Kirkot

Suomen valtion ja valtion kirkkojen suhde on mielenkiintoinen ja tarkoin määritelty.

Valtiolla on näissä kirkoissa määrättyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Niinpä tasavallan presidentti nimittää piispat kolmesta papiston valitsemasta ehdokkaasta. Valtio ylläpitää teologista tiedekuntaa ja ortodoksista pappisseminaaria. Valtio sallii myös kirkollisveronkannon kunnallisen verotuksen yhteydessä: kukin kirkkoon kuuluva maksaa määräprosentin (noin 1.5 %) verotettavasta tulostaan. Uskonnonopetus on pakollisena aineena kaikissa kouluissa alaluokilta lukion läpi. Eduskunnan täytyy hyväksyä määrätyt kirkkoa koskevat lait; niinpä esim. Raamatun suomennoskomiteassa ja Virsikirjan uudistuskomiteassa istuu eduskunnan määräämiä jäseniä.

Tästä hyvästä valtio saa määrätä vuodessa neljän rukouspäivän tekstit, jotka on luettava kaikista saarnastuoleista. Kirkko puolestaan pitää yllä ehkä maailman parhainta väestörekisteriä. Kaikkien kirkkoon kuuluvien ja siihen kuuluneiden suomalaisten syntymäaika, kaste, konfirmaatio, avioliitto, rikokset ja vieläpä isorokkorokotus on tarkoin kirjoitettu ns. kirkonkirjoihin. Niiden, jotka eivät kuulu kirkkoon, on pakko kuulua siviilirekisteriin. Kirkko pitää yllä myös hautausmaat sekä hautaa jäsenensä.