×

We gebruiken cookies om LingQ beter te maken. Als u de website bezoekt, gaat u akkoord met onze cookiebeleid.


image

Kolmannen maailman puheenvuoroja, Tunisia viisi vuotta Arabikevään jälkeen

Tunisia viisi vuotta Arabikevään jälkeen

Arabikeväät alkoivat Tunisiasta, mutta tämä maa on myös ainoa, jossa muutos on tapahtunut. Se perustuu kaikkien poliittisten voimien kompromissiin, kertoo nuori tunisialainen naispuolinen kansalaisaktivisti Riha Mejri.

Tunisialainen nuori nainen, 24-vuotias englanninopettaja Riha Mejri on yksi niistä eteläisen Välimeren maiden nuorista, jotka ovat osallistuneet oman maansa arabikevääseen. Kaikki alkoi Tunisiasta 2010 vuoden lopulla, mutta tänään Tunisia on ainoa maa, jossa syvälliseen yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävä liike on saanut aikaan pysyviä muutoksia.

Tunisian uutta perustuslakia säätämään asetettu yleiskokous hyväksyi uuden perustuslain tammikuussa 2014. Toista vuotta jatkunut keskustelu johti kompromissiin arabikevään jälkeen vaalit voittaneen ja hallituksen johdossa olleen islamistisen puolueen, En-Nahdan ja opposition välillä. Uuden perustuslain ensimmäisessä, perusperiaatteet määrittelevässä artiklassa todetaan: Tunisia on vapaa, itsenäinen ja täysivaltainen valtio, jonka uskonto on islam, kieli arabi ja poliittinen järjestelmä tasavaltalainen. Toinen artikla toteaa, että Tunisia on kansalaisuuteen, kansantahtoon ja kaikille yhteisiin ja kaiken yläpuolella oleviin lakeihin perustuva siviilivaltio. Kuudennessa artiklassa todetaan, että valtion on uskonnon valvoja, joka takaa omantunnon ja uskonnon vapauden ja pitää huolta siitä, että moskeijat ja muut rukoushuoneet pysyvät poliittisesti neutraaleina. Valtio huolehtii maltillisten näkemysten levittämisestä ja kieltää väkivallan, vihapuheet ja sen, että uskonnollisesti erilailla ajattelevat tuomitaan vääräuskoisina.

Miksi sinun maasi poikkeaa muista maista, Riha Mejri?

"Tunisialaiset ovat jo kauan etsineet mahdollisuuksia hyötyä paremmin kyvyistään. Tuoreesta vallankumouksesta huolimatta me olemme olleet pitkään suhteellisen vakaa maa. Koko yhteiskunta, sen jäsenet, koulutuksesta vastaavat ja valtion johdossa olevat ovat aina halunneet mennä eteenpäin. Koska meillä ei ole esimerkiksi Egyptin tapaisen maan esteitä, me voimme sopia siitä, että olemme erilaisia keskenämme. Me osaamme arvostaa erilaisuutta ja juuri siinä me eroamme muista." Riha opettaa englantia sekä maan pääkaupungissa Tunisissa että eteläisessä Sousse-kaupungissa. Hän osallistuu kansalaisjärjestöjen toimintaan, mm. Young Arab Voices -ohjelmaan, siis Nuorten arabien äänet esille tuovaan projektiin. Sen on luonut Anna Lindh -säätiö, joka on EU:n oma, eurooppalaisten ja Välimeren alueen kansalaisjärjestöjen yhteistyöväline. Tapasin Rihan syyskuussa Anna Lindh -säätiön Välimeren foorumissa Maltan saarella, jossa hän kertoi, mikä on tilanne tämän päivän Tunisiassa.

"Vallankumous tapahtui viisi vuotta sitten, mutta emme ole vielä toteuttaneet kaikkia sen päämääriä. Tilanne ei ole nyt oikein hyvä, mutta historiasta tiedämme, että myös muiden vallankumousten tavoitteiden toteuttamiseen on mennyt aikaa. Meidän taloutemme on hauras, koska painiskelemme työttömyys- ja turvallisuusongelmien kanssa useiden terrori-iskujen jälkeen. Matkailun tärkeyden vuoksi monien hotelleiden sulkeminen on luonut paljon työttömyyttä. Kuitenkin nykyisin lähes koko maailma kärsii samoista ongelmista. Emme ole vielä tottuneet demokraattiseen järjestelmään, mutta olemme oikealla polulla, koska opimme koko ajan uutta." Kysyn Rihalta, miten hän, nuori koulutettu urbaani nainen näkee omaan maansa islamistisen puolueen, En-Nahdan.

"Mielestäni En-Nahda - puolue on paljon modernimpi kuin muut islamistiset puolueet, mm. Egyptin Muslimiveljeskunta ja se pyrkii eroon ääripuolueen maineestaan. Puolue on todella muuttanut näkemyksiään vallankumouksen jälkeen. Hallituskautenaan En-Nahda teki paljon virheitä, mutta niin olisivat tehneet muutkin, vallankumouksen jälkeen valtaan tulleet puolueet. Koska tilanne on aivan uusi, me emme voi tietää mikä on oikea linja. Meidän islamistinen puolueemme yrittää oppia tulemaan toimeen muiden kanssa. Sen sijaan omiin varmuuksiinsa takertunut Egyptin Muslimiveljeskunta ei ole onnistunut luomaan yhteyttä yhteiskuntaan." Tunisia oli ensimmäinen muslimimaa, jonka naiset saivat juridisen statuksen yksilöinä. Sen ansiosta naisten asema ei riipu perheestä eikä uskonnosta, vaan valtion siviililainsäädäntö määrittelee naisten aseman. Tunisian naisten asema muuttui tammikuussa 1957 eli 60 vuotta sitten. Silloin maan naisista tuli tasa-arvoisia miesten kanssa kiitos useista laista koostuvan yksilön henkilökohtaisen statuksen vuoksi. Edellisenä vuonna itsenäistyneen maan ensimmäinen presidentti Habib Bourghiba ajoi lait läpi.

Uudet lait kielsivät moniavioisuuden eikä naisilta vaadittu enää aviomiehen tottelemista. Avioliiton pitää perustua molemminpuoliseen sopimukseen. Avioerosta tuli valtion tuomioistuimissa käsiteltävä asia eli se otettiin pois uskonnollisilta sharia-tuomioistuimilta. Maaliskuussa 1957 Tunisian naiset saivat myös oikeuden äänestää ja asettua ehdokkaaksi. On hyvä muistaa, että Sveitsissä naisten äänioikeus toteutui useimmissa liittovaltion osissa vasta 1970-luvulla. 1960-luvun Tunisiassa naiset saivat oikeuden tehdä työtä, liikkua vapaasti ja myös avata oman pankkitilin ja perustaa omia yrityksiä ilman miehen lupaa. 1960-luvulla tuli voimaan aborttilaki ja ehkäisypillerit vapautettiin. Jälkimmäinen päätös tehtiin 18 vuotta aikaisemmin kuin katolisessa Italiassa.

Kun muistamme Tunisian 1900-luvun uudistushistorian, voimme ymmärtää miksi arabikeväät alkoivat Tunisiassa ja ovat tuoneet pysyviä tuloksia vain siellä. Tunisia on onnistunut luomaan kunnollisen koulujärjestelmän ja toimivan julkishallinnon, vaikka tietenkin korruptiota on ollut paljon valtionhallinnon piirissä. Tietenkin Tunisia oli diktatuuri, jonka instituutiot oli saatu palvelemaan presidentti Zine El-Abidine Ben Alin ympärille muodostunutta valtaeliittiä. Siitä huolimatta tämä Pohjois-Afrikan maa on kehityksessään pitemmällä kuin muut saman alueen valtiot. Tietenkin Tunisialla on kehitysalueita, ja juuri noiden alueiden asukkaat aloittivat kapinan 2010 vuoden lopulla. Kehitysalueiden laaja työttömyys voi saada niiden asukkaat uuteen kapinaan tulevaisuudessa.

Riha, miten määrittelisit Tunisian islamin?

"Tunisialaisen islamin pääsuuntaus edustaa maltillisuutta. Minä, minun vanhempani ja isovanhempani me kaikki olemme muslimeja, jotka suhtautuvat avoimesti muihin kulttuureihin. Me emme tuomitse muita emmekä sulkeudu omaan piiriimme. Maltillisina me pidämme kiinni omasta uskonnostamme, josta me kaikki olemme vastuussa itse." Mikä on sitten uskonnon paikka Tunisiassa? Onko se täysin yksityisasia?

"Me emme voi kitkeä uskontoa pois kulttuuristamme, koska se on syvästi juurtunut siihen. Muslimien tärkeää aid-juhlaa Tunisiassa viettää koko väestö, koska se on osa meidän kulttuuriamme. Meille usko on yksityisasia eli henkilön ja hänen jumalansa välinen suhde, johon yhteiskunnan ei pidä puuttua, mutta emme ole repineet islamia irti omasta kulttuuristamme." Riha on pukeutunut täysin länsimaisesti eikä hän kätke edes hiuksiaan, vaikka näin tekevät monet tunisialaiset musliminaiset.

Täällä Roomassa olen kuunnellut Tunisian tärkeimmän islamistisen puolueen En-Nahdan johtoon kuuluvaa naista, jonka asu koostui pitkistä housuista, pitkähihaisesta, reiden puoleen väliin ulottuvasta puserosta ja hiukset ja kaulan peittävästä värikkäästä huivista.

Tämän naisen asu erosi siis perinteisestä hijabista, joka koostuu pitkästä telttamaisesta asusta ja hiukset ja kaulan peittävästä hartioille putoavasta huivista. Tunisialaisten musliminaisten erilaiset asut liittyvät sen omaan islamin tulkintaan, mutta samantyyppistä pukeutumista esiintyy muissakin Välimeren alueen muslimimaissa.

"Sharia, ei meillä Tunisiassa!" Kerron Rihalle, että mm. Britanniassa on lukuisia sharia-tuomioistuimia, jotka langettavat tuomioita perhesuhteisiin liittyvissä asioissa. Eräissä Euroopan maissa jotkut muslimiyhteisöt vaativat oikeutta käsitellä perheasioita omissa tuomioistuimissaan. Havaintoni hämmästyttää Rihaa, koska Tunisiassa ei sovelleta shariaa.

Rihan mielestä uskontoon perustuvat tuomioistuimet kuuluvat menneisyyteen.

"Me olemme menneet eteenpäin. Minusta islam muuttuu oman maan kehityksen myötä. Minusta me emme voi kyseenalaistaa valtion ja lakien erottamista uskonnosta. Kannatan ehdottomasti siviilivaltiota ja siviililakeja. Minusta uskonto on henkilökohtainen asia, jota pitää kunnioittaa, mutta se on myös pidettävä oman sydämen sisällä, siis sinun ja oman jumalasi välisenä asiana. Sitä ei saa sotkea politiikkaan eikä lainsäädäntöön." En tiedä, onko Riha tietoinen islamin ijtihad-käsitteestä, mutta häneen puheensa liittyy siihen tiiviisti. Ijtihad antaa mahdollisuuden muslimiyhteisöjen oppineilla tulkita islamia muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Tunisian syntyhistoriassa näkyy maassa vaikuttaneiden ajattelijoiden näkemykset, joiden mukaan islam ja uudenajan ajatukset voidaan laittaa yhteen juuri ijtihadin avulla. Ja juuri naisten aseman muutos oli näkyvin, uudistajien ajatusten testaus.

Tunisia on muita Pohjois-Afrikan maita edellä kun puhutaan islamin ja valtion suhteista, mutta samanlaisia näkemyksiä esiintyy myös Algeriassa ja Marokossa. Tosin Marokon kuningas on myös Uskovaisten komentaja eli hänelle on maan islamin historiaan liittyvä, oman maansa uskonnollisen johtajan erikoisstatus. Niinpä islamilla on vahvempi asema Marokossa kuin Tunisiassa. Marokon kuninkaan isämäisen holhoavan näkemyksen vuoksi tämän maan katsotaan säästyneen suurista hallituksen ja poliittisen islamin vastakkainasettelusta. Naapurimaassa Algeriassa vallassa olevan, armeijan holhouksessa olevan hallituksen kova linja johti sisällissotaan 1990-luvulla. Siellä äärilinjan islamistien ja armeijan sisällissodan uhrien määrän katsotaan nousseet peräti 200 000:een. Algeriassa ja Marokossa ei ole ollut vallankumousyrityksiä niin kuin Tunisiassa. Tunisian ainutlaatuinen, naapurimaista eroava tarina on tehnyt siitä sekä Pohjois-Afrikan että arabimaiden edistyneimmän maan.

Kuitenkin Tunisia on myös maa, josta lähtee valtava määrä ääri-islamistisia taistelijoita kasvattamaan sekä naapurimaan Libyan että Lähi-idän äärijärjestöjen rivejä.

Tunisiassa ilmiötä selitetään sillä, että Tunisian vallankumous nähtiin nuorison suureen työttömyysongelman kollektiivisena ratkaisuna. Kun työttömyyteen ei ole löytynyt nopeaa ratkaisuja erityisesti Tunisian syrjäseuduilla, monet nuoret eivät usko enää kollektiiviseen ratkaisuun. Heille värväytyminen ISIS:in tapaisten järjestöjen riveihin on yksilöllinen ratkaisu.

Tässä on Rihan selitys ongelmaan.

"Minusta työttömyys on tärkeimpiä syitä siihen, että koulutettuja nuoria naisia ja miehiä liittyy Isisiin. Monet Isisiin värväytyneet nuoret ovat saaneet menestyksellisesti opintonsa päätökseen korkeakoulussa tai ainakin koulujen ylemmällä asteella. Nämä nuoret aikuiset eivät näe mitään mahdollisuutta löytää ratkaisua omaan tulevaisuuteensa Tunisian tapaisessa kehitysmaassa. Siksi osa heistä uskoo, että Isis voi antaa heille tehtävän, valtaa ja myös rahaa eli mahdollisuuden tuntea itsensä tärkeiksi. Näitä epätoivoisia nuoria on helppo manipuloida." Koska nuoriso ei voi odottaa paljon uusia työpaikkoja hallitukselta, Rihan mielestä kansalaisjärjestöt voivat luoda uusia työpaikkoja jonkin verran omalla toiminnallaan. Kansalaisjärjestöjen tärkein tehtävä on kuitenkin luoda herättävää kansalaistoimintaa syrjäseuduilla.

"Kun ystävättäreni sai opettajan viran Kassarine-nimisessä Algerian rajan pinnassa sijaitsevassa, kehitysalueen kaupungissa, hän perusti sinne keskustelukerhon. Kassirinen paikallishallinnon edustajat olivat tyrmistyneitä, koska yksikään opettaja ei ollut aikaisemmin tehnyt mitään sellaista. Ystävättäreni mielestä juuri meidän koulutettujen nuorten on perustettava syrjäseuduille näitä kerhoja. Juuri niissä vuosien aikana käydyt keskustelut ovat herättäneet meidät. Nyt meidän on luotava sama mahdollisuus syrjäseuduilla eläville oman ikäluokkamme tunisialaisille. Koska hallitus sanoo, että sillä ei ole rahaa syrjäseutujen kehittämiseen, meidän, kansalaisyhteiskunnan tehtävä on mennä sinne ja herättää nuo alueet." Rihan mielestä juuri Eurooppa voisi auttaa Tunisian nuoria luomaan uutta pienyritystoimintaa erityisesti sosiaalisella sektorilla.

"Minusta täynnä energiaa olevat, kyvykkäät nuoret pitää saada tekemään työtä omaksi hyväkseen, omien yritysten hyväksi. He voisivat luoda omia pienyrityksiä ulkomaisten, eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen ja hallitusten tukemina. Minusta juuri tällainen toiminta voisi auttaa nuoria uskomaan itseensä."

Tunisia viisi vuotta Arabikevään jälkeen Tunisia five years after the Arab Spring

Arabikeväät alkoivat Tunisiasta, mutta tämä maa on myös ainoa, jossa muutos on tapahtunut. Se perustuu kaikkien poliittisten voimien kompromissiin, kertoo nuori tunisialainen naispuolinen kansalaisaktivisti Riha Mejri.

Tunisialainen nuori nainen, 24-vuotias englanninopettaja Riha Mejri on yksi niistä eteläisen Välimeren maiden nuorista, jotka ovat osallistuneet oman maansa arabikevääseen. Kaikki alkoi Tunisiasta 2010 vuoden lopulla, mutta tänään Tunisia on ainoa maa, jossa syvälliseen yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävä liike on saanut aikaan pysyviä muutoksia.

Tunisian uutta perustuslakia säätämään asetettu yleiskokous hyväksyi uuden perustuslain tammikuussa 2014. Toista vuotta jatkunut keskustelu johti kompromissiin arabikevään jälkeen vaalit voittaneen ja hallituksen johdossa olleen islamistisen puolueen, En-Nahdan ja opposition välillä. Uuden perustuslain ensimmäisessä, perusperiaatteet määrittelevässä artiklassa todetaan: Tunisia on vapaa, itsenäinen ja täysivaltainen valtio, jonka uskonto on islam, kieli arabi ja poliittinen järjestelmä tasavaltalainen. Toinen artikla toteaa, että Tunisia on kansalaisuuteen, kansantahtoon ja kaikille yhteisiin ja kaiken yläpuolella oleviin lakeihin perustuva siviilivaltio. Kuudennessa artiklassa todetaan, että valtion on uskonnon valvoja, joka takaa omantunnon ja uskonnon vapauden ja pitää huolta siitä, että moskeijat ja muut rukoushuoneet pysyvät poliittisesti neutraaleina. Valtio huolehtii maltillisten näkemysten levittämisestä ja kieltää väkivallan, vihapuheet ja sen, että uskonnollisesti erilailla ajattelevat tuomitaan vääräuskoisina.

Miksi sinun maasi poikkeaa muista maista, Riha Mejri?

"Tunisialaiset ovat jo kauan etsineet mahdollisuuksia hyötyä paremmin kyvyistään. Tuoreesta vallankumouksesta huolimatta me olemme olleet pitkään suhteellisen vakaa maa. Koko yhteiskunta, sen jäsenet, koulutuksesta vastaavat ja valtion johdossa olevat ovat aina halunneet mennä eteenpäin. Koska meillä ei ole esimerkiksi Egyptin tapaisen maan esteitä, me voimme sopia siitä, että olemme erilaisia keskenämme. Me osaamme arvostaa erilaisuutta ja juuri siinä me eroamme muista." Riha opettaa englantia sekä maan pääkaupungissa Tunisissa että eteläisessä Sousse-kaupungissa. Hän osallistuu kansalaisjärjestöjen toimintaan, mm. Young Arab Voices -ohjelmaan, siis Nuorten arabien äänet esille tuovaan projektiin. Sen on luonut Anna Lindh -säätiö, joka on EU:n oma, eurooppalaisten ja Välimeren alueen kansalaisjärjestöjen yhteistyöväline. Tapasin Rihan syyskuussa Anna Lindh -säätiön Välimeren foorumissa Maltan saarella, jossa hän kertoi, mikä on tilanne tämän päivän Tunisiassa.

"Vallankumous tapahtui viisi vuotta sitten, mutta emme ole vielä toteuttaneet kaikkia sen päämääriä. Tilanne ei ole nyt oikein hyvä, mutta historiasta tiedämme, että myös muiden vallankumousten tavoitteiden toteuttamiseen on mennyt aikaa. Meidän taloutemme on hauras, koska painiskelemme työttömyys- ja turvallisuusongelmien kanssa useiden terrori-iskujen jälkeen. Matkailun tärkeyden vuoksi monien hotelleiden sulkeminen on luonut paljon työttömyyttä. Kuitenkin nykyisin lähes koko maailma kärsii samoista ongelmista. Emme ole vielä tottuneet demokraattiseen järjestelmään, mutta olemme oikealla polulla, koska opimme koko ajan uutta." Kysyn Rihalta, miten hän, nuori koulutettu urbaani nainen näkee omaan maansa islamistisen puolueen, En-Nahdan.

"Mielestäni En-Nahda - puolue on paljon modernimpi kuin muut islamistiset puolueet, mm. Egyptin Muslimiveljeskunta ja se pyrkii eroon ääripuolueen maineestaan. Puolue on todella muuttanut näkemyksiään vallankumouksen jälkeen. Hallituskautenaan En-Nahda teki paljon virheitä, mutta niin olisivat tehneet muutkin, vallankumouksen jälkeen valtaan tulleet puolueet. Koska tilanne on aivan uusi, me emme voi tietää mikä on oikea linja. Meidän islamistinen puolueemme yrittää oppia tulemaan toimeen muiden kanssa. Sen sijaan omiin varmuuksiinsa takertunut Egyptin Muslimiveljeskunta ei ole onnistunut luomaan yhteyttä yhteiskuntaan." Tunisia oli ensimmäinen muslimimaa, jonka naiset saivat juridisen statuksen yksilöinä. Sen ansiosta naisten asema ei riipu perheestä eikä uskonnosta, vaan valtion siviililainsäädäntö määrittelee naisten aseman. Tunisian naisten asema muuttui tammikuussa 1957 eli 60 vuotta sitten. Silloin maan naisista tuli tasa-arvoisia miesten kanssa kiitos useista laista koostuvan yksilön henkilökohtaisen statuksen vuoksi. Edellisenä vuonna itsenäistyneen maan ensimmäinen presidentti Habib Bourghiba ajoi lait läpi.

Uudet lait kielsivät moniavioisuuden eikä naisilta vaadittu enää aviomiehen tottelemista. Avioliiton pitää perustua molemminpuoliseen sopimukseen. Avioerosta tuli valtion tuomioistuimissa käsiteltävä asia eli se otettiin pois uskonnollisilta sharia-tuomioistuimilta. Maaliskuussa 1957 Tunisian naiset saivat myös oikeuden äänestää ja asettua ehdokkaaksi. On hyvä muistaa, että Sveitsissä naisten äänioikeus toteutui useimmissa liittovaltion osissa vasta 1970-luvulla. 1960-luvun Tunisiassa naiset saivat oikeuden tehdä työtä, liikkua vapaasti ja myös avata oman pankkitilin ja perustaa omia yrityksiä ilman miehen lupaa. 1960-luvulla tuli voimaan aborttilaki ja ehkäisypillerit vapautettiin. Jälkimmäinen päätös tehtiin 18 vuotta aikaisemmin kuin katolisessa Italiassa.

Kun muistamme Tunisian 1900-luvun uudistushistorian, voimme ymmärtää miksi arabikeväät alkoivat Tunisiassa ja ovat tuoneet pysyviä tuloksia vain siellä. Tunisia on onnistunut luomaan kunnollisen koulujärjestelmän ja toimivan julkishallinnon, vaikka tietenkin korruptiota on ollut paljon valtionhallinnon piirissä. Tietenkin Tunisia oli diktatuuri, jonka instituutiot oli saatu palvelemaan presidentti Zine El-Abidine Ben Alin ympärille muodostunutta valtaeliittiä. Siitä huolimatta tämä Pohjois-Afrikan maa on kehityksessään pitemmällä kuin muut saman alueen valtiot. Tietenkin Tunisialla on kehitysalueita, ja juuri noiden alueiden asukkaat aloittivat kapinan 2010 vuoden lopulla. Kehitysalueiden laaja työttömyys voi saada niiden asukkaat uuteen kapinaan tulevaisuudessa.

Riha, miten määrittelisit Tunisian islamin?

"Tunisialaisen islamin pääsuuntaus edustaa maltillisuutta. Minä, minun vanhempani ja isovanhempani me kaikki olemme muslimeja, jotka suhtautuvat avoimesti muihin kulttuureihin. Me emme tuomitse muita emmekä sulkeudu omaan piiriimme. Maltillisina me pidämme kiinni omasta uskonnostamme, josta me kaikki olemme vastuussa itse." Mikä on sitten uskonnon paikka Tunisiassa? Onko se täysin yksityisasia?

"Me emme voi kitkeä uskontoa pois kulttuuristamme, koska se on syvästi juurtunut siihen. Muslimien tärkeää aid-juhlaa Tunisiassa viettää koko väestö, koska se on osa meidän kulttuuriamme. Meille usko on yksityisasia eli henkilön ja hänen jumalansa välinen suhde, johon yhteiskunnan ei pidä puuttua, mutta emme ole repineet islamia irti omasta kulttuuristamme." Riha on pukeutunut täysin länsimaisesti eikä hän kätke edes hiuksiaan, vaikka näin tekevät monet tunisialaiset musliminaiset.

Täällä Roomassa olen kuunnellut Tunisian tärkeimmän islamistisen puolueen En-Nahdan johtoon kuuluvaa naista, jonka asu koostui pitkistä housuista, pitkähihaisesta, reiden puoleen väliin ulottuvasta puserosta ja hiukset ja kaulan peittävästä värikkäästä huivista.

Tämän naisen asu erosi siis perinteisestä hijabista, joka koostuu pitkästä telttamaisesta asusta ja hiukset ja kaulan peittävästä hartioille putoavasta huivista. Tunisialaisten musliminaisten erilaiset asut liittyvät sen omaan islamin tulkintaan, mutta samantyyppistä pukeutumista esiintyy muissakin Välimeren alueen muslimimaissa.

"Sharia, ei meillä Tunisiassa!" Kerron Rihalle, että mm. Britanniassa on lukuisia sharia-tuomioistuimia, jotka langettavat tuomioita perhesuhteisiin liittyvissä asioissa. Eräissä Euroopan maissa jotkut muslimiyhteisöt vaativat oikeutta käsitellä perheasioita omissa tuomioistuimissaan. Havaintoni hämmästyttää Rihaa, koska Tunisiassa ei sovelleta shariaa.

Rihan mielestä uskontoon perustuvat tuomioistuimet kuuluvat menneisyyteen.

"Me olemme menneet eteenpäin. Minusta islam muuttuu oman maan kehityksen myötä. Minusta me emme voi kyseenalaistaa valtion ja lakien erottamista uskonnosta. Kannatan ehdottomasti siviilivaltiota ja siviililakeja. Minusta uskonto on henkilökohtainen asia, jota pitää kunnioittaa, mutta se on myös pidettävä oman sydämen sisällä, siis sinun ja oman jumalasi välisenä asiana. Sitä ei saa sotkea politiikkaan eikä lainsäädäntöön." En tiedä, onko Riha tietoinen islamin ijtihad-käsitteestä, mutta häneen puheensa liittyy siihen tiiviisti. Ijtihad antaa mahdollisuuden muslimiyhteisöjen oppineilla tulkita islamia muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Tunisian syntyhistoriassa näkyy maassa vaikuttaneiden ajattelijoiden näkemykset, joiden mukaan islam ja uudenajan ajatukset voidaan laittaa yhteen juuri ijtihadin avulla. Ja juuri naisten aseman muutos oli näkyvin, uudistajien ajatusten testaus.

Tunisia on muita Pohjois-Afrikan maita edellä kun puhutaan islamin ja valtion suhteista, mutta samanlaisia näkemyksiä esiintyy myös Algeriassa ja Marokossa. Tosin Marokon kuningas on myös Uskovaisten komentaja eli hänelle on maan islamin historiaan liittyvä, oman maansa uskonnollisen johtajan erikoisstatus. Niinpä islamilla on vahvempi asema Marokossa kuin Tunisiassa. Marokon kuninkaan isämäisen holhoavan näkemyksen vuoksi tämän maan katsotaan säästyneen suurista hallituksen ja poliittisen islamin vastakkainasettelusta. Naapurimaassa Algeriassa vallassa olevan, armeijan holhouksessa olevan hallituksen kova linja johti sisällissotaan 1990-luvulla. Siellä äärilinjan islamistien ja armeijan sisällissodan uhrien määrän katsotaan nousseet peräti 200 000:een. Algeriassa ja Marokossa ei ole ollut vallankumousyrityksiä niin kuin Tunisiassa. Tunisian ainutlaatuinen, naapurimaista eroava tarina on tehnyt siitä sekä Pohjois-Afrikan että arabimaiden edistyneimmän maan.

Kuitenkin Tunisia on myös maa, josta lähtee valtava määrä ääri-islamistisia taistelijoita kasvattamaan sekä naapurimaan Libyan että Lähi-idän äärijärjestöjen rivejä.

Tunisiassa ilmiötä selitetään sillä, että Tunisian vallankumous nähtiin nuorison suureen työttömyysongelman kollektiivisena ratkaisuna. Kun työttömyyteen ei ole löytynyt nopeaa ratkaisuja erityisesti Tunisian syrjäseuduilla, monet nuoret eivät usko enää kollektiiviseen ratkaisuun. Heille värväytyminen ISIS:in tapaisten järjestöjen riveihin on yksilöllinen ratkaisu.

Tässä on Rihan selitys ongelmaan.

"Minusta työttömyys on tärkeimpiä syitä siihen, että koulutettuja nuoria naisia ja miehiä liittyy Isisiin. Monet Isisiin värväytyneet nuoret ovat saaneet menestyksellisesti opintonsa päätökseen korkeakoulussa tai ainakin koulujen ylemmällä asteella. Nämä nuoret aikuiset eivät näe mitään mahdollisuutta löytää ratkaisua omaan tulevaisuuteensa Tunisian tapaisessa kehitysmaassa. Siksi osa heistä uskoo, että Isis voi antaa heille tehtävän, valtaa ja myös rahaa eli mahdollisuuden tuntea itsensä tärkeiksi. Näitä epätoivoisia nuoria on helppo manipuloida." Koska nuoriso ei voi odottaa paljon uusia työpaikkoja hallitukselta, Rihan mielestä kansalaisjärjestöt voivat luoda uusia työpaikkoja jonkin verran omalla toiminnallaan. Kansalaisjärjestöjen tärkein tehtävä on kuitenkin luoda herättävää kansalaistoimintaa syrjäseuduilla.

"Kun ystävättäreni sai opettajan viran Kassarine-nimisessä Algerian rajan pinnassa sijaitsevassa, kehitysalueen kaupungissa, hän perusti sinne keskustelukerhon. Kassirinen paikallishallinnon edustajat olivat tyrmistyneitä, koska yksikään opettaja ei ollut aikaisemmin tehnyt mitään sellaista. Ystävättäreni mielestä juuri meidän koulutettujen nuorten on perustettava syrjäseuduille näitä kerhoja. Juuri niissä vuosien aikana käydyt keskustelut ovat herättäneet meidät. Nyt meidän on luotava sama mahdollisuus syrjäseuduilla eläville oman ikäluokkamme tunisialaisille. Koska hallitus sanoo, että sillä ei ole rahaa syrjäseutujen kehittämiseen, meidän, kansalaisyhteiskunnan tehtävä on mennä sinne ja herättää nuo alueet." Rihan mielestä juuri Eurooppa voisi auttaa Tunisian nuoria luomaan uutta pienyritystoimintaa erityisesti sosiaalisella sektorilla.

"Minusta täynnä energiaa olevat, kyvykkäät nuoret pitää saada tekemään työtä omaksi hyväkseen, omien yritysten hyväksi. He voisivat luoda omia pienyrityksiä ulkomaisten, eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen ja hallitusten tukemina. Minusta juuri tällainen toiminta voisi auttaa nuoria uskomaan itseensä."