Onko tää maanpetosrikos?

Ovatko Helsingin Sanomien toimittajat syyllistyneet maanpetosrikokseen?

Tätä selvitetään nyt alkaneessa oikeudenkäynnissä.

- [Kaius Niemi, päätoimittaja HS] Jos tästä tulisi lainvoimainen tuomio, kun nämä rikosnimikkeet ovat näin voimallisia, niin sitten sen jälkeen Suomi ei ole enää lehdistönvapausmielessä sama maa kuin aikaisemmin.

Tämä tapaus juontaa juurensa Hesarin joulukuussa 2017 julkaisemaan juttuun, joka käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta ja siellä tehtävää sotilastiedustelua.

Tästä paikasta oli kerrottu aiemmin vain vähän julkisuuteen, mutta tämä juttu paljasti siitä yksityiskohtaisia tietoja ja sen teossa käytettiin salaisiksi määriteltyjä asiakirjoja.

Ja Puolustusvoimien mielestä näiden tietojen julkaisu rikkoi lakia.

Tässä tapauksessa on nähty käänteitä, jotka ovat kuin suoraan jostain toimintaelokuvasta.

Tällä videolla käyn läpi, miten tapahtumat ovat haastehakemuksen mukaan edenneet, ja miten toimittajat puolustautuvat näitä väitteitä vastaan.

Tavallaan koko tapauksessa ovat vastakkain Hesarin toimittajat ja Puolustusvoimat.

Lokakuussa 2021 syytteet saivat toimittajat Laura Halminen ja Tuomo Pietiläinen sekä politiikan toimituksen silloinen esihenkilö Kalle Silfverberg.

Heitä syytetään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä, jotka ovat siis maanpetosrikoksia.

Nämä syytteet liittyivät siis siihen Hesarin joulukuussa 2017 julkaisemaan artikkeliin sekä suunniteltuihin artikkeleihin.

Niiden tekijät olivat Halminen ja Pietiläinen.

Mutta oikeastaan tämä kaikki alkoi jo paljon jutun julkaisua aikaisemmin.

Tämän kaiken keskiössä olevan salaiseksi leimatun materiaalin epäillään päätyneen Hesarille vuonna 2014.

Silloin Tuomo Pietiläinen haastatteli EU:n sotilasesikunnan sotilastiedustelun silloista päällikköä Georgij Alafuzoffia.

Epäilyksenä on, että tässä tilanteessa Pietiläinen sai haltuunsa muistitikun, jolla saattoi olla salaista materiaalia.

Puhutaan myös turvaluokitellusta materiaalista.

Puolustusvoimat oli määritellyt asiakirjat suojaustasoille 1–4, eli heidän näkemyksensä mukaan ne kovimman suojausluokan tiedot voisivat paljastuessaan aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa yleiselle edulle.

Tästä tämä juttuprojekti lähtee pikkuhiljaa etenemään.

Mutta puoli vuotta ennen jutun julkaisua Laura Halminen alkaa epäröidä.

Hän on toimitukselta salaa yhteydessä Puolustusvoimiin ja kertoo, että Hesarilla on hallussaan materiaalia, jota sillä ei pitäisi olla.

Tämä ei kuitenkaan pysäytä juttuprosessia.

Vaan muutamaa päivää ennen jutun julkaisua Halminen etsii netistä tietoa maanpetosrikoksista ja lähettää sähköpostilla Pietiläiselle turvallisuussalaisuuden paljastamisen lainkohdan ja pohtii, pitäisikö olla yhteydessä Sanoman juristeihin.

Silfverberg saa artikkelin tarkastettavaksi.

Ja sitten tämä juttu menee julki.

Ja sen jälkeen käynnistyi tapahtumasarja, joka oli kuin suoraan elokuvasta.

Jutun julkaisun jälkeisenä päivänä toimittaja Laura Halminen soittaa hätäkeskukseen.

Puhelussa Halminen kertoo, että kerrostalon kellarissa palaa, koska tietokoneen akku on räjähtänyt.

Mutta kun tämä puhelu etenee, käy ilmi, että tämä akun räjähtäminen johtuu siitä, että Laura Halminen on lyöny tietokonetta vasaralla, koska hänen mukaansa kyseessä on “lähdesuojatapaus”.

Ja tässä vaiheessa päivystäjä ilmoittaa Halmiselle, että poliisikin tulee paikalle, johon Halminen toteaa: “no voi helvetin kuustoista”.

Tämän seurauksena Halmisen kotiin tehtiin kotietsintä, jonka yhteydessä poliisi takavarikoi useita esineitä.

Halmisen mielestä kotietsintä oli laiton ja sitä käsiteltiin oikeudessa, mutta se todettiin lailliseksi.

Korkein oikeus kuitenkin päätti, että poliisi ei saa käyttää takavarikoitua materiaalia tapauksen tutkinnassa, koska se voisi paljastaa Halmisen tietolähteen.

Ja tämä on tärkeä pointti, koska meillä on lakiin kirjattu lähdesuoja.

Tämä tarkottaa, että toimittajalla on oikeus olla kertomatta, keneltä hän on saanut tiedot.

Lähdesuojalaki tehtiin aikanaan siksi, että ihmiset voisivat kertoa toimittajille epäkohtia vallankäyttäjien toiminnasta ilman, että heille kostetaan tai annetaan kovia rangaistuksia.

Ja lähdesuojaan toimittajat aikovat vedota myös oikeudessa.

Tässä oikeudenkäynnissä ei ole relevanttia, kuka ne tiedot on antanut vaan se, kenen vastuulla tämän tiedon julkaisu on ollut.

- Lähtökohtaisesti vastaava päätoimittaja vastaa aina kaikesta sisällöstä juridisesti.

- Tämä tyyppi on Hesarin päätoimittaja Kaius Niemi, ja häntä epäiltiin näistä samoista rikoksista, mutta häntä ei kuitenkaan niistä lopulta syytetty.

Ja tämä on monelle hieman yllättävää, koska kuten hän itse sanoi, yleensä päätoimittajalla on loppukädessä vastuu siitä, mitä julkaistaan.

Ja tämä on tärkeä osa toimittajien puolustusta.

Heidän näkemyksensä mukaan yksittäiset toimittajat eivät ole tehneet päätöstä julkaisemisesta, eivätkä siten voi olla syyllistyneitä näihin rikoksiin.

- Toimittaja ei sellaisenaan ole julkistanut eikä tehnyt julkistamispäätöstä.

Tämän lisäksi puolustus vetoaa siihen, että kaikki jutun tiedot ovat olleet "julkisesti saatavilla".

- Kysymys on ollut kaikilta osin julkisista lähteistä saatavissa (olevasta tiedosta), joten kysymys ei voi olla turvallisuussalaisuuksista.

Syyttäjät puolestaan ovat sitä mieltä, että Hesarin toimittajat tiesivät jutun sisältävän turvallisuuden vuoksi salassa pidettävää tietoa, ja Puolustusvoimat oli myös varoittanut heitä rikosvastuusta, mikäli juttu julkaistaisiin.

Mutta tämä kaikki tiivistyy lopulta yhteen kysymykseen: oliko Hesarilla oikeus julkaista tietoja Viestikoekeskuksesta ja sotilastiedustelusta?

Ja tähän liittyy se, miksi Hesari halusi tehdä tämän jutun.

Helsingin Sanomat perusteli tätä juttua sillä, että tuohon aikaan Suomessa oltiin säätämässä uusia tiedustelulakeja, jotka vaikuttivat kansalaisten perusoikeuksiin.

Ja Viestikoekeskus liittyi näihin lakiuudistuksiin oleellisesti.

Mutta nyt oikeudessa sitten päätetään, oliko tämä riittävän painava syy tämän tiedon julkaisuun.

Mitä mieltä sinä olet tästä aiheesta?

Kommentoi, jos ajatuksia heräsi. Ja tilaa tämä kanava!