his cellar, which was built under the main room of the yard opposite the cottage and whose door was painted red. Sinne hän vajosi— kellarin mustaan kurkkuun ja viipyi siellä kappaleen.—Sill'aikaa hollimies syystä, kuka sen tiesi mistä, kääntyi mahaltaan selälleen, Vahti muutti makuusijaa, pudisti korvistaan kärpäset, jotka yhä äkäisemmin häntä, uneliasta miestä, ahdistelivat, kujan asukkaat myöskin sieltä yksikantaan sanottavansa sanoivat—mutta sitten ei enää tapahtunut mitään, niin kauan kuin isäntä kellarissa viipyi. there|he|he sank|the cellar|into the black|throat|and|he lingered|there|for a while|meanwhile|the hired hand|for some reason|who|it|knew|from where|he turned|from his stomach|onto his back|the guard|he changed|sleeping place|he shook|from his ears|the flies|which|still|more aggressively|him|sleepy|man|they bothered|the alley|the residents|also|from there|straightforwardly|their saying|they said|but|then|not|anymore|it happened|anything|so|long|as|the host|in the cellar|he lingered There he sank—into the dark throat of the cellar and stayed there for a while.—Meanwhile, the laborer, for some reason known only to him, turned from his stomach to his back, the Watchman changed his sleeping position, shook the flies from his ears that were increasingly bothering him, the residents of the alley also said their piece from there— but then nothing else happened as long as the host lingered in the cellar. Eikä sittenkään mitään tapahtunut, kun isäntä tuli kellarista pois, puteli kummassakin kainalossa, ja pihanpääkamariinsa pujahti… and not|nevertheless|anything|it happened|when|the host|he came|from the cellar|out|bottle|in each|armpit|and|to his main room in the yard|he slipped in And still nothing happened when the host came out of the cellar, a bottle under each arm, and slipped into his main room…

—Huhhuh!—kylläpä se oli kylmää—mutta hyvän se teki, puheli isäntä, kun pihan yli taas tupaan palasi.—Ei se tuo yksi olutputeli paljon janoisen juodessa tunnu, mutta hyvän se teki, hyvän teki—niin, kiuvota sinäkin nyt siinä kuin kissa pahan sään edellä turpa taivasta kohti (hän tarkoitti hollimiestä)—mielelläsi mahtaisit sinäkin olutta maistaa, mutta juo vain sinukkata, kyllä se sinukkakin hollirengille välttää.—Kylläpä nyt päivä heloittaa,—kyllä nyt—soh!—(tämä oli sanottu kärpäselle, joka oli sieramesta suoraan sisään lentää) luoko hyvästi kuivaa—pitäisihän sitä niityllekin— —Phew!—that was cold—but it did good, the host said as he returned to the house across the yard.—That one beer bottle doesn’t feel like much when you’re thirsty, but it did good, it did good—yes, you too should stretch like a cat before bad weather with your snout towards the sky (he meant the hollander)—you would gladly taste some beer too, but just drink your own, it will do for the hollander as well.—What a bright day it is now,—yes now—soh!—(this was said to a fly that had just flown straight in through the nostril) it should dry well—shouldn’t it be for the meadow too—

Sen sijaan laskeutui isäntä kuitenkin äskeiselle sijalleen pirtin lattialle, kahisevien heinien päälle—tällä kertaa mahalleen. Instead, the host settled back down on the floor of the room, on the rustling hay—this time on his stomach.

—Puhhuh!—kyllä nyt on vari, mutta hätäköpä tässä, hätäköpä tässä—ei hätää mitään eikä puutetta mitään.—Etuisaa se on tämä kestikievarin pito (isäntä kääntyy kylelleen ja nojautuu kyynärpäänsä varaan, sillä niin ollen on helpompi tämmöisistä totisista asioista puhella kuin mahallaan ollen)—etuisampaa kuin mikä muu talonpojan syrjäammatti tahansa.—Kyllä siihen moni talo pyrkikin, mutta ei ne muut päässeet— se meidän vallesmanni on hyvä mies, ja kuvernööri määrää, mitä se esittää—se oli kiittänyt minua ja sanonut, että siinä se oikea kievarin isäntä onkin—mutta kyllä se onkin välistä voiteessa, kun meiltä virkamatkoilla käydessään lähtee.—On ne kulkevaiset aina hollimiesten mukana terveisiä laittaneet, että huonot on hevoset, ja äkäisimmät ovat panneet päiväkirjaankin, mutta vallesmanni on hyvä mies, kun kulkiessaan saa talvella kylmäänsä ryypyn ryypätä ja kesällä kuumaansa—Yksi puteli päivässä näin kuumalla omaan suuhunkin, ei se taloa hävitä—eikä kaksikaan putelia, kun muuten tarkasti elää—— —Phew!—now it’s a bit of a mess, but what’s the hurry, what’s the hurry—there’s no hurry and no shortage at all.—This innkeeping is more advantageous (the host turns onto his side and leans on his elbow, as it’s easier to talk about serious matters like this than lying on his stomach)—more advantageous than any other sideline of a peasant.—Many a house has aimed for it, but others didn’t make it—our bailiff is a good man, and the governor decides what he presents—he had praised me and said that this is indeed the right innkeeper—yet sometimes he is in a bit of a bind when he leaves us on his official trips.—They have always sent greetings with the hollanders that the horses are bad, and the angriest have even noted it in their diaries, but the bailiff is a good man, as he can have a drink to warm himself in the winter and cool himself in the summer—One bottle a day in this heat, even for myself, doesn’t ruin the house—and not even two bottles, as long as one lives carefully——

Tätä tietä ne isännän ajatukset hiljalleen kävelevät, välistä noin seisahtuen, välistä matkaansa jatkaen, ja niin ne joutuvat sinne, mistä ensiksi lähtivätkin, että nimittäin kuuma on, ja sitten siihen, että hyvä on olla, eikä puutetta mitään ja viimeksi siihenkin, ettei yksi puteli olutta pahaa tee, eikä tee pahaa kaksikaan… This is how the host’s thoughts slowly walk, sometimes stopping like this, sometimes continuing on their way, and thus they end up where they first started, namely that it is hot, and then to the fact that it is good to be, and there is no shortage at all, and lastly to the thought that one bottle of beer doesn’t do any harm, nor does two…

Ja taas isäntä nousee, vähän vaikeammin kuin äsken, menee ovesta ulos, pihan yli, ja siitä pihanpääkamarin ovesta sisään. and|again|the master|he rises|a little|more difficultly|than|just now|he goes|through the door|outside|the yard|across|and|from there|the main room of the yard|through the door|inside And again the master rises, a little more difficultly than before, goes out the door, across the yard, and through the door of the main room. Mutta hänen pihan yli mennessään muuan pääskyveitikka hänen päänsä päällitse hipaisee. but|his|the yard|across|while he is going|a certain|swallow|his|head|over|it brushes But as he crosses the yard, a certain swallow brushes over his head.

—Jo viep'! already|he takes away —Oh, take it! se huutaa ja lentää tallin ylisille—jo viep'!—ja silloin se jo lentää takaisin. it|it shouts|and|it flies|the barn|to the loft|already|he takes away|and|then|it|already|it flies|back it shouts and flies up to the barn loft—oh, take it!—and then it flies back. Vaan sill'aikaa, kun isäntä viipyy kamarissa, ei taaskaan mitäkään tapahdu, ei sitäkään, jota silloin, kun hän siellä äsken oli—se pääsky veitikkakin tuolla kaukana kylän päällä jo suikkelehtaa, toisia näkee ja toisia narraa. but|meanwhile|when|master|lingers|in the room|not|again|anything|happens|not|that either|that|then|when|he|there|just|was|that|swallow|rascal too|over there|far|village|over|already|flits|others|sees|and|others|deceives But meanwhile, while the master lingers in the room, nothing happens again, not even that which happened when he was there a moment ago—the swallow is already flitting about far away over the village, seeing others and deceiving others. Mutta kun isäntä taas kamaristaan tulee ja pihan yli kulkuansa suuntaa, silloin hänen korviinsa käypi tuolla kaukana ritiseväin kärrynpyöräin ääni… but|when|master|again|from his room|comes|and|yard|across|his way|directs|then|his|to his ears|reaches|over there|far|rattling|of the cart wheels|sound But when the master comes out of the room again and heads across the yard, then the sound of creaking cart wheels reaches his ears from far away…

Kyytiköhän siellä ajanee—saattaapa olla kyytikin—kaukana se vielä on, missä lie tuolla järven toisella puolen metsän takana.— I wonder if it is a ride|there|he is driving||to be|a ride too|far|it|still|is|where|it is|over there|lake|on the other|side|forest|behind Could it be a carriage driving there—it might be a carriage—it's still far away, wherever it is, on the other side of the lake behind the forest.—

Kyyti se onkin, joka siellä hiljalleen ajaa, ja kuka sen tietää, mitä sen tulosta vielä tapahtuu, vaikka isäntä ei sitä ajattelekaan, että sen tulosta saattaisi mitään tapahtua.—Eikä hän nyt enää sitä muistakaan, että kuuli sieltä kärrynpyörien ritinän—hän painakse makuusijoilleen, pöyhöttää päänaluisen, laskee kätensä päänsä alle ja puhelee itseksensä: ride|it|is indeed|that|there|slowly|drives|and|who|its|knows|what|its|arrival|still|happens|although|master|not|it|even thinks|that|its|arrival|might|anything|happen|and not|he|now|anymore|it|remembers|that|he heard|from there|of the cart wheels|rattle|he||to his sleeping place|he fluffs|his pillow|he puts|his hands|his head|under|and|he talks|to himself It is indeed a carriage that is driving slowly there, and who knows what will happen with its arrival, even though the master does not think that anything could happen with its arrival.—And he no longer remembers that he heard the creaking of the cart wheels from there—he presses down to his sleeping place, fluffs up the pillow, places his hands under his head, and talks to himself:

—Ei se tule maksamaan, jos korittain ostaa, kuin enintään viisikolmatta penniä puteli, ja se ei ole paljon päivässä—maksaahan se sinukkakin sen—ja jos kaksikin kuumimpana päivänä juo, niin ei sitten sadepäivänä juo yhtään—maksaahan se sinukkakin sen, jos kaikki lukuun ottaa, lehmän ruuat ja hoidon ja piikain palkat ja kaikki.—Ja mikäpä sitten, jos olisikin vähän kalliimpaa—olutkauppa kuitenkin itsensä kannattaa eikä moni kyydillä ajava sitä kysymättä talosta lähde.— Viisikymmentä penniä putelilta, johan siitä kannattaa itsekin juoda.— Kunpa nyt taas kyytejä kulkisi—joutaisinhan minä tässä herroja rahteerailemaan—mikähän lienee se ajava, jonka kärryt siellä ritisi— mutta kovemminhan se kyyti ajaisi.—Oikein hyvä olisi, jos kyytejä tulisi, ei olisi pakko hevosta antaa, ja tottapahan odottaessaan jotain ikäviinsä joisivat—ja ehkä isännällekin tarjoisivat—tarjoo ne muutamat isännällekin.—Se Kuopion posti on toistakymmentä markkaa vielä velkaa—milloinhan maksanee?—Kylläpä nyt raukaisee … taitaa olla ukkonen ilmassa … kovinpa se nyt haukotuttaa… Onpa ne tuonne orsille heiniä ahtaneet—vaan sielläpä he … hyvästi … kuivavat… —It won't cost much if you buy it by the basket, at most thirty-five pennies a bottle, and that's not much per day—it costs you too— and if you drink even twice on the hottest days, then you won't drink at all on rainy days—it costs you too, if you take everything into account, the cow's food and care and the maids' wages and everything.—And what if it were a bit more expensive— the beer trade still pays for itself and not many who drive a carriage leave without asking from the house.—Fifty pennies a bottle, now that's worth drinking for oneself.—I wish there were carriages running again—I could be here arranging for gentlemen—what could that driver be, whose cart is rattling over there—but the carriage would drive faster.—It would be really good if carriages came, there would be no need to give the horse, and surely while waiting they would drink something unpleasant—and maybe they would even offer to the host—they do offer a bit to the host too.—That post from Kuopio is still over ten marks in debt—when will it be paid?—Oh, I feel so weak now... there must be thunder in the air... it's making me yawn a lot... They have stuffed hay up there in the loft—but there they... well... will dry...

Ja siihen isäntä sitten nukkuu eikä edes untakaan näe—ei minkäänlaista. And then the host sleeps and doesn't even see a dream—not a single one. Hän nukkuu koko mies sieluineen, ruumiineen ja hengittää raskaasti. He sleeps soundly, body and soul, and breathes heavily. Ja jok'ikinen ajatuksen kipinäkin sammuu. And every spark of thought goes out. Mutta sill'aikaa, kun hän painuu yhä sikeämpään uneen, kun pää ja kädet yhä rennommiksi heinien päälle vaipuvat ja makea vetonen suusta valuu, silloin tuolla ulkona alkavat Vahdin korvat nousta… Hän on nyt viimeinkin pirtin portaiden kupeella, kaksinkertaisessa varjossa siellä, itselleen mieluisen leposijan löytänyt, painanut päänsä käpäliensä varaan ja silmänsä raukeasti ummistanut… but|meanwhile|when|he|he sinks|still|deeper|sleep|when|head|and|hands|still|more relaxed|grass|onto|they sink|and|sweet|drool|from mouth|it flows|then|out there|outside|they begin|the Watcher's|ears|to rise|he|is|now|finally|the cabin's|stairs|at the side|double|shadow|there|for himself|pleasant|resting place|he has found|he has pressed|his head|his paws|onto|and|his eyes|drowsily|he has closed But while he sinks deeper into sleep, as his head and hands continue to relax onto the grass and sweet drool flows from his mouth, outside the Watcher's ears begin to perk up... He has finally found a pleasant resting place at the side of the cabin's steps, in double shadow, resting his head on his paws and lazily closing his eyes... Ja silloin tuolta naapurin törmästä alkaa kuulua semmoinen rätinä, että se on liian paljon, jotta sen Vahti saattaisi tyynellä mielellä suvaita tapahtuvaksi… and|then|from there|neighbor's|bank|it begins|to be heard|such|crackling|that|it|is|too|much|so that|it|the Watcher|he could|calm|mind|to tolerate|to happen And then from the neighbor's hill begins to come a noise so rattling that it is too much for the Watcher to calmly tolerate...

Sieltä ajaa kyyti semmoisella huimalla vauhdilla, kuin kyyti tavallisesti alamäessä ajaa ja viimeisellä virstalla. from there|it drives|ride|with such|dizzying|speed|as|ride|usually|downhill|it drives|and|on the last|mile A carriage is driving at such a dizzying speed, as a carriage usually does downhill and at the last mile. Pyöräin rätinä kiviseen maantiehen, se se aina muulloinkin Vahdin korviin pahasti käypi, mutta jos siihen vielä ruoskan läiskettä kuuluu ja hollimiehen huutoa, niin kauheasti hänen sydämensä siitä julmistuu. of the wheels|crackling|stony|road|it|it|always|at other times|the Watcher's|ears|badly|it sounds|but|if|to that|still|whip's|crack|it is heard|and|driver’s|shouting|then|terribly|his|heart|from that|it becomes furious The rattling of the wheels on the stony road always sounds bad to the Watcher's ears, but if there is also the crack of a whip and the shouting of the driver, then his heart becomes terribly enraged. Ensin se murahtaa makuullaan, sitten se hyppää ylös—ja ylös hyppää nukkuva hollimieskin, sillä hänen korvansa juuressa rämähtää koira niin rähäjävään haukuntaan, että kuuronkin korvat saattaisivat siitä lumpeuksiin mennä. first|it|it growls|lying down|then|it|it jumps|up|and|up|it jumps|sleeping|the hollimann also|because|his|ear|at the base|it crashes|dog|so|barking|barking|that|even deaf|ears|they might|from that|into confusion|to go First it growls while lying down, then it jumps up—and up jumps the sleeping shepherd too, for a dog barks so loudly at his ear that even a deaf person's ears could go numb from it.

Kovin on hollimies töperryksissä eikä tahdo maailmasta selville päästä, sillä aamiaisista asti on hän nukkunut sikeästi ja päivän painamana. very|is|holliman|in a daze|and not|he wants|from the world|clear|to get|because|from breakfast|until|he has been||sleeping|soundly|and|day|weighed down The shepherd is quite dazed and struggles to make sense of the world, for he has been sleeping soundly since breakfast and is weighed down by the day. Polvilleen hän nyt ensiksi hypähtää, katselee haraten ympärilleen, mutta kaikki hän näkee kuin kallellaan. to his knees|he|now|first|he jumps|he looks|scanning|around|but|everything|he|he sees|as if|tilted He first jumps to his knees, looking around groggily, but everything he sees appears tilted. Hänestä tuntuu, kuin aurinko joka puolelta häntä suoraan silmiin paistaisi, mutta kun hän sen kuitenkin saa selkänsä taa, niin maailmakin jo sitä mukaa alkaa käydä selvemmäksi. to him|it feels|as if|sun|that|from every side|him|directly|into the eyes|it shines|but|when|he|it|nevertheless|he gets|his back|behind|then|the world also|already|it|accordingly|it begins|to become|clearer It feels to him as if the sun is shining directly in his eyes from all sides, but when he finally gets it behind his back, the world begins to become clearer. Hän jo tuntee ruumiissaan, että hän on talon pihalla huoneiden välissä ja sitten jo näkeekin, mikä talo se on, jonka pihalla hän on, ja viimein hän keksii kievaripylväänkin, joka tuolla aitan vieressä valkeapäisenä seisoo. he|already|feels|in his body|that|he|is|house's|yard|rooms|between|and|then|already|sees|what|house|that|is|whose|yard|he|is|and|finally|he|figures out|inn post too|which|over there|barn's|next to|white-headed|stands He already feels in his body that he is in the yard of the house, between the rooms, and then he sees which house it is that he is in the yard of, and finally he even recognizes the tavern post that stands there next to the barn, white-headed. Mutta sieltä aitan takaa näkyy vielä muutakin, vilkahtelee vähän väliä tuota Vahdin valkeata hännänpäätä ja kuuluu samaa melakkata, joka niin armottomasti nukkuvan korvaa särki. but|from there|barn's|behind|is seen|still|other things|flashes|a little|interval|that|guard's|white|tail tip|and|is heard|same|racket|which|so|mercilessly|sleeping|ear|hurt But from behind the barn, more can be seen, the white tip of the Watchdog's tail flashes every now and then, and the same racket can be heard that so mercilessly disturbed the sleeping ear. Vahti se sillä lailla vieraita vastaanottaa, eteenpäin hyökkää ja taapäin peräytyy, haukkuu koko sydämensä kyllyydestä, koska häntä, parhaallaan juuri rauhaan päässyttä, tuolla tavalla turhanpäiten häiritään. the guard|it|that way|manner|strangers|receives|forward|attacks|and|backward|retreats|barks|whole|heart's|from fullness|because|him|just|just|peace|having reached|that way|manner|unnecessarily|disturbed The Watchdog receives strangers in such a way that it charges forward and retreats backward, barking with all its heart because it is being disturbed in such a pointless way just as it has finally found peace.

Mutta koska se ei sen pahempaa ollutkaan, niin aikoo hollimies haukotellakin, ennenkuin ihan kokonaan seisoalleen nousee. but|since|it|not|that|worse|was|so|intends|the innkeeper|to yawn too|before|completely|entirely|to his feet|rises But since it wasn't any worse than that, the man intends to yawn as well before he completely stands up. Vaan silloinpa aitan takana jyrähtää, niin että pihamaakin jyrähtää, Vahdin haukuntakin vähäksi aikaa häviää kärryjen rätinään, ja pihaan pelmahtaa kyyti, laukalla laskien ja tomusta tupruten. but|then|barn|behind|rumbles|so|that|yard also|rumbles|of the guard|barking also|for a while|time|disappears|of the carts|rattling|and|into the yard|bursts in|ride|at a gallop|descending|and|from dust|billowing But then behind the barn there is a rumble, so that even the yard shakes, the barking of the guard dog fades away for a moment into the clatter of the cart, and a ride comes bursting into the yard, galloping and kicking up dust.

—Pois eestä, joka elää tahtoo!—se on iloisen kyytipojan tervehdys uniselle hollimiehelle, joka parahiksi ennättää hevosen jaloista syrjään hypätä.—Oletko sinä sydänmaakalainen vai mikä, kun et tiedä kyydin tieltä paeta—elä siinä leukojani levittele, vaan toimita hevosta!—Eikö hevosia saa vai mitä? away|from the front|who|lives|wants|that|is|cheerful|ride-along's|greeting|sleepy|driver|who|just in time|manages|horse's|from the legs|to the side|to jump|are you|you|heartland Finn|or|what|when|you don't|know|ride|from the road|to escape|don't|there|my jaws|spread|but|get|the horse|not|horses|can|or|what —Get out of the way, those who want to live!—is the cheerful greeting of the coachman to the sleepy stableman, who just manages to jump aside from the horse's hooves.—Are you from the heartland or what, that you don't know to flee from the path of the ride—don't spread my jaws there, but get the horse ready!—Aren't there any horses or what?

—Missä lie isäntä—en minä tiedä, saaneeko—ja hollimies nyt haukottelee äskeisenkin edestä ja ruopii korvallistaan, ruopii ensin yhtä, sitten toista… where|may be|master|I don't|I|know|may he get|and|driver|now|yawns|even the recent|from the front|and|scratches|his ear|he scratches|first|one|then|another —Where might the master be—I don't know if he can be found—and the stableman is now yawning in front of the recent one and scratching his ear, first one, then the other…

—Olkaa hyvä ja etsikää isäntä ja käskekää hänen toimittaa hevonen— meillä olisi kiire,—sanovat herrat, joita on kaksi, toinen vanttera ja vahvan näköinen, toinen hennompi, ja sillä on matkalaukku kaulassaan ja silmälasit päässä. be|good|and|look for|master|and|tell him|his|to get|horse|for us|would be|hurry|they say|gentlemen|whom|there are|two|one|stout|and|strong|looking|the other|slimmer|and|he has||suitcase|around his neck|and|glasses|on his head —Please look for the master and tell him to get the horse ready—we are in a hurry,—say the gentlemen, of whom there are two, one sturdy and strong-looking, the other more delicate, and he has a suitcase around his neck and glasses on his head.

—Kuuletko sinä, herroilla on kiire—jouduttakaa te hevonen yhtä pian valjaisiin, kuin minä oman riisun.—Vikkelä poika onkin jo päästänyt valjaista kovasti tuhuttavan hevosensa. do you hear|you|the gentlemen have|there is|hurry|hurry up|you|horse|as|soon|into the harness|as|I|my own|I take off|quick|boy|he is indeed|already|he has let|from the harness|very|annoying|his horse —Do you hear, the gentlemen are in a hurry—hurry up and get the horse harnessed as quickly as I take off my own. —The nimble boy has already let his horse out of the harness with a loud snort.

Hollimiehellä ei itse asiassa ole mitään herrain kiirettä vastaankaan, mutta sanoohan kuitenkin totuttuun tapaansa, että »kylläpähän tässä ennätetään, jahka joudutaan», ja menee pirttiin. the driver has|not|himself|in fact|he has|any|the gentlemen's|hurry|against|but|he says|nevertheless|accustomed|manner|that|indeed|here|we will manage|once|we get|and|he goes|into the cabin The stableman actually has no hurry from the gentlemen, but he still says in his usual manner, "we'll have time, once we get going," and goes into the cabin.

—Kyyti tuli, sanoo hän ja kopaisee isäntää jalkaan, mutta isäntä ei liikahdakaan.—Kyyti tuli—kuulkaa isäntä—tahtovat hevosta.—Ei se nouse. the ride|came|he says|he||he taps|the host|on the leg|but|the host|not|he moves even a bit|the ride|came|listen|host|they want|horse|no|it|it gets up —The ride is here, he says and taps the host on the leg, but the host doesn't move at all. —The ride is here—listen, host—they want the horse. —He won't get up.

—Ei se nouse, sanoo hän pihalla olevillekin ja ruopii korvallistaai!' not|it|it gets up|he says|he|in the yard|to those who are also|and|he scratches|his ear —He won't get up, he says to those outside and scratches his ear! —Survaise kylkeen—tottapahan nousee. hit|in the side|he will surely|he will rise —Push to the side—surely he will rise.

—En minä—survaise itse. I do not|I|hit|myself —I will not—push myself.

Kyytipoika on urhoollisempi, vaikka on pienempi… the passenger|is|braver|although|is|smaller The sidekick is braver, even though he is smaller…

—Ylös isäntä—hoi!—Ja hän lyödä sätkäyttää ohjasperillään ihan isännän korvan juureen, niin että heiniä hänen silmilleen tuprahtaa, mutta isäntä ei herää vieläkään. up|master|hey|and|he|to hit|to flick|with his reins|right|master's|ear|to the base|so|that|hay|his|to his eyes|it blows|but|master|not|he wakes|still —Up, master—hey!—And he smacks the reins right next to the master's ear, so that hay puffs into his eyes, but the master still does not wake up.

—Ylös isäntä—hoi!—mutta nyt se jo herää, sillä poikahylky on romahuttanut tupakkihakkurin kumoon aivan hänen päänsä pohjissa. up|master|hey|but|now|it|already|wakes up|because|boy|is|has knocked over|tobacco cutter|upside down|right|his|head|behind —Up, master—hey!—but now he is waking up, for the boy has knocked the tobacco shredder over right at the back of his head.

—Ku-ku? —Ku-ku? mi-mitä meteliä?—Typ—hyi!—mistä niitä heiniä—on suuhun—? |||typ|yuck|where|those|straws|is|in mouth Wh-what noise?—Typ—ugh!—where are those straws—going into the mouth—?

—Hevosta herroille ja parittain!—Poika tietää jo ennestään, että jos tässä talossa ei kahta hevosta heti aluksi tahdo, niin ei lopuksi saa yhtään. horse|for the gentlemen|and|in pairs|boy|knows|already|beforehand|that|if|in this|house|not|two|horses|immediately|at first|want|then|not|in the end|gets|any —Horses for the gentlemen and in pairs!—The boy already knows that if this house doesn't want two horses right from the start, then in the end, it won't get any.

—So—so—soh!—vähemmällä pitää olla—!—Mikä sinä olet, joka semmoista meteliä pidät—on tässä ennenkin vähemmällä ennätetty.— Isäntä onkin jo noussut istumaan. so|so|ah|with less|must|be|what|you|are|who|such|noise|you make|is|here|before|with less|managed|the host|has already||risen|to sit —So—so—soh!—it should be less—!—What are you, making such a noise—it's been done with less before.— The master has already gotten up to sit.

—Kyyti on kartanolla—herrat odottavat—hevosta aisoihin!—tuleeko vai ei? the ride|is|in the yard|the gentlemen|are waiting|horse|to the traces|is it coming|or|not —The carriage is at the manor—the gentlemen are waiting—get the horse to the traces!—is it coming or not?

—Kyllä täältä tulee, jos et sinä kinttujasi korjaa—ja isäntä julmistuu yht'äkkiä niin, että hyppää ylös ja kaappaa halon sopelta … Mutta poika veitikka ei muuta tahtonutkaan, kunhan sai isännän jaloilleen… Hän jo tuolla kartanolla sitä nauraa, että »heräähän se herrakin, kun suuta syyhyttää». yes|from here|is coming|if|you do not|you|your legs|you fix|and|the host|gets angry|suddenly|so|that|he jumps|up|and|he grabs|a log|from the pile|but|the boy|rascal|not|anything else|he wanted|as long as|he got|the host|to his feet|he|already|over there|in the yard|it|he laughs|that|he will wake up|it|the gentleman too|when|mouth|it itches —Yes, it's coming from here, if you don't fix your legs— and the master suddenly gets so angry that he jumps up and grabs a log from the woodpile … But the boy, the rascal, wanted nothing more than to get the master on his feet… He is already laughing out there at the manor, saying "the gentleman wakes up when he feels the itch to speak". Se hennompi niistä herroista, jolla on matkalaukku kaulassaan, se on sillä välin jo käynyt huoneessa ja kirjoittanut päiväkirjaan, että ylioppilaat ne ja ne ovat matkalla Helsingistä sinne ja sinne. the|weaker|of those|gentlemen|who|has|suitcase|around his neck|he|is|in that|meantime|already|gone|to the room|and|written|in the diary|that|the students|those|and|those|are|on the way|from Helsinki|there|and|there The more delicate of the gentlemen, who has a suitcase around his neck, has meanwhile already gone into the room and written in his diary that these and those students are on their way from Helsinki to there and there. Ylioppilaille ollaan joka paikassa kohteliaampia kuin muille, ja ne ne hevosiakin saavat paremmin kuin mitkään muut matkamiehet. to the students|we are|every|place|more polite|than|to others|and|they|they|horses too|they get|better|than|any|other|travelers Students are treated more politely everywhere than others, and they get better horses than any other travelers. Vaan isäntä ei heitä tunne ylioppilaiksi—heidän valkeat lakkinsa ovat kapsäkissä— hän luulee, että »mitä lienevät koululaisia eli muita seminaristeja». but|the host|not|them|I know|as students|their|white|caps|are|in the bag|he|he thinks|that|what|they might be|students|or|other|seminarians But the host does not recognize them as students—their white caps are in their bags—he thinks that "whatever they might be, schoolchildren or other seminarians."

Hän tulee tuvastaan niin tyytymättömänä kuin suinkin saattaa tulla laiskan luontoinen mies, joka on kesken uniensa herätetty. he|he comes|from his room|as|dissatisfied|as|possible|he can|to come|lazy|natured|man|who|is|in the middle of|his dreams|awakened He comes out of his room as dissatisfied as a lazy man can be when he is woken from his sleep.

—Saammeko me hevosta? do we get|we|a horse —Will we get a horse? kysyvät vastatulleet kohteliaasti. they ask|the newcomers|politely the newly arrived politely ask.

—Ei ole hevosta, vastaa isäntä äreästi ja haukotellen.—Täysi määrä kyytejä on jo mennyt tänä päivänä—kello kahdeltatoista saatte vaikka viisi? no|there is|horse|he answers|the host|gruffly|and|yawning|full|number|rides|is|already|gone|this|day|clock|at twelve|you will get|even|five —There is no horse, the host replies gruffly and yawning.—The full number of rides has already left today—at twelve o'clock you can have even five?

—Ovatko kaikki hevosenne kyydissä? are|all|your horses|in the ride —Are all your horses in the carriage?

—Kaikki ne on kyydissä.—Isäntä nähtävästi valehtelee, sillä hän sanoo sanottavansa kiiruummin kuin tavallisesti ja aikoo mennä. all|them|are|in the ride|the host|apparently|he is lying|because|he|he says|to be said|faster|than|usually|and|he intends|to go —All of them are in the carriage.—The host is evidently lying, as he says he has to leave sooner than usual and intends to go.

—Eikö ole yhtään hevosta kotona? isn't|there is|any|horse|at home —Isn't there a horse at home? kysyy kyytipoika hevosensa kaulan ylitse päätään kurkottaen.—Mikäs rouske se tuolta tallista kuuluu?— Ihan minusta kuuluu kuin ori— he asks|the driver|his horse|neck|over|his head|stretching|what|noise|it|from there|stable|can be heard|just|to me|it sounds|like|stallion the driver asks, stretching his head over his horse's neck. —What kind of noise is that coming from the stable? —It sounds like a stallion to me—

—Suus' kiinni, poika—sinä ainainen räveltäjä—se on minun asiani eikä kenenkään muun, mitä minun tallissani—eikä oritta ole annettu ennenkään— shut your|mouth|boy|you|eternal|meddler|that|is|my|business|and not|anyone's|other|what|my|in my stable|and not|filly|there is not|given|before either —Shut your mouth, boy—you always meddling one—it's my business and no one else's, what is in my stable—nor has a colt been given before— —Eikö vallesmannillekaan—? isn't|to the bailiff either —Not even to the bailiff—?

Kyytipoika sanoo sen silmää viekkaasti iskien, mutta isäntä ei ole kuulevinaankaan. the driver|says|it|eye|slyly|winking|but|the host|not|is|pretending to not hear The stable boy says it, winking slyly, but the master pretends not to hear.

—En anna, kun ei ole pakko antaa. I do not|give|when|not|is|must|give —I won't give it, as there's no need to give.

—No, koskei tämän talon hevoset jaksa, niin jaksaa minun … minä vien nämä herrat vielä yhden välin—ei se ole ensi kerta, kun tämän talon hevoset seisoessaan uupuvat enemmän kuin meidän juostessaan.— well|since not|this|house's|horses|can|so|can|my|I|will take|these|gentlemen|still|one|interval|not|it|is|first|time|when|this|house's|horses|standing|tire|more|than|our|running —Well, since the horses of this house can't manage, mine will... I will take these gentlemen one more stretch—it's not the first time that the horses of this house tire more while standing than ours do while running.—

Ja poika pyöräyttää hevosensa kärryjen eteen. and|the boy|spins|his horse|the carts|in front And the boy turns his horse in front of the cart.

—Kovin se on uupuneen näköinen tuo hevosparka—se on se hennompi herra, joka sen sanoo.—Vaan mikä se on tämä toinen mies tässä—jos te olette hollimies, niin ettekö lähtisi meitä kyytiin? very|it|is|exhausted|looking|that|poor horse|it|is|that|weaker|gentleman|who|it|says|but|what|it|is|this|second|man|here|if|you|you are|hollander|then|you not|would leave|us|for a ride —That poor horse looks very exhausted—it's the more delicate gentleman who says that.—But who is this other man here—if you are the carrier, wouldn't you take us with you?

—Hollimieshän minä olen. I am indeed a hollander|I|am —I am indeed the carrier.

—Se on sekin jo osastaan vasta postia vienyt—eikä sen ole pakko toista kertaa lähteä, ehätti isäntä jo sanomaan. it|is|that too|already|on its part|just|mail|has delivered|and not|it|has|must|another|time|to leave|he was quick to|host|already|to say —Well, he has already delivered the mail once—he doesn't have to leave a second time, the host was quick to say.

—Vastako postia vienyt—No, sitten se hyvin saattaa nämäkin viedä— meidän postintuoja palasi täältä jo iltayöstä eikä se tuo mitenkään ole saattanut sitä vast'ikään täältä viedä, kun jo on päivä puolisissa— vaan se posti taitaakin tässä aina viroitella— just now|mail|has delivered|well|then|it|well|can|these too|to deliver|our|mail carrier|he returned|from here|already|late at night|and not|it|brings|in any way|has|been able to|it|just recently|from here|to deliver|when|already|is|day|past noon|but|it|mail|it probably|here|always|to linger —Delivered the mail once—Well, then he can very well take this mail too—our mail carrier returned from here already in the late evening and he couldn't have just taken it from here, since it's already past midday—but this mail seems to always be delayed here— Kyytipojan pistos tuntui, sillä vaikka isäntä ei ole häntä kuulevinaan, niin hänen muotonsa kuitenkin käypi kovin happameksi, ja hän huomaa, että on paras olla pitemmältä kiistelemättä.—Kuka takaa tuon kyytipojan, jos se vielä valehtelee, että posti täällä juomassa viipyy. the sidekick|jab|it felt|because|although|the host|not|he has|him|pretending to hear|then|his|expression|however|it becomes|very|sour|and|he|he notices|that|it is|best|to be|for longer|without arguing|who|guarantees|that|sidekick|if|it|still|it lies|that|the mail|here|drinking|it lingers The sting of the sidekick was felt, for although the host pretends not to hear him, his demeanor becomes quite sour, and he realizes that it is best not to argue for too long.—Who guarantees that sidekick, if he still lies that the mail is lingering here for a drink.

—En minä kiellä—vie vain, mutta ei sinun ole pakko. I do not|I|I deny|take|only|but|not|your|it is|must —I do not deny it—just take it, but you don't have to.

—Eihän se pakostakaan lie— isn't it|it|necessarily|it is —It doesn't have to be forced—

—Ehkä te nyt sitten kuitenkin lähdette meitä kyytiin?— maybe|you|now|then|however|you will leave|us|for a ride —Maybe you will still take us with you?—

—Mene pois, niin ei tarvitse minun hevostani kiusata! go|away|so|not|need|my|horse|to bother —Go away, so I don't have to bother my horse!

—Enpä häntä nyt oikein—on nyt niin helteisenlainen ilma. I don't|him|now|really|is||so|hot|weather —I'm not really feeling it now—it's such a hot day.

—Ja nuo herrat ei näy hevosta säästävän—pojankin lama ihan vaahdossa kuohuu.—Se on isäntä, joka ei malta olla sekaantumatta.—Katsoppas tänne harjan alle— and|those|gentlemen|not|seem|horse|saving|even the boy|depression|quite|in foam|boiling|that|is|master|who|not|can|to be|without interfering|look|here|mane|under —And those gentlemen don't seem to spare the horse— even the boy is frothing with excitement.—It's the master who can't help but interfere.—Look here under the mane—

—Kunhan ei omanne ennen lamoja olisi—koska ette niitä uskalla näyttääkään— as long as|not|yours|before|depressions|would be|because|you not|them|dare|to show —As long as yours wouldn't be lame before—since you don't dare to show them—

—Lähdettekö vai ette? are you leaving|or|you are not —Are you leaving or not? sanoo se vantterampi herra hollimiehelle ja näyttää jo alkavan kiivastua. he says|that|sturdier|gentleman|to the driver|and|he shows|already|starting to|get angry says the sturdier gentleman to the carter and already seems to be starting to get angry.

Mutta heidän kyytipoikansa vetää hollimiehen syrjään ja sanoo hänelle jotakin korvaan. but|their|their assistant|he pulls|the driver|aside|and|he says|to him|something|to the ear But their assistant pulls the carter aside and whispers something in his ear. Ja se, mitä hän siinä sanoo, se on semmoista, jota kyytipoika, joka on saanut hyvät juomarahat, sanoo toiselle, silloin kun hän sillekin samaa toivoo, ja kun tahtoo herroilleen edeskinpäin hyvän kyydin toimittaa. and|that|what|he|there|he says|that|is|such|that|the assistant|who|is|received|good|tips|he says|to another|then|when|he|to that one too|the same|he hopes|and|when|he wants|to his gentlemen|still|good|ride|to provide And what he says there is the kind of thing that an assistant, who has received good tips, says to another when he wishes the same for him, and when he wants to ensure a good ride for his masters in the future.

—No, jospa tuota sitten lähden—johan se ruuna on appeenkin syönyt.— Vaan minulla on vähän huononlaiset kärryt eikä niissä ole vieterejäkään. no|perhaps|that|then|I will leave|||gelding|is|even food|eaten|but|I have|is|a little|poor|carts|and not|in them|are|springs either —Well, I suppose I'll be off then—after all, the horse has eaten its feed.—But I have somewhat poor carts and they don't even have springs.

—Eiköhän isäntä lainaisi kiessejään—nämä on yhtä hyviä herroja kuin vallesmannikin.—Se on se kyytipoika, joka vieläkin tahtoo herrojaan auttaa, mutta isäntä ei ole taas häntä kuulevinaankaan. let's|the host|would lend|his cart|these|are|equally|good|gentlemen|as|the bailiff too|that|is|the|the driver|who|still|wants|his gentlemen|to help|but|the host|not|is|again|him|not even listening —Surely the host would lend his carriage—these are just as good gentlemen as the bailiff.—It's that coachman who still wants to help his gentlemen, but the host doesn't seem to listen to him.

—Kyllä näissä on pahanlainen istua, puhuu hennompi herra, jolla on matkalaukku kaulassa ja silmälasit päässä, katsellessaan hollimiehen kärryjä—eikö teillä ole parempia? certainly|in these|is|uncomfortable|to sit|he speaks|softer|gentleman|who has|is|suitcase|around his neck|and|glasses|on his head|while looking at|the hollander's|carts|isn't|you have|are|better —It's quite uncomfortable to sit in these, says a more delicate gentleman, with a suitcase around his neck and glasses on his head, looking at the common man's carts—don't you have better ones?

—Eihän niitä minulla ole, vaan eiköpähän isäntä lainaisi omiaan! not at all|those|I have|are|but|let's|the host|would lend|his own —I don't have any better ones, but surely the host would lend his!

—Mitä? what —What?

—Me kysymme, ettekö tahdo meille lainata parempia ajopelejä, sanoo vantterampi herroista. we|ask|you not|want|to us|to lend|better|vehicles|says|sturdier|of the gentlemen —We are asking if you would lend us better vehicles, says the more robust of the gentlemen.

—Mikäs näillä on hätänä—on ne suuremmatkin herrat tämmöisiin tyytyneet—eikä meiltä ole ennenkään kiessejä annettu— what|with these|is|the problem|is|they|even larger|gentlemen|to such|satisfied|and not|from us|is not|before either|vehicles|given —What's wrong with these—larger gentlemen have been satisfied with such before—and we have not been given carriages before—

—Eikö vallesmannillekaam? not|to the bailiff either —Not even to the bailiff?

—… ja joka tahtoo paremmilla ajaa, pitäköön omat kiessinsä—ei sitä neljästä pennistä peninkulmalta kannata panna kiessejään kulumaan. and|who|wants|better|to drive|let him keep|own|his carts|not|that|four|pennies|per mile|worth|to put|his cart|to wear out —... and whoever wants to drive better should keep their own carriages—it's not worth spending four pennies per mile on their carriages.

—Me kyllä maksamme enemmänkin, kun vain annatte meille mukavammat ajopelit—olemme matkustaneet pitkän matkan ja tärisseet kovin— we|indeed|we will pay|even more|when|only|you give|to us|more comfortable|vehicles|we have|traveled|long|journey|and|shaken|very —We will certainly pay more if you just give us more comfortable vehicles—we have traveled a long way and have been shaken a lot—

—Niinpä täriskää vieläkin—minä en anna kiessejäni. therefore|shake|still|I|not|I give|my carts —So keep shaking then—I will not give up my carriages. Kyllä ne on herrat ennenkin luvanneet lisämaksuja, mutta sitten ovat tuskin senkään maksaneet, mikä on asetuksissa määrätty. indeed|they|have|gentlemen|before|promised|extra payments|but|then|they have|hardly|that either|paid|what|is|in regulations|stipulated They have promised additional payments before, but then they hardly even paid what was stipulated in the regulations.

Mutta nyt kuohahti isomman herran luonto, sillä hän oli varmaankin pohjalainen, jonka mieli tämmöisissä tiloissa pian läikähtää. but|now|he boiled over|bigger|lord's|nature|for|he|was|probably|from Ostrobothnia|whose|mind|in such|situations|soon|to spill over But now the nature of the bigger lord boiled over, for he was probably from Pohja, whose mind soon stirs in such situations. Hän astui kiivaasti isännän eteen, laski raskaasti kätensä hänen olkapäälleen ia katsoi häntä lujasti silmiin. he|he stepped|fiercely|the host's|in front of|he placed|heavily|his hands|his|on his shoulder|and|he looked|him|firmly|in the eyes He stepped fiercely in front of the host, heavily placed his hand on his shoulder, and looked him firmly in the eyes.

—Syytättekö minua siitä, etten ole teille aina kulkiessani maksanut, mitä asetuksissa on määrätty? are you accusing|me|that|that I do not|I have not|to you|always|while I was walking|I have paid|what|in the regulations|is|prescribed —Are you accusing me of not paying you what is stipulated in the regulations every time I pass by?

—Enhän minä teitä—— I do not|I|you —I am not accusing you——

—Entä tätä minun toveriani, onko hän teille koskaan mitään velaksi jäänyt? what about|this|my|comrade|is|he|to you|ever|anything|on credit|remained —And what about this comrade of mine, has he ever owed you anything?

—Elkää, hyvä herra—enhän minä teitä toki—enkä ketään—heittäkää irti—— don't|good|sir|I certainly not|I|you|certainly|nor|anyone|throw|off —Oh, dear sir—surely I wouldn't—nor anyone—let go of me——

—Niinpä elkää tulko sitten semmoisia meille puhumaan, jos tahdotte korvianne säästää—ja jotenkin säälittä pudisti hän isäntä parkaa olkapäästä ja survaisi hänet luotaan… therefore|don't|come|then|such|to us|to speak|if|you want|your ears|to save|and|somehow|mercilessly|he shook|he|master|poor|by the shoulder|and|he shoved|him|away from him —Then don't come talking to us like that if you want to save your ears—and somewhat pitifully he shook the poor host by the shoulder and shoved him away from him…

—Savolaisia lurjuksia! Savonian|scoundrels —Savonian scoundrels! mutisi kovin kiivastunut nuori mies toverilleen ja kääntyi sitten isännän puoleen, joka jo oli laittautunut peremmälle pihaa: he muttered|very|agitated|young|man|to his friend|and|he turned|then|the host's|towards|who|already|he had|he had prepared himself|further inside|the yard muttered a very agitated young man to his companion and then turned to the host, who had already made his way further into the yard:

—Teidän ajopelejänne emme tällä kertaa tahdo, mutta vielä te meistä kuulette—lurjus!—ja se sana tuntui kimpoavan aivan hänen sydämensä peräseinästä. your|vehicles|we do not|this|time|we want|but|still|you|from us|you will hear|scoundrel|and|that|word|it felt|bouncing|right|his|heart|back wall —We do not want your carriages this time, but you will hear from us again—scoundrel!—and that word seemed to bounce right from the back wall of his heart.

—On niitä tuommoisia herroja ennenkin nähty, rehenteli jo isäntä vastaan ja loittoni vieläkin, sillä hän tunsi rohkeutensa sitä mukaa kasvavan, kuta kauemmaksi tuli. there is|those|such|gentlemen|before|seen|he bragged|already|the host|against|and|he distanced himself|even more|because|he|he felt|his courage|that|as|growing|the further|away|he came —There have been such gentlemen seen before, the host boasted back and moved even further away, for he felt his courage growing as he got farther away.

—Mitä? what —What?

sanoi kiivas herra ja otti askeleen sinnepäin, mutta sitten hän kuitenkin kääntyi hollimiehen puoleen, joka toi tallista hevosensa: he said|fierce|sir|and|he took|a step|towards there|but|then|he|however|he turned|towards the carter|side|who|he brought|from the stable|his horse said the fierce gentleman and took a step in that direction, but then he turned to the carter who was bringing his horse from the stable:

—Valjasta vain omien kärryjesi eteen, mies! harness|only|your own|carts|in front of|man —Just harness it in front of your own cart, man!

—Eikö isäntä annakaan kiessejään? doesn't|the master|he gives|his cart —Isn't the master giving his cart? kysyi tämä. he asked|this this one asked.

—Me emme niitä tahdo, vastasi herra vihaisesti ja alkoi nostella kapineitaan hollimiehen kärryihin. we|we do not|them|I want|he answered|sir|angrily|and|he began|to lift|his belongings|the carter's|into the cart —We do not want them, the gentleman replied angrily and began to lift his belongings into the car of the driver.

Sillä välin hiipi isäntä heidän selkänsä taitse pihanpääkamariin… Hän alkoi näet arvella, että tokkohan ne koulupoikia ovatkaan eli muita seminaristeja, ja tahtoi katsoa, mitenkä olivat päiväkirjaan kirjoittaneet. for|meanwhile|he crept|the master|their|backs|through|into the courtyard's back room|he|he began|you see|to suspect|that|whether|they|schoolboys|they are|or|other|seminarians|and|he wanted|to see|how|they had|in the diary|they had written Meanwhile, the host crept past them into the back room of the yard... He began to suspect that they might not be schoolboys or other seminarians, and wanted to see how they had written in their diary. Kun näki, että ne olivatkin »ylioppilaita Helsingistä», niin katui jo käytöstään, sillä »ne ylioppilaat, aina ne hyvästi maksaa».—Hän kiirehti ulos, mutta herrat nousivat jo rattaille. when|he saw|that|they|they were indeed|students|from Helsinki|then|he regretted|already|his behavior|for|they|students|always|they|well|to pay|he|he hurried|outside|but|the gentlemen|they got up|already|onto the cart When he saw that they were actually "students from Helsinki," he regretted his behavior, for "those students always pay well."—He hurried outside, but the gentlemen were already getting into the carriage.

—Tuota—ne onkin nämä herrat ylioppilaita—minä luulin teitä vain koulupojiksi tai enintään semmoisiksi seminaristeiksi— well|they|are indeed|these|gentlemen|students|I|I thought|you|only|schoolboys|or|at most|such|seminarians —Well—these gentlemen are indeed students—I thought you were just schoolboys or at most such seminarians—

—Miksi te meitä luulitte? why|you|us|you thought —Why did you think we were like that? kysyi vantterampi herra häntä tuimasti tarkastellen. he asked|stockier|gentleman|him|sternly|examining asked the sturdier gentleman, examining him sternly.

—Niin, minä ajattelin, että te ette olekaan mitään oikeita herroja, ja sentähden minä tässä vähän, mutta—elähän aja, hollimies—pannaan ylioppilaille kiessit eteen—isäntä oli ottanut lakin päästään. so|I|I thought|that|you|you not|are not|any|real|gentlemen|and|therefore|I|here|a little|but|don't drive|drive|driver|let's put|to the students|carts|in front|the host|he was|taken|hat|off his head —Well, I thought that you weren't really gentlemen at all, and that's why I was a bit, but—don't drive, driver—let's put the carriages in front of the students—the host had taken off his hat.

—Hävetkää toki!—Se oli ainoa kiitos, jonka isäntä sai hyväsydämisyydestään. be ashamed|indeed|that|it was|only|thanks|that|the host|he received|for his kindness —Have some shame!—That was the only thanks the host received for his kindness.

—Anna mennä! let|go —Let it go! sanoivat herrat sitten uudelle kyytimiehelleen. they said|gentlemen|then|to the new|to his new driver the gentlemen said to their new driver. Mennessään viskasi toinen heistä—se, joka oli isäntää olkapäästä puristanut—heidän äskeiselle kyytipojalleen vielä juomarahaa. while going|he threw|the other|of them|that|who|he was|host|by the shoulder|he had squeezed|their|to the recent|to his recent companion|still|tip As they left, one of them— the one who had squeezed the host's shoulder—threw some tip money to their recent driver.

—Tuoss' on sinulle vielä, poika, markka omiin tarpeihisi—teidän kestikievarissa ollaan kohteliaita kaikille matkustajille. here is|is|to you|still|boy|mark|for your own|needs|your|in your inn|we are|polite|to all|travelers —Here’s a mark for you, boy, for your own needs—at your inn, we are polite to all travelers. —Suur' kiitos—ja onnea matkalle!—Mutta antakaa tuolle isäntä parallekin edes kipurahoiksi muutama penni! big|thank you|and|good luck|on the journey|but|let (you) give|to that|host|even to the poor|at least|as pain money|a few|pennies —Thank you very much—and good luck on your journey!—But at least give that poor host a few pennies for his trouble! —Ne hän saa kantaa jälestäpäin—perästä kuuluu, sanoi torventekijä! those|he|(he) gets|to carry|afterwards|from behind|(it) is heard|(he) said|horn maker —He can carry them later—it's coming from behind, said the horn maker!

Hollimiehen ruoska läiskähti, ja kärryt herroineen katosivat aitan nurkan taakse tomupilveen, Vahdin seuraamina. of the holler|whip|(it) cracked|and|carts|with their masters|(they) disappeared|barn|corner|behind|into a cloud of dust|of the guard|following The whip of the holliman cracked, and the cart with the gentlemen disappeared behind the corner of the barn in a cloud of dust, followed by the Watch.

—Kyllä teidät nyt, isäntä, hukka perii, puhui kievarin pihalle jäänyt kyytipoika. surely|you|now|host|wolf|(it) will claim|(he) spoke|of the inn|to the yard|left|coachman —Surely the wolf will claim you now, host, said the coachman who remained in the inn's yard. Hän oli valjastanut jälleen hevosensa ja istui nyt rattaillaan rauhallisesti ohjasperiään selvitellen.—Mitenkä te sillä lailla semmoisia herroja kohtelitte? he|was|harnessed|again|his horse|and|sat|now|on his cart|calmly|his reins|untangling|how|you|that|way|such|gentlemen|you treated He had harnessed his horses again and was now sitting calmly in his cart, untangling the reins.—"How did you treat those gentlemen like that?"

—Olipa nuo tuommoiset herrat missä tahansa—eihän ne näkyneet olevan sen suurempia herroja kuin ylioppilaita— it was|those|such|gentlemen|where|anywhere|not|they|seemed|to be|that|greater|gentlemen|than|students —"Well, those kinds of gentlemen are the same wherever they are— they didn't seem to be any greater gentlemen than university students—

—Eipä ne sitten oikeaa arvoaan päiväkirjaan panneetkaan— not|they|then|true|value|diary|they put —"They didn't even put their true worth in the diary—

—Tiedätkö sinä sitten, mitä ne oli? do you know|you|then|what|they|were —"Do you know then what they were?"

—Minkätähden minä en tiedä—vaikka kyllä ne höyliä miehiä siltä oli, vaikka ovat ylhäisiä—koko matkan kyselivät kaikenlaisia tämän puolen asioita. why|I|not|know|although|certainly|they|lazy|men|from that|was|although|they are|noble|whole|journey|they asked|all kinds of|this|side|matters —Why I do not know—although they were indeed noblemen, even though they were highborn—they asked all kinds of questions about this side of things during the whole journey.

—No, mitä herroja ne sitten olivat—sanoivatko nimensä? well|what|gentlemen|they|then|were|did they say|their names —Well, what gentlemen were they then—did they say their names?

—Minkä tähden ne ei sanoneet, vaikka minä en sitä pannut mieleeni— mutta sen minä tiedän, että kyllä niistä isäntä ehkä vielä kuulla saa— eikös se sanonut se, joka isäntää survasi, että perästä kuuluu? why|reason|they|not|said|although|I|not|that|put|to mind|but|that|I|know|that|certainly|them|master|perhaps|still|to hear|will|didn't|that|said|that|who|master|pushed|that|from behind|hears —Why they did not say, although I did not pay attention to it—but I do know that the master might still hear about them—didn't the one who pushed the master say that news would come later?

—Kyllä se oli hyvä, että pian täältä tiehensä lähtivät ja pahasti sille kävisi, jos minä perään kysyisin—puristi ruoja kuin rautakouralla olkapäätäni—kävi sen harmiksi, kun ei oltu mieliksi. certainly|that|was|good|that|soon|from here|away|they left|and|badly|to him|it would go|if|I|after|I would ask|he squeezed|bitch|like|with an iron hand|my shoulder|it happened|that|to his annoyance|when|not|we were|to their liking —It was good that they left here soon and it would go badly for them if I were to ask about them—she squeezed my shoulder like a vice—it was to her annoyance that we were not agreeable.

—Eihän sitä kaikille mieliksikään—puhui kyytipojan veitikka, yhä vain rauhallisesti ohjasperiään selvitellen…—kylläpä nämä nyt on sotkeuksissa—Mutta niin se kuitenkin minun mielestäni olisi käypä, että jos antaa kiessinsä vallesmannille, niin pitäisi antaa kuvernöörin pojillekin— not|it|to everyone|even for pleasure|he spoke|of the companion|rascal|still|only|calmly|his reins|explaining|indeed|these|now|are|in a mess|but|so|it|nevertheless|my|in my opinion|it would be|acceptable|that|if|to give|his cart|to the bailiff|then|it should|to give|of the governor|also to the sons —Not everyone will be pleased—said the rascal of a sidekick, still calmly adjusting his reins...—these are quite tangled now—But I think it would be fair that if you give your carriage to the bailiff, you should also give it to the governor's sons—

—Kellekä kuvernöörin pojille—? to whom|of the governor|to the sons —To whom, the governor's sons—?

—Vaikkapa niillekin, jotka tästä äsken lähti. even|to those too|who|from here|just|left —Even to those who just left.

—Elä!—oliko ne?— don't||they —No way!—were they?

—Olihan ne—ne oli meidän uuden kuvernöörin poikia… they were|they||was|our|new|governor's|sons —They were— they were the sons of our new governor…

—Meidän uuden kuvernöörin poikia? our|new|governor's|sons —The sons of our new governor?

—Joka sinne kuuluu aivan näinä päivinä vielä itsekin ajavan—nämä tulivat edeltä… who|there|belongs|just|these|days|still|even|driving|these|they came|ahead —Who will be driving there himself in just a few days— these came ahead…

Nyt oli poika saanut ohjaksensa selville ja lähti ajamaan. now|was|boy|received|reins|clear|and|he left|to drive Now the boy had taken the reins firmly and started driving.

—Kuvernöörin poikia—ja minä kun en—! governor's|sons|and|I|when|not —The governor's boys—and I, when I don't—! … ja isännästä näytti ihan, kuin olisi tuo valkopäinen kievaripylväs tuosta hänen aittansa nurkasta alkanut siirtyä naapurin portin pieleen… and|from the host|it seemed|quite|as|would have|that|white-headed|inn post|from that|his|granary|from the corner|started|to shift|neighbor's|gate|to the side … and it seemed from the host that the white-headed tavern post had started to shift from the corner of his barn to the neighbor's gate post…

(End of the Project Gutenberg EBook of Ensimmäiset novellit, by Juhani Aho) end|of|the|project|Gutenberg|ebook|of|first|short stories|by|Juhani|Aho (End of the Project Gutenberg EBook of The First Short Stories, by Juhani Aho)

PAR_TRANS:gpt-4o-mini=7.0 PAR_CWT:AvJ9dfk5=17.0 en:AvJ9dfk5 openai.2025-02-07 ai_request(all=84 err=2.38%) translation(all=167 err=0.00%) cwt(all=3357 err=14.78%)