Kuulostaa hyvältä 14 - Minkälainen sinä olit lapsena?
Anssi: Jutta, minkälainen sinä olit lapsena?
Jutta: Miten niin? Ihan tavallinen kai.
Anssi: Olitko sinä jo silloin noin päättäväinen ja energinen?
Jutta: Tarkoitatko ehkä itsepäinen ja kova puhumaan? Kyllä kai. Olin ainoa tyttö. Minulla on kaksi veljeä.
Anssi: Kertoisit jotakin perheestäsi!
Jutta: No, meillä oli iso talo ja sen ympärillä puutarha. Ja kaksi autoa, mutta ei sentään uima-allasta.
Anssi: !!!
Jutta: Isälläni oli oma yritys ja hän oli paljon poissa kotoa. Äiti auttoi häntä töissä, mutta hän oli tavallisesti kotona aamulla, kun lähdimme kouluun, ja iltapäivällä, kun tulimme kotiin.
Anssi: Minkälainen sinun äitisi oli?
Jutta: Äitikö? Hän huolehti aina siitä, että meillä oli puhdas nenäliina ja kampa mukana. Ja siistit vaatteet tietysti. Minun hameeni ei saanut olla liian lyhyt eikä Hansin tukka liian pitkä. Dieter ei saanut polttaa tupakkaa.
Anssi: Te saitte hyvän kasvatuksen!
Jutta: No jaa … Minä olin pienenä ylpeä siitä, että minulla oli kaksi komeaa veljeä. Joskus pääsin heidän kanssaan jalkapallo-otteluun. Mutta minkälainen lapsi sinä olit?
Anssi: Rauhallinen. Minä olin ainoa lapsi. Olin aika ujo eikä minulla ollut paljon kavereita.
Jutta: Olitko sinä yksinäinen?
Anssi: No, olin usein yksin kotona. Mutta kaikkeen tottuu.
Jutta: Missä sitten äitisi sitten oli?
Anssi: Töissä tietysti. Minun vanhempani tulivat kotiin vasta kuuden jälkeen.
Jutta: Sinä taisit olla itsenäinen lapsi.
Anssi: Joo. Minä luin paljon. Vähän aikaa piirsin myös sarjakuvia. Ai niin, minä pelasin myös shakkia serkkuni kanssa. Me olimme siinä aika hyviä!
Jutta: Etkö sinä harrastunut ollenkaan urheilua?
Anssi: No, kyllä joskus talvella kävin pelaamassa jääkiekkoa. Mutta en ollut kovin hyvä urheilussa. Minä olin vähän lihava.
Jutta: Sinäkö? Vaikea uskoa … Nyt sinä olet noin hoikka ja hyvännäköinen.
Anssi: Älähän nyt … Minä muutuin kovasti seitsemäntoistavuotiaana. Minä aloin käydä viikonloppuna ulkona ja polttaa ja juoda olutta.
Jutta: Ja aloit tietysti myös kiinnostua tytöistä?
Anssi: No … en ihan silloin vielä.