如许 魔 道 祖师 rú xǔ|mó|dào|zǔ shī このような||| ainsi|démon|voie|maître ancestral such|demon|way|master näin|paha henki|tie|mestari Xu Mo Dao Patriarch Quindi, il Gran Maestro del Sentiero del Diavolo. 悪魔の道のグランドマスターか。 악마의 길의 그랜드마스터군요. A więc arcymistrz Diabelskiej Ścieżki. Итак, гроссмейстер Пути Дьявола. Så, stormästaren på Djävulens väg. Отже, гросмейстер Шляху Диявола. 如许 魔 道 祖师 Kuten tämä, Taivaan ja maan mestari Ainsi, le Maître de la Voie magique. Such is the Magic Path Master

如许 我 当 光风霁月 抚琴 觅 笛音 如许 我 叹魂 梦 几番 人世 凄雨 翩翩少年 潇洒 写意 清风 两肩 影 一眼 酿进 山川 朝夕 如许 我 驱得 乾坤 断 这 纷乱 境遇 如许 我知 宿命 触及 痛难 自愈 剑鞘 余痕 留铮鸣 往事 附耳 天地 听 一世 命如风 走笔 诠评 唤醒 那 搁浅 光阴 坚守 的 约定 一曲 陈情 叹平 生意 你 问 凡尘 过往 被 珍惜 的 真心 何曾 畏惧 过 别离 如许 我愿 肆意 成全 你 守 的 侠义 如许 我 赴 时光 推移 你 的 记忆 青山 竹林 霁 雾 攀云 指 一方 天地 一坛 畅饮 喧嚣 风雨 如许 我 携 星云 涟漪 听 你 道 期许 如许 我同 心思 澄明 你 的 坚定 年少 桀骜 的 落笔 江湖 未 祛 真性情 岁月 坦荡 续 无悔 历经 唤醒 那 搁浅 光阴 坚守 的 约定 一曲 陈情 叹平 生意 你 问 凡尘 过往 被 珍惜 的 真心 何曾 畏惧 过 别离 前行 那 由 你 汇成 光河 的 初 心 奔流 进 我 梦 的 疮痍 饮尽 沧海 波澜 曾 有 月 满共情 是 与 你 天涯 同行 rú xǔ|wǒ|dāng|guāngfēngjìyuè|fǔqín|mì|dí yīn|rú xǔ|wǒ|tàn hún|mèng|jī fān|rénshì|qī yǔ|piān piān shǎo nián|xiāosǎ|xièyì|qīngfēng|liǎng jiān|yǐng|yīyǎn|niàng jìn|shān chuān|zhāoxī|rú xǔ|wǒ|qū de|qiánkūn|duàn|zhè|fēnluàn|jìngyù|rú xǔ|wǒ zhī|sùmìng|chùjí|tòng nán|zì yù|jiàn qiào|yú hén|liú zhēng míng|wǎngshì|fùěr|tiāndì|tìng|yīshì|mìng rú fēng|zǒu bǐ|quán píng|huànxǐng|nà|gēqiǎn|guāngyīn|jiānshǒu|de|yuēdìng|yī qū|chénqíng|tàn píng|shēngyi|nǐ|wèn|fánchén|guòwǎng|bèi|zhēnxī|de|zhēnxīn|hécéng|wèijù|guò|biélí|rú xǔ|wǒ yuàn|sìyì|chéngquán|nǐ|shǒu|de|xiáyì|rú xǔ|wǒ|fù|shíguāng|tuīyí|nǐ|de|jìyì|qīngshān|zhúlín|jì|wù|pān yún|zhǐ|yīfāng|tiāndì|yī tán|chàngyǐn|xuānxiāo|fēngyǔ|rú xǔ|wǒ|xié|xīngyún|liányī|tìng|nǐ|dào|qīxǔ|rú xǔ|wǒ tóng|xīnsi|dèng míng|nǐ|de|jiāndìng|niánshào|jié ào|de|luòbǐ|jiānghú|wèi|qū|zhēn xìng qíng|suìyuè|tǎndàng|xù|wúhuǐ|lìjīng|huànxǐng|nà|gēqiǎn|guāngyīn|jiānshǒu|de|yuēdìng|yī qū|chénqíng|tàn píng|shēngyi|nǐ|wèn|fánchén|guòwǎng|bèi|zhēnxī|de|zhēnxīn|hécéng|wèijù|guò|biélí|qián háng|nà|yóu|nǐ|huì chéng|guāng hé|de|chū|xīn|bēnliú|jìn|wǒ|mèng|de|chuāngyí|yǐn jǐn|cāng hǎi|bōlán|zēng|yǒu|yuè|mǎn gòng qíng|shì|yǔ|nǐ|tiānyá|tóngháng So spiele ich das Qin und suche nach dem Klang der Flöte im Licht des Windes, des Mondes und der Flöte, und ich seufze meine Seele und träume: Wie oft ist die Welt traurig und regnerisch, und die Jugend ist hemmungslos und freihändig Selbstheilende Schwertscheide hinterlassene Spuren Klingende vergangene Ereignisse Hören auf Himmel und Erde Hören auf das Leben des Lebens Wie der Wind geht Der Kommentar der Feder weckt die gestrandete Zeit, um das Versprechen zu halten Ein Lied der Beichte seufzt flach Geschäfte, die du die Welt der Sterblichen fragst, die Aufrichtigkeit, die in der Vergangenheit geschätzt wurde, hatte nie Angst davor, mich so zu trennen. Ich bin bereit, mutwillig zu sein. Erfülle die Ritterlichkeit, die du bewahrt hast. kletternde Wolken, die auf eine Seite von Himmel und Erde weisen, ein Altar zum Trinken, Hektik, Wind und Regen, ich werde den Nebel und die Wellen tragen, um deiner Hoffnung zu lauschen, damit ich deine Standhaftigkeit, Jugend und Aufsässigkeit verdeutliche Vom wahren Temperament befreit sind die Jahre großmütig und haben keine Reue Nach dem Erwachen hielt die gestrandete Zeit das Versprechen Ein Lied der Beichte und des Friedens Seufzen Die Narben sind erschöpft Das Meer ist voller Wellen Einst war der Mond voller Empathie geht mit Ihnen auf der ganzen Welt Kuten tämä, minä olen kuin kirkas tuuli ja selkeä kuu, soitan kitaraa ja etsin huilun ääntä. Kuten tämä, minä huokailen sieluni, uneksin monista elämän surullisista sateista, nuori ja sulava, kirjoitan vapaasti, puhdas tuuli, varjot olkapäillä, silmäyksellä sulautan vuoret ja joet aamusta iltaan. Kuten tämä, minä ohjaan taivasta ja maata, katkaisen tämän sekavan tilanteen. Kuten tämä, tiedän kohtalon, kosketan tuskaa, parannan itseäni, miekka ja sen jäljet jäävät soimaan, menneisyys kuiskaa korvaani, taivas ja maa kuuntelevat. Yksi elämä, kohtalo kuin tuuli, kirjoitan ja tulkitsen, herätän sen hylätyn ajan, pidän kiinni lupauksesta. Yksi laulu, surumielinen, valittaa elämän asioita. Kysyt, mitä maallista menneisyyttä on arvostettu, onko todellinen sydän koskaan pelännyt eroa? Kuten tämä, haluan vapaasti toteuttaa sinun puolustamaasi ritaruutta. Kuten tämä, minä astun aikavirtaan, muistosi, vihreät vuoret, bambumetsät, kirkas sumu, kiipeän pilviin, osoitan yhtä taivaan ja maan osaa, yksi malja, juon äänekkäästi tuulen ja sateen. Kuten tämä, minä kannan tähtisumua ja laineita, kuuntelen sinua, puhumassa toiveistasi. Kuten tämä, ajattelen selkeästi, sinun päättäväisyytesi, nuoruuden ylpeä kynä, jokimaailma ei ole poistanut todellista luonteenpiirrettä. Aika on avara, jatkan ilman katumusta, herätän sen hylätyn ajan, pidän kiinni lupauksesta. Yksi laulu, surumielinen, valittaa elämän asioita. Kysyt, mitä maallista menneisyyttä on arvostettu, onko todellinen sydän koskaan pelännyt eroa? Eteenpäin, se, jonka sinä olet koonnut, valon virta, virtaa uneni haavoihin, juon tyhjiksi meren aallot. Kerran oli täysikuu, empatia on kanssasi, kuljen kanssasi maailman ääriin. Ainsi, je devrais jouer de la cithare sous un ciel clair, cherchant le son de la flûte. Ainsi, je soupire, l'âme rêvant de plusieurs fois, le monde humain sous la pluie triste, un jeune homme élégant, écrivant avec aisance, le vent frais sur mes épaules, une ombre, un regard, se mêlant aux montagnes et rivières, matin et soir. Ainsi, je peux maîtriser le cosmos, couper à travers ce chaos. Ainsi, je sais que le destin touche à la douleur, se guérit, la cicatrice de la lame laisse un écho. Les souvenirs murmurent à l'oreille, le ciel et la terre écoutent. Une vie, le destin comme le vent, écrivant des commentaires, réveillant ce temps échoué, tenant la promesse. Une mélodie de lamentation, soupirant la vie, tu demandes, parmi les mortels, quel cœur sincère a été chéri, n'a jamais craint la séparation. Ainsi, je souhaite réaliser librement la chevalerie que tu défends. Ainsi, je me rends au temps qui passe, ta mémoire, les montagnes vertes, la forêt de bambous, la brume claire, escaladant les nuages, désignant un coin du ciel et de la terre. Une jarre à boire, bruyante sous le vent et la pluie. Ainsi, je porte les nuages et les ondulations, écoutant tes attentes. Ainsi, je partage des pensées claires, ta détermination, la jeunesse arrogante, la plume sur le fleuve, n'ayant pas perdu la véritable nature. Le temps est large, continuant sans regrets, réveillant ce temps échoué, tenant la promesse. Une mélodie de lamentation, soupirant la vie, tu demandes, parmi les mortels, quel cœur sincère a été chéri, n'a jamais craint la séparation. Avançant, ce que tu as rassemblé en un fleuve de lumière, coule dans les blessures de mes rêves, buvant la mer, les vagues. Il y a eu une pleine lune, la compassion est de marcher avec toi à l'horizon. Such is how I, under the clear skies, play the zither and seek the sound of the flute. Such is how I sigh for the soul, dreaming of the many times the world has seen sorrowful rain. A graceful youth, I write freely, with the clear wind as my companion, casting shadows on my shoulders, capturing the mountains and rivers in a glance. Such is how I drive the universe, breaking through this chaotic situation. Such is how I know fate, touching the pain that heals itself, leaving traces of the sword sheath that still rings. The past whispers in my ear, as heaven and earth listen to a lifetime. Life is like the wind, I write to interpret and awaken the promises that time has stranded. A song of heartfelt emotions sighs over the mundane life. You ask, in the past of the mortal world, what true feelings have been cherished, and have they ever feared parting? Such is how I wish to freely fulfill the chivalry you uphold. Such is how I embrace the passage of time, your memories of the green mountains and bamboo forests, the mist clearing as I climb clouds, pointing to a corner of heaven and earth. A jar of wine shared amidst the noisy wind and rain. Such is how I carry the ripples of the stars and clouds, listening to your expectations. Such is how I share a clear mind with you, your steadfastness in youth, the bold strokes in the rivers and lakes, not losing true feelings. Time is broad, continuing without regret, awakening the promises that time has stranded. A song of heartfelt emotions sighs over the mundane life. You ask, in the past of the mortal world, what true feelings have been cherished, and have they ever feared parting? Moving forward, the original intention that you have gathered into a river of light flows into the wounds of my dreams, drinking the waves of the vast sea. Once, there was a full moon of empathy, walking with you to the ends of the earth.