×

We use cookies to help make LingQ better. By visiting the site, you agree to our cookie policy.


image

Harry Potter ja viisasten kivi, Ensimmäinen luku (8/10): Poika joka elää

Ensimmäinen luku (8/10): Poika joka elää

Professori McGarmiwa loi äkäisen katseen Dumbledoreen ja sanoi: “Pöllöt eivät ole mitään verrattuna ympäriinsä lenteleviin huhuihin. Tiedätkö mistä nyt puhutaan? Siitä miksi hän katosi? Siitä mikä lopulta pysäytti hänet?”

Professori McGarmiwa tuntui päässeen asiaan josta hän kiihkeimmin tahtoi keskustella, todelliseen syyhyn jonka takia hän oli odotellut koko päivän kylmällä ja kovalla aidalla, sillä sen paremmin kissana kuin naisenakaan hän ei ollut milloinkaan naulinnut Dumbledoreen niin läpitunkevaa katsetta kuin nyt. Oli ilmiselvää, ettei hän suostuisi uskomaan nyt kiertäviä huhuja, ellei Dumbledore nimenomaan sanoisi niiden olevan totta. Dumbledore puolestaan kuori uutta sitruunatoffeeta paperista eikä vastannut.

“Puhutaan nimittäin sellaista”, professori painosti edelleen, “että Voldemort ilmaantui viime yönä Godrickin notkoon. Hän meni kuulemma etsimään Pottereita. Huhutaan, että Lily ja James Potter olisivat–olisivat–että he olisivat–saaneet surmansa.”

Dumbledore painoi päänsä. Professori McGarmiwa haukkoi henkeä.

“Lily ja James... minä en voi uskoa... minä en halua uskoa... Voi, Albus...”

Dumbledore kurkotti taputtamaan professorin olkapäätä. “Aivan... aivan...” hän sanoi murheellisena.

Professori McGarmiwan ääni vapisi kun hän jatkoi: “Eikä siinä kaikki. Sanotaan, että hän yritti surmata Potterien pojan, Harryn. Mutta–ei pystynyt. Hän ei pystynyt surmaamaan sitä pientä poikaa. Kukaan ei tiedä miksi tai miten, mutta sanotaan, että kun Voldemort ei pystynyt tappamaan Harry Potteria, hänen voimansa jotenkin murenivat–ja siksi hän on nyt poissa.”

Dumbledore nyökkäsi synkkänä.

“Se on–se on siis totta?” professori McGarmiwa sopersi. “Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt... kaikkien hänen tappamiensa ihmisten jälkeen... hän ei pystynyt tappamaan pikkuista poikaa? Sehän on tyrmistyttävää... ties millä häntä on yritetty estää... mutta miten taivaan tähden Harry jäi henkiin?”

“Me voimme vain arvailla”, Dumbledore sanoi. “Emme ehkä saa koskaan tietää.”

Professori McGarmiwa kaivoi esiin pitsinenäliinan ja paineli sillä silmiään silmälasiensa takana. Dumbledore niiskautti kuuluvasti, otti kultakellon taskustaan ja tutkaili sitä. Se oli merkillinen kello. Siinä oli kaksitoista viisaria eikä ainuttakaan numeroa. Numeroiden sijaan sen reunoilla liikkui pieniä planeettoja. Dumbledore ilmeisesti kuitenkin ymmärsi sitä, koska hän pani sen takaisin taskuunsa ja sanoi: “Hagrid on myöhässä. Hän kai sinulle sivumennen sanoen kertoi, että tulisin tänne?”

“Hän”, professori McGarmiwa sanoi. “Etkä sinä varmaankaan aio kertoa minulle, miksi sinä olet juuri täällä?”

“Tulin toimittamaan Harryn hänen tätinsä ja setänsä hoiviin. He ovat nyt hänen ainoat sukulaisensa.”

“Et kai tarkoita–ethän sinä voi tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka asuvat tuolla?” professori McGarmiwa kiljaisi, hypähti seisaalleen ja osoitti nelostaloa. “Dumbledore–et voi tarkoittaa. Minä olen tarkkaillut heitä koko päivän. Et löydä mistään kahta ihmistä, jotka olisivat vähemmän meidän kaltaisiamme. Heillä on poika–näin kun poika potki äitiään koko matkan tuossa kadulla, parkui karkkia. Harry Potterko asuisi täällä?”

“Se on hänelle paras paikka”, Dumbledore sanoi tiukasti. “Hänen tätinsä ja setänsä voivat selittää hänelle kaiken, kunhan hän vähän kasvaa. Minä kirjoitin heille kirjeen.”

“Kirjeen?” professori McGarmiwa toisti voimattomana ja istuutui taas aidalle. “Älä viitsi, Dumbledore, kuvitteletko että voit selittää tämän kaiken kirjeessä? Nuo ihmiset eivät ikinä ymmärrä häntä! Hänestä tulee kuuluisa–legenda–en yhtään ihmettelisi vaikka tämä päivä vielä joskus tunnettaisiin Harry Potterin päivänä–Harrysta kirjoitetaan kirjoja–jokainen lapsi meidän maailmassamme oppii tuntemaan hänen nimensä!”

“Aivan niin”, Dumbledore sanoi katsellen hyvin totisena puolikuun muotoisten lasiensa yli. “Se riittäisi sekoittamaan pojan kuin pojan pään. Kuuluisa ennen kuin osaa kävellä ja puhua! Kuuluisa syystä jota ei itse edes muista! Etkö käsitä, miten paljon parempi hänen on kasvaa kaukana tästä kaikesta, ennen kuin on valmis ymmärtämään tämän?”

Professori McGarmiwa avasi suunsa, muutti mielensä, nielaisi ja sanoi sitten: “Kyllä–kyllä, olet oikeassa, totta kai. Mutta miten poika tulee tänne?” Hän silmäili äkkiä Dumbledoren viittaa kuin olisi uskonut, että Harry olisi piilossa sen uumenissa.

“Hagrid tuo hänet.”

“Onko sinusta–viisasta–luottaa Hagridiin niin tärkeässä asiassa?”

“Minä uskoisin vaikka oman elämäni Hagridin käsiin”, Dumbledore sanoi.

“En väitä, ettei hänellä olisi sydän paikallaan”, professori McGarmiwa myönsi vastahakoisesti, “muttet voi väittää, ettei hän olisi huolimaton. Hänellä on taipumus–mikä se oli?”


Ensimmäinen luku (8/10): Poika joka elää

Professori McGarmiwa loi äkäisen katseen Dumbledoreen ja sanoi: “Pöllöt eivät ole mitään verrattuna ympäriinsä lenteleviin huhuihin. Professor McGonagall shot a sharp look at Dumbledore and said, “The owls are nothing next to the rumors that are flying around. Professor McGarmiwa gav Dumbledore en skarp blick och sa: "Ugglor är ingenting jämfört med ryktena som flög runt. Tiedätkö mistä nyt puhutaan? You know what everyone’s saying? Vet du vad vi pratar om? Siitä miksi hän katosi? About why he’s disappeared? Så varför försvann han? Siitä mikä lopulta pysäytti hänet?” About what finally stopped him?” Vad stoppade honom till slut?"

Professori McGarmiwa tuntui päässeen asiaan josta hän kiihkeimmin tahtoi keskustella, todelliseen syyhyn jonka takia hän oli odotellut koko päivän kylmällä ja kovalla aidalla, sillä sen paremmin kissana kuin naisenakaan hän ei ollut milloinkaan naulinnut Dumbledoreen niin läpitunkevaa katsetta kuin nyt. It seemed that Professor McGonagall had reached the point she was most anxious to discuss, the real reason she had been waiting on a cold, hard wall all day, for neither as a cat nor as a woman had she fixed Dumbledore with such a piercing stare as she did now. Professor McGarmiwa verkade ha nått den punkt han helst ville diskutera, den verkliga anledningen till att han hade väntat hela dagen på det kalla och hårda staketet, för varken som katt eller kvinna hade han någonsin sett på Dumbledore så inträngande som han gjorde nu. Oli ilmiselvää, ettei hän suostuisi uskomaan nyt kiertäviä huhuja, ellei Dumbledore nimenomaan sanoisi niiden olevan totta. It was plain that whatever “everyone” was saying, she was not going to believe it until Dumbledore told her it was true. Det var uppenbart att han inte skulle tro på ryktena som går nu om inte Dumbledore specifikt sa att de var sanna. Dumbledore puolestaan kuori uutta sitruunatoffeeta paperista eikä vastannut. Dumbledore, however, was choosing another lemon drop and did not answer. Dumbledore, å sin sida, skalade den nya citronkolan från pappret och svarade inte.

“Puhutaan nimittäin sellaista”, professori painosti edelleen, “että Voldemort ilmaantui viime yönä Godrickin notkoon. “What they’re saying,” she pressed on, “is that last night Voldemort turned up in Godric’s Hollow. "Vi pratar om," fortsatte professorn, "att Voldemort dök upp i Godricks lya i går kväll. Hän meni kuulemma etsimään Pottereita. He went to find the Potters. Enligt uppgift gick han och letade efter Potters. Huhutaan, että Lily ja James Potter olisivat–olisivat–että he olisivat–saaneet surmansa.” The rumor is that Lily and James Potter are — are — that they’re — dead.” Ryktet säger att Lily och James Potter skulle – skulle – att de skulle – ha blivit dödade.”

Dumbledore painoi päänsä. Dumbledore bowed his head. Dumbledore sänkte huvudet. Professori McGarmiwa haukkoi henkeä. Professor McGonagall gasped. Professor McGarmiwa flämtade.

“Lily ja James... minä en voi uskoa... minä en halua uskoa... Voi, Albus...” “Lily and James... I can’t believe it... I didn’t want to believe it... Oh, Albus...” "Lily och James... Jag kan inte tro... Jag vill inte tro... Åh, Albus..."

Dumbledore kurkotti taputtamaan professorin olkapäätä. Dumbledore reached out and patted her on the shoulder. Dumbledore sträckte ut handen för att klappa professorn på axeln. “Aivan... aivan...” hän sanoi murheellisena. “I know... I know...” he said heavily. "Precis...exakt..." sa han sorgset.

Professori McGarmiwan ääni vapisi kun hän jatkoi: “Eikä siinä kaikki. Professor McGonagall’s voice trembled as she went on. Professor McGarmiwas röst darrade när han fortsatte: ”Och det är inte allt. Sanotaan, että hän yritti surmata Potterien pojan, Harryn. “That’s not all. They’re saying he tried to kill the Potters’ son, Harry. Det sägs att han försökte döda Potters son, Harry. Mutta–ei pystynyt. But — he couldn’t. Men – kunde inte. Hän ei pystynyt surmaamaan sitä pientä poikaa. He couldn’t kill that little boy. Han kunde inte döda den lille pojken. Kukaan ei tiedä miksi tai miten, mutta sanotaan, että kun Voldemort ei pystynyt tappamaan Harry Potteria, hänen voimansa jotenkin murenivat–ja siksi hän on nyt poissa.” No one knows why, or how, but they’re saying that when he couldn’t kill Harry Potter, Voldemort’s power somehow broke — and that’s why he’s gone.” Ingen vet varför eller hur, men det sägs att när Voldemort inte kunde döda Harry Potter så föll hans krafter på något sätt – och det är därför han nu är borta.”

Dumbledore nyökkäsi synkkänä. Dumbledore nodded glumly. Dumbledore nickade bistert.

“Se on–se on siis totta?” professori McGarmiwa sopersi. “It’s — it’s true?” faltered Professor McGonagall. "Det är - så det är sant?" sa professor McGarmiwa. “Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt... kaikkien hänen tappamiensa ihmisten jälkeen... hän ei pystynyt tappamaan pikkuista poikaa? “After all he’s done... all the people he’s killed... he couldn’t kill a little boy? "Efter allt han har gjort ... efter alla människor han har dödat ... kunde han inte döda en liten pojke? Sehän on tyrmistyttävää... ties millä häntä on yritetty estää... mutta miten taivaan tähden Harry jäi henkiin?” It’s just astounding... of all the things to stop him... but how in the name of heaven did Harry survive?” Det är skrämmande... Jag vet vad som har gjorts för att stoppa honom... men hur i hela friden överlevde Harry?”

“Me voimme vain arvailla”, Dumbledore sanoi. “We can only guess,” said Dumbledore. "Vi kan bara gissa," sa Dumbledore. “Emme ehkä saa koskaan tietää.” “We may never know.” "Vi kanske aldrig vet."

Professori McGarmiwa kaivoi esiin pitsinenäliinan ja paineli sillä silmiään silmälasiensa takana. Professor McGonagall pulled out a lace handkerchief and dabbed at her eyes beneath her spectacles. Professor McGarmiwa grävde fram en spetsnäsduk och tryckte den mot hennes ögon bakom glasögonen. Dumbledore niiskautti kuuluvasti, otti kultakellon taskustaan ja tutkaili sitä. Dumbledore gave a great sniff as he took a golden watch from his pocket and examined it. Dumbledore gav ut ett hörbart flämtande, tog en guldklocka ur fickan och undersökte den. Se oli merkillinen kello. It was a very odd watch. Siinä oli kaksitoista viisaria eikä ainuttakaan numeroa. It had twelve hands but no numbers; Den hade tolv visa och inte ett enda nummer. Numeroiden sijaan sen reunoilla liikkui pieniä planeettoja. instead, little planets were moving around the edge. Istället för siffror rörde sig små planeter runt dess kanter. Dumbledore ilmeisesti kuitenkin ymmärsi sitä, koska hän pani sen takaisin taskuunsa ja sanoi: “Hagrid on myöhässä. It must have made sense to Dumbledore, though, because he put it back in his pocket and said, “Hagrid’s late. Dumbledore förstod tydligen dock, för han stoppade tillbaka den i fickan och sa: "Hagrid är sen. Hän kai sinulle sivumennen sanoen kertoi, että tulisin tänne?” I suppose it was he who told you I’d be here, by the way?” Jag antar att han sa i förbigående att jag skulle komma hit?”

“Hän”, professori McGarmiwa sanoi. “Yes,” said Professor McGonagall. "Han", sa professor McGarmiwa. “Etkä sinä varmaankaan aio kertoa minulle, miksi sinä olet juuri täällä?” “And I don’t suppose you’re going to tell me why you’re here, of all places?” "Och du ska väl inte berätta varför du är här?"

“Tulin toimittamaan Harryn hänen tätinsä ja setänsä hoiviin. “I’ve come to bring Harry to his aunt and uncle. "Jag kom för att leverera Harry till hans moster och farbror. He ovat nyt hänen ainoat sukulaisensa.” They’re the only family he has left now.” De är nu hans enda släktingar.”

“Et kai tarkoita–ethän sinä voi tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka asuvat tuolla?” professori McGarmiwa kiljaisi, hypähti seisaalleen ja osoitti nelostaloa. “You don’t mean — you can’t mean the people who live here?” cried Professor McGonagall, jumping to her feet and pointing at number four. "Du menar inte - du kan väl inte mena människorna som bor där borta?" Professor McGarmiwa tjöt, hoppade upp och pekade på fyrhjulingen. “Dumbledore–et voi tarkoittaa. “Dumbledore — you can’t. "Dumbledore - du kan inte mena. Minä olen tarkkaillut heitä koko päivän. I’ve been watching them all day. Jag har tittat på dem hela dagen. Et löydä mistään kahta ihmistä, jotka olisivat vähemmän meidän kaltaisiamme. You couldn’t find two people who are less like us. Du kommer inte hitta två personer som är mindre som oss. Heillä on poika–näin kun poika potki äitiään koko matkan tuossa kadulla, parkui karkkia. And they’ve got this son — I saw him kicking his mother all the way up the street, screaming for sweets. De har en son – jag såg pojken sparka sin mamma hela vägen ner på den gatan och skällande godis. Harry Potterko asuisi täällä?” Harry Potter come and live here!” Skulle Harry Potter bo här?”

“Se on hänelle paras paikka”, Dumbledore sanoi tiukasti. “It’s the best place for him,” said Dumbledore firmly. "Det är det bästa stället för honom," sa Dumbledore bestämt. “Hänen tätinsä ja setänsä voivat selittää hänelle kaiken, kunhan hän vähän kasvaa. “His aunt and uncle will be able to explain everything to him when he’s older. ”Hans moster och farbror kan förklara allt för honom så länge han växer upp lite. Minä kirjoitin heille kirjeen.” I’ve written them a letter.” Jag skrev ett brev till dem."

“Kirjeen?” professori McGarmiwa toisti voimattomana ja istuutui taas aidalle. “A letter?” repeated Professor McGonagall faintly, sitting back down on the wall. "Ett brev?" upprepade professor McGarmiwa hjälplöst och satte sig på staketet igen. “Älä viitsi, Dumbledore, kuvitteletko että voit selittää tämän kaiken kirjeessä? “Really, Dumbledore, you think you can explain all this in a letter? "Bry dig inte, Dumbledore, tror du att du kan förklara allt detta i ett brev? Nuo ihmiset eivät ikinä ymmärrä häntä! These people will never understand him! De människorna kommer aldrig att förstå honom! Hänestä tulee kuuluisa–legenda–en yhtään ihmettelisi vaikka tämä päivä vielä joskus tunnettaisiin Harry Potterin päivänä–Harrysta kirjoitetaan kirjoja–jokainen lapsi meidän maailmassamme oppii tuntemaan hänen nimensä!” He’ll be famous — a legend — I wouldn’t be surprised if today was known as Harry Potter Day in the future — there will be books written about Harry — every child in our world will know his name!” Han kommer att bli känd – en legend – jag skulle inte bli alls förvånad om denna dag fortfarande är känd som Harry Potter-dagen – det skrivs böcker om Harry – varje barn i vår värld kommer att lära känna hans namn!”

“Aivan niin”, Dumbledore sanoi katsellen hyvin totisena puolikuun muotoisten lasiensa yli. “Exactly,” said Dumbledore, looking very seriously over the top of his half-moon glasses. "Precis", sa Dumbledore och tittade väldigt sakligt över sina halvmåneglasögon. “Se riittäisi sekoittamaan pojan kuin pojan pään. “It would be enough to turn any boy’s head. "Det skulle vara tillräckligt för att bråka med vilken pojke som helst. Kuuluisa ennen kuin osaa kävellä ja puhua! Famous before he can walk and talk! Berömd innan han kan gå och prata! Kuuluisa syystä jota ei itse edes muista! Famous for something he won’t even remember! Berömd av en anledning som du inte ens kommer ihåg! Etkö käsitä, miten paljon parempi hänen on kasvaa kaukana tästä kaikesta, ennen kuin on valmis ymmärtämään tämän?” Can’t you see how much better off he’ll be, growing up away from all that until he’s ready to take it?” Inser du inte hur mycket bättre det är för honom att växa upp långt borta från allt detta innan han är redo att förstå detta?”

Professori McGarmiwa avasi suunsa, muutti mielensä, nielaisi ja sanoi sitten: “Kyllä–kyllä, olet oikeassa, totta kai. Professor McGonagall opened her mouth, changed her mind, swallowed, and then said, “Yes — yes, you’re right, of course. Professor McGarmiwa öppnade munnen, ändrade sig, svalde och sa sedan: ”Ja–ja, du har såklart rätt. Mutta miten poika tulee tänne?” Hän silmäili äkkiä Dumbledoren viittaa kuin olisi uskonut, että Harry olisi piilossa sen uumenissa. But how is the boy getting here, Dumbledore?” She eyed his cloak suddenly as though she thought he might be hiding Harry underneath it. Men hur kommer pojken hit?” Han tittade snabbt på Dumbledores kappa som om han trodde att Harry var gömd i dess veck.

“Hagrid tuo hänet.” “Hagrid’s bringing him.” "Hagrid kommer att ta med honom."

“Onko sinusta–viisasta–luottaa Hagridiin niin tärkeässä asiassa?” “You think it — wise — to trust Hagrid with something as important as this?” "Är du - klokt - att lita på Hagrid med en så viktig fråga?"

“Minä uskoisin vaikka oman elämäni Hagridin käsiin”, Dumbledore sanoi. “I would trust Hagrid with my life,” said Dumbledore. "Jag skulle lita på mitt liv i Hagrids händer", sa Dumbledore.

“En väitä, ettei hänellä olisi sydän paikallaan”, professori McGarmiwa myönsi vastahakoisesti, “muttet voi väittää, ettei hän olisi huolimaton. “I’m not saying his heart isn’t in the right place,” said Professor McGonagall grudgingly, “but you can’t pretend he’s not careless. "Jag säger inte att han inte har ett hjärta," medgav professor McGarmiwa motvilligt, "men du kan inte säga att han inte är slarvig. Hänellä on taipumus–mikä se oli?” He does tend to — what was that?” Han har en tendens - vad var det?"