Kuulostaa hyvältä 19 - Syntymäpäivillä Tapiolassa
Anna: Voi Kari, kello on jo melkein yhdeksän ja kaikki on vielä kesken!
Kari: Ota nyt vain rauhallisesti. Kyllä me saamme kaiken valmiiksi … Mihin minä laitan nämä kukat?
Anna: Pane ne television päälle ja laita tämä tarjotin tuohon pöydälle.
Kari: Entäs nämä lihapullat?
Anna: Laita nekin siihen pöydälle. Ota juustot jääkaapista ja sipsit keittiön kaapista. Hedelmät voit laittaa tähän lautaselle. Hae viinipullot parvekkeelta ja avaa ne, ole kiltti! Minä otan sillä aikaa oluet ja muut juomat jääkaapista.
Anna: Hei, Jutta ja Anssi! Tulkaa sisään.
Jutta: Nämä kukat ovat sinulle, Anna.
Anna: Voi kiitos. Minä panen ne heti maljakkoon.
Anssi: Olemmeko me taas ensimmäisiä?
Anna: Tietysti, ja lähdette viimeisinä niin kuin tavallisesti.
Kari: No hei!
Jutta: Paljon onnea Kari!
Anssi: Tämä on minulta ja Jutalta. Onneksi olkoon!
Kari: Kiitos. Onpa hieno paketti … Esiliina! Ja keittokirja! Oliko tämä Annan idea?
Jutta: Ei ollut. Ihan oma idea se oli.
Anna: Jutta, tulisitko sinä hetkeksi tänne? Minä haluan esitellä sinut Niinalle ja Mikolle … Tässä on hyvä ystäväni Jutta.
Jutta: Hei, hauska tutustua.
Niina: Hei. Sinäkö olet se saksalainen?
Jutta: Olen. Näkeekö sen heti päältäpäin?
Niina: Ei sentään, mutta Anna on kertonut sinusta.
Mikko: Kuinka sinä olet oppinut suomea noin hyvin?
Jutta: Minä olen opiskellut suomea Berliinissä vuoden ja täällä jo melkein puolitoista vuotta. Ja onneksi minulla on suomalaisia ystäviä, joiden kanssa puhun aina suomea. Puhumalla oppii puhumaan.
Mikko: No sitten se pakollinen kysymys: Mitä sinä pidät Suomesta ja suomalaisista?
Jutta: Minä viihdyn täällä oikein hyvin. Rakastan suomen kieltä ja luontoa ja suomalaisia. Myös miehiä, vaikka heidän käytöksensä on joskus vähän kummallista.
Mikko: Mitä sinä tarkoitat, miten niin kummallista?
Jutta: No jaa … sitä on vähän vaikea selittää.