Korpen Der Rabe The Raven El Cuervo Korppi Il Corvo O Corvo вороны kuzgunlar

Trött en natt jag satt och drömde vid en gammal bok, där glömde, Einst in dunkler Mittnachtstunde, als ich in entschwundner Kunde Once upon a midnight dreary, while I pondered, weak and weary, Una fosca media noche, cuando en tristes reflexiones, Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön, Mentredebole e stancoverso la mezzanotte Em certo dia, á hora, á hora

bakom seklers förlåt gömde tankar hägrade förbi. Wunderlicher Bücher forschte, bis mein Geist die Kraft verlor Over many a quaint and curious volume of forgotten lore, sobre más de un raro infolio de olvidados cronicones muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan. scorrea d'antico libro pagine strane e dotte Da meia-noite que apavora,

Knappt jag börjat slumra, förr än något knackade på dörren, Und mir's trübe ward im Kopfe, kam mir's plötzlich vor, als klopfe While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping, inclinaba soñoliento la cabeza, de repente Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein sonnecchiandoad un tratto come un picchio ascoltai Eu, cahindo de somno e exausto de fadiga,

något pickade på dörren - ticketick det ljöd däri. Jemand leis ans Tor, als klopfe – klopfe jemand sacht ans Tor. As of some one gently rapping, rapping at my chamber door. a mi puerta oí llamar: nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan. un lieveun gentil picchio de la mia stanza all'uscio. Ao pé de muita lauda antiga,

Upp jag blickade och sade, väckt utur mitt drömmeri: »Irgend ein Besucher«, dacht' ich, »pocht zur Nachtzeit noch ans Tor – “ 'Tis some visitor,” I muttered, “tapping at my chamber door — como si alguien, suavemente, se pusiese con incierta »Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan. - E` qualcuno che picchia de la mia stanza all'uscio De uma velha doutrina, agora morta,

»nå stig in! Weiter nichts« – so kommt mir's vor. – Only this, and nothing more.” mano tímida a tocar: – Muuta ei se olekaan». e non altro- pensai. Ia pensando, quando ouvi á porta Vem söker ni ?» Oh ich weiß, es war in grimmer Winternacht, gespenstischen Schimmer Ah, distinctly I remember it was in the bleak December, «Es—me dije—una visita que llamando está a mi puerta: Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden, Ricordo. Era il dicembre freddoe ogni tizzo lento Do meu quarto um soar devagarinho,

Aldrig går det ur mitt minne: årets sista natt var inne, Jagte jedes Scheit durchs Zimmer, eh es kalt zu Asche fror. And each separate dying ember wrought its ghost upon the floor. eso es todo y nada más!» hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan. si spegnea disegnando l'ombra sul pavimento. E disse estas palavras taes:

i mitt rum, som i mitt sinne, skred dess skuggors tåg förbi. Tief ersehnte ich den Morgen, denn umsonst war's Trost zu borgen Eagerly I wished the morrow; — vainly I had tried to borrow ¡Ah! Bien claro lo recuerdo: era el crudo mes del hielo, Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin, Il dì solo anelavo – dacchè invano cercai «É alguem que me bate á porta de mansinho;

Längtande till morgonstunden, höll jag mig vid boken bunden; Aus den Büchern für das Sorgen um die einzige Lenor', From my books surcease of sorrow — sorrow for the lost Lenore — y su espectro cada brasa moribunda enviaba al suelo. murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan, oblio nei libri al duolo per la morta Leonora – «Ha de ser isso e nada mais.»

ack, men djupt i hjärtegrunden, ack, som alltid, ljöd däri Um die wunderbar Geliebte – Engel nannten sie Lenor' – For the rare and radiant maiden whom the angels name Lenore — Cuán ansioso el nuevo día deseaba, en la lectura säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan, per teraggiante vergineche in ciel chiaman Leonora Ah! bem me lembro! bem me lembro!

hennes namn som här förklungit - Leonor det klingar i Die für immer ich verlor. Nameless here for evermore. procurando en vano hallar mut on täällä nimi vaan. e qui nome non hai. Era no glacial Dezembro;

änglasfärers harmoni. Die Gardinen rauschten traurig, und ihr Rascheln klang so schaurig, And the silken sad uncertain rustling of each purple curtain tregua a la honda desventura de la muerte de Leonora, Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, – E il triste incerto fremito de le rosse cortine Cada braza do lar sobre o chão reflectia

Lampan fladdrande beskiner sidenböljande gardiner, Füllte mich mit Schreck und Grauen, wie ich nie erschrak zuvor. Thrilled me — filled me with fantastic terrors never felt before; la radiante, la sin par mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan. tema ignota e fantastica m'incutea senza fine A sua ultima agonia.

hör, det prasslar, hör, det viner i det tunga draperi! Um zu stillen Herzens Schlagen, Herzens Zittern, Herzens Zagen, So that now, to still the beating of my heart, I stood repeating vírgen pura a quien Leonora los querubes llaman, hora Viihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa: sì chea calmare i battiti del cuoreio mi levai; Eu, ancioso pelo sol, buscava

Och vad annat förr mig hände, aldrig sådan skräck jag kände, Mußt' ich murmelnd nochmals sagen: »Ein Besucher klopft ans Tor – “ ‘Tis some visitor entreating entrance at my chamber door — ya sin nombre... ¡nunca más! »Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan, indi: - E` qualcun che picchia de la mia stanza all'uscio Saccar d'aquelles livros que estudava

aldrig hemskare sig tände flamman i min fantasi, Ein verspäteter Besucher klopft um Einlaß noch ans Tor.« Some late visitor entreating entrance at my chamber door; — Y el crujido triste, incierto, de las rojas colgaduras joku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan. qualcun che varcar vuole de la mia stanza l'uscio Repouso (em vão!) á dôr esmagadora

och jag viskar, icke hörbart, blott att varda skräcken fri: Sprach ich meinem Herzen vor. This it is, and nothing more.” me aterraba, me llenaba de fantásticas pavuras, Muuta, vai, se oisikaan?» non altro- mormorai. D'estas saudades immortaes

»stig då in! Alsobald ward meine Seele stark und folgte dem Befehle, Presently my soul grew stronger; hesitating then no longer, de tal modo que el latido de mi pecho palpitante Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta: Calmato allor lo spiritosenza esitare ancora: Pela que ora nos céus anjos chamam Lenora, Vem söker ni?» »Herr«, so sprach ich, »oder Dame, ach verzeihen Sie, mein Ohr “Sir,” said I, “or Madam, truly your forgiveness I implore; procurando dominar, »Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan; - Da voi perdono implorosignor – dissi – o signora; E que ninguem chamará mais.

Dock min häpnad snart sig lade, lugn jag återvunnit hade, Hat Ihr Pochen kaum vernommen, denn ich war schon schlafbenommen, But the fact is I was napping, and so gently you came rapping, «es, sin duda, un visitante—repetía con instancia— mutta uinahtaa ma taisin, – ehkä sisään pyytää saisin; ma il fatto è che dormivoe voi pur piano assai E o rumor triste, vago, brando

då jag gick till dörrn och sade: »ack förlåt mitt bryderi! Und Sie sind so sanft gekommen – sanft gekommen an mein Tor: And so faintly you came tapping, tapping at my chamber door, que a mi alcoba quiere entrar: en mä ensin kuullut laisin, – nakutettiin hiljaa vaan, picchiastecosì lieve della mia stanza a l'uscio Das cortinas ia acordando

Över nyss i slummer bragta sinnen smög så sakta, sakta Wußte kaum den Ton zu deuten – « und ich sperrte auf das Tor: – That I scarce was sure I heard you” — here I opened wide the door; un tardío visitante a las puertas de mi estancia.. tuskin nakutuksen kuulin»; – selälleen jo oven saan: che avervi udito appena mi pare. – Ed aprii l'uscio; Dentro em meu coração um rumor não sabido

eder knackning, knappt att akta, knappt att uppmärksammad bli.» Nichts als Dunkel stand davor. Darkness there, and nothing more. eso es todo, y nada más!» yö se vain loi varjojaan. ma sol bujo trovai. Nunca por elle padecido.

Ut jag såg i förstugången, men vad såg jag väl däri? Starr in dieses Dunkel spähend, stand ich lange, nicht verstehend, Deep into that darkness peering, long I stood there wondering, fearing, Paso a paso, fuerza y bríos Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin, Dubbio e timor nel bujo m'assalseroe stupito Emfim, por applacal-o aqui no peito,

Endast skuggors feeri. Träume träumend, die kein ird'scher Träumer je gewagt zuvor, Doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before; fue mi espíritu cobrando: toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan. restaisogni seguendo che mai uomo ha seguito; Levantei-me de prompto, e: «Com effeito,

Ut min blick i mörkret irrar, in i nattens djup han stirrar, Doch es herrschte ungebrochen Schweigen, aus dem Dunkel krochen But the silence was unbroken, and the darkness gave no token, «Caballero—dije—o dama: Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut: ma ognor silenzio e tenebre intorno a me scrutai (Disse) é visita amiga e retardada

och en dröm min själ förvirrar, med onämnelig magi. Keine Zeichen, und gesprochen ward nur zart das Wort »Lenor« – And the only word there spoken was the whispered word, “Lenore!” mil perdones os demando; »Pois», ma mietin, »varjoon taannut», – ja »Lenoora?» äänsin vaan, sol bisbigliossi un mottoil nome di Leonora! «Que bate a estas horas taes.

Ej den djupa tystnad störes, ej en bild för ögat föres, Zart von mir gehaucht, – wie Echo flog zurück das Wort »Lenor«. This I whispered, and an echo murmured back the word, “Lenore!” mas, el caso es que dormía, äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, »Lenoora!» hiljaa vaan; Lo dissi io stessoe l'eco rimormorò: Leonora! «É visita que pede á minha porta entrada:

»Leonor!» det viska höres... O, vad smärta ljöd däri! Nichts als dies vernahm mein Ohr. – Merely this and nothing more. y con tanta gentileza muuta en mä kuullutkaan. Sol questo e nulla mai. «Ha de ser isso e nada mais.»

Vilka äro de som växla detta kvävda hjärteskri? Wandte mich zurück ins Zimmer, und mein Herz erschrak noch schlimmer Then into the chamber turning, all my soul within me burning, me vinisteis a llamar, Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin; Tornando nella camera con lo spirito agitato Minh'alma então sentiu-se forte;

Jag och eko, endast vi. Da ich wieder klopfen hörte, etwas lauter als zuvor. Soon I heard again a tapping somewhat louder than before. y con tal delicadeza taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan. ecco il picchio ripetersi d'un tratto e più spiccato. Não mais vacillo e d'esta sorte

Dörren knappt jag stänga hinner, knappt min bok jag återfinner, »Sollt' ich«, sprach ich, »mich nicht irren, hörte ich's am Fenster klirren, “Surely,” said I, “surely that is something at my window lattice; y tan tímida constancia »Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla; - Oh! certo è a la finestra che battono- esclamai- Fallo: «Imploro de vós, — ou senhor ou senhora,

och det knackar. Oh, ich werde bald entwirren dieses Rätsels dunklen Flor – Let me see, then, what thereat is, and this mystery explore — os pusísteis a tocar, katsotaan, – vois viluun kuolla! – selon tästä kyllä saan! è làsu la persiana; scopriamo un tal mistero… «Me desculpeis tanta demora. Pulsen brinner... är det, är det trolleri? Herz, sei still, ich will entwirren dieses Rätsels dunklen Flor, Let my heart be still a moment and this mystery explore; — que no oí»—dije—y las puertas Hetkeks, sydän parka, tyynny! – selon tästä kyllä saan: tregua un istanteo cuore; scopriamo un tal mistero… «Mas como eu, precisado de descanço,

Hastigt rinner mig i hågen: å, det är på fönsterbågen! Wind wohl machte da Rumor.« ‘Tis the wind and nothing more!” abrí al punto de mi estancia; Varmaan se on tuuli vaan!» Sarà il vento- pensai. «Já cochilava, e tão de manso e manso

Still, I tankar, I som frågen, vad av detta månde bli, Offen warf ich nun die Schalter – flatternd kam herein ein alter Open here I flung the shutter, when, with many a flirt and flutter, ¡sombras sólo y... Lasin auki revin riuhtoin; – sisään, siipiänsä viuhtoin, A spalancar le imposte mossieagitando l'ale «Batestes, não fui logo, prestemente,

still, mitt hjärta, tills jag funnit, att det mystiska häri Stattlich großer schwarzer Rabe, wie aus heiliger Zeit hervor. In there stepped a stately raven of the saintly days of yore; nada más! mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan. entrò un bel corvo antico in aria trionfale. «Certificar-me que ahi estaes.»

var - en vind, som flög förbi! Machte keinerlei Verbeugung, keine kleinste Dankbezeigung, Not the least obeisance made he; not an instant stopped or stayed he; Mudo, trémulo, en la sombra por mirar haciendo empeños, Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti, Non fe' saluto alcunoarrestossi mai Disse; a porta escancaro, acho a noite somente,

Ha, då fönstret upp jag kastar, in en korp i rummet hastar - Flog in edelmännischer Neigung zu dem Pallashaupt empor, But, with mien of lord or lady, perched above my chamber door — quedé allí, cual antes nadie los soñó, forjando sueños; kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan; finchécome un padroneposò lì sopra l'uscio Sómente a noite, e nada mais.

Ståtlig fågel! Grade über meiner Türe auf das Pallashaupt empor – Perched upon a bust of Pallas just above my chamber door — más profundo era el silencio, y la calma no acusaba Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan, di Pallade su un bustoproprio lì sopra a l'uscio. Com longo olhar escruto a sombra, Mystisk uppsyn! Sass – und stumm war's wie zuvor. – Perched, and sat, and nothing more. ruido alguno... Resonar kääntyi päin, – jäi istumaan. Fermossi e l'osservai. Que me amedronta, que me assombra, Sekler skönjas ju däri. Doch das wichtige Gebahren dieses schwarzen Sonderbaren Then this ebony bird beguiling my sad fancy into smiling, sólo un nombre se escuchaba que en voz baja a aquella hora Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan, E allor lassù mirando quel nero uccello assiso E sonho o que nenhum mortal ha já sonhado,

Ingen hälsning han mig bringar, då han straxt på svarta vingar Löste meines Geistes Trauer bald zu lächelndem Humor. By the grave and stern decorum of the countenance it wore, yo me puse a murmurar, niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan: il suo grave contegno mi diè lieve un sorriso. Mas o silencio amplo e calado,

upp på dörrens karm sig svingar och slår ned så trygg och fri »Ob auch schäbig und geschoren, kommst du,« sprach ich, »unverfroren, “Though thy crest be shorn and shaven, thou,” I said, “art sure no craven, y que el eco repetía como un soplo: ¡Leonora...! »Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun; - Rasa hai la cresta- dissi- ma un vinto non sarai. Calado fica; a quietação quieta;

på en Pallasbyst å karmen, fullt så hemmastadd och fri Niemand hat dich herbeschworen aus dem Land der Nacht hervor. Ghastly grim and ancient raven, wandering from the nightly [[sic]] shore — esto apenas, ¡nada más! vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! – Corvo spettral che vieni tristo dai regni bui Só tu, palavra unica e dilecta,

som i skogens sceneri. Tu mir kund, wie heißt du, Stolzer, aus Plutonischem Land hervor?« Tell me what thy lordly name is on the Night's Plutonian shore!” A mi alcoba retornando con el alma en turbulencia, Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?» – parlaqual' è il tuo nomelaggiù nei regni bui? Lenora, tu, como um suspiro escasso,

Vad? Sprach der Rabe: »Nie du Tor.« Quoth the raven, “Nevermore.” pronto oí llamar de nuevo,—esta vez con más violencia, Korppi huus: »Ei milloinkaan.» E il corvo: Non più mai! Da minha triste boca saes; Jag tror att hans besatta uppsyn lockar mig att skratta. Daß er sprach so klar verständlich – ich erstaunte drob unendlich, Much I marvelled this ungainly fowl to hear discourse so plainly, «De seguro—dije—es algo que se posa en mi persiana; Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti, Gran meraviglia io m'ebbi quell'uccello ad udire E o eco, que te ouviu, murmurou-te no espaço;

Visdomsdryg syns han sig skatta. Kam die Antwort mir auch wenig sinnvoll und erklärend vor. Though its answer little meaning — little relevancy bore; pues, veamos de encontrar joskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan; benché il motto sì incerto poco volesse dire; Foi isso apenas, nada mais. Läk då min melankoli! Denn noch nie war dies geschehen: Über seiner Türe stehen For we cannot help agreeing that no living human being la razón abierta y llana de este caso raro y serio, sillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin ma pur quella fantastica parvenza io l'accettai Entro co' a alma incendiada.

Sändebud från nattens länder, dit du kanske återvänder, Hat wohl keiner noch gesehen solchen Vogel je zuvor, Ever yet was blessed with seeing bird above his chamber door — y el enigma averiguar. vastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan, poiché vedea l'uccello giùal di sopra dell'uscio Logo depois outra pancada

gamle korp från Stygens stränder, säg, då du min gäst vill bli, Über seiner Stubentüre auf der Büste je zuvor, Bird or beast upon the sculptured bust above his chamber door, ¡Corazón! Calma un instante, y aclaremos el misterio... Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan bestia o uccellosul busto giù al di sopra dell'uscio Sôa um pouco mais forte; eu, voltando-me a ella:

säg ditt namn i underjorden, säg, hur nämnes du däri? Mit dem Namen »Nie du Tor.« With such name as “Nevermore.” —Es el viento—y nada más!» nimekseen: »Ei milloinkaan.» col nome: Non più mai! «Seguramente, ha na janella

Korpen svarade: Förbi. Doch ich hört' in seinem Krächzen seine ganze Seele ächzen, But the raven, sitting lonely on the placid bust, spoke only La ventana abrí—y con rítmico aleteo y garbo extraño Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti, Ma non disse oltre il corvofermo sul busto e assorto «Alguma cousa que sussura. Abramo

Underligt jag fann det vara, att en fågel så kan svara War auch kurz sein Wort und brachte er auch nichts als dieses vor. That one word, as if his soul in that one word he did outpour. entró un cuervo majestuoso de la sacra edad de antaño. vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan. come se pronunziando quel motto ei fosse morto. «Eia, fôra o temor, eia, vejamos

fast hans svar var ett ord bara och med föga mening i, Unbeweglich sah er nieder, rührte Kopf nicht noch Gefieder, Nothing farther then he uttered — not a feather then he fluttered — Sin pararse ni un instante ni señales dar de susto, Hiljaisuus tuo painostusta, – liikukaan ei lintu musta, – Nulla s'intesee alcuna piuma non mosse mai «A explicação do caso mysterioso

ty bland alla mänskosöner vem har rönt vad här jag röner, Und ich murrte, murmelnd wieder: »Wie ich Freund und Trost verlor, Till I scarcely more than muttered “Other friends have flown before — con aspecto señorial, en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan; infin ch'io ripetei: - Altri fuggiron via; «D'essas duas pancadas taes.

att en kolsvart fågel kröner dörrens karm så trygg och fri, Werd ich morgen ihn verlieren – wie ich alles schon verlor.« On the morrow he will leave me, as my hopes have flown before.” fué a posarse sobre un busto de Minerva que ornamenta pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! – ei pur n'andrà siccome le mie speranze via. «Devolvamos a paz ao coração medroso,

sitter på en bild av Pallas, som i skogen trygg och fri, Sprach der Rabe: »Nie du Tor.« Then the bird said “Nevermore.” de mi puerta el cabezal; Lintu huus: »Ei milloinkaan.» E l'uccello: Non mai! «Obra do vento e nada mais.»

kallande sig själv Förbi? Seine schroff gesprochnen Laute klangen passend, daß mir graute, Startled at the stillness broken by reply so aptly spoken, sobre el busto que de Palas la figura representa, Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein, Atterrito da l'arida risposta così adatta: Abro a janella, e de repente,

Korpen, som allt jämt vill tjäna till en hjälmkam åt Athena, »Aber«, sprach ich, »nein, er plappert nur sein einzig Können vor, “Doubtless,” said I, “what it utters is its only stock and store, fué y posóse—¡y nada más! mut jo mietin: »yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan; - Ohsenza dubbio – dissi – d'un corvo qui si tratta Vejo tumultuosamente

sade detta ord allena; han har tömt sin själ däri. Das er einem Herrn entlauschte, dessen Pfad ein Unstern rauschte, Caught from some unhappy master whom unmerciful Disaster Trocó entonces el negro pájaro en sonrisas mi tristeza herra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt, al quale un infelice padron stretto ne' guai Um nobre corvo entrar, digno de antigos dias.

Ej den djupa tystnad stör han, ingen enda fjäder rör han. Bis er letzten Mut vertauschte gegen trüber Lieder Chor – Followed fast and followed faster till his songs one burden bore — con su grave, torva y seria, decorosa gentileza; jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan cantando con le lugubri nenie le sue meschine Não despendeu em cortezias - Bis er trostlos trauerklagte in verstörter Lieder Chor Till the dirges of his Hope the melancholy burden bore y le dije: «Aunque la cresta calva llevas, de seguro puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan, speranzein ritornello avrà insegnato alfine Um minuto, um instante. Tinha o aspecto

»Hopp och vänner flugit från mig; snart väl skiljas även vi,» Mit dem Kehrreim »Nie du Tor«. Of “Nevermore” — of “Nevermore.” no eres cuervo nocturnal, – huutohon: 'Ei milloinkaan'». quel triste: Non più mai! De um lord ou de uma lady. E prompto e recto

så jag sade: »när är stunden, då vi skiljas även vi?» Da der Rabe das bedrückte Herz zu Lächeln mir berückte But the raven still beguiling all my sad soul into smiling, viejo, infausto cuervo obscuro, vagabundo en la tiniebla... Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa, E poiché l'alma al riso moveami ancor l'aspetto Movendo no ar as suas negras alas,

Korpen sade då: förbi. Rollte ich den Polsterstuhl zur Büste, Tür und Vogel vor, Straight I wheeled a cushioned seat in front of bird, and bust, and door; Díme:—«¿Cuál tu nombre, cuál siirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan. del corvoil seggiolone volsi a lui dirimpetto Acima vôa dos portaes,

Att en fågel så kan svara, hör ju till det underbara; Sank in Sammtsitz, nachzusinnen, Traum mit Träumen zu verspinnen, Then upon the velvet sinking, I betook myself to linking en el reino plutoniano de la noche y de la niebla?...» Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin, e tosto dietro a innumeri fantasie mi lanciai Trepa, no alto da porta, em um busto de Pallas;

dock, han säger ett ord bara, som han kanske övats i Über solchen Tiers Beginnen: was er wohl gewollt zuvor – Fancy unto fancy, thinking what this ominous bird of yore — Dijo el cuervo: «¡Nunca más!.» mietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan per saper che volesse quel triste antico uccello Trepado fica, e nada mais.

av en skald, vars hårda öde, förrn han lades till de döde, Was der alte finstergrimme Vogel wohl gewollt zuvor What this grim, ungainly, ghastly, gaunt, and ominous bird of yore Asombrado quedé oyendo así hablar al avechucho, tulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan quello sgraziato e magrospettrale antico uccello Diante da ave feia e escura,

ville, att hans strängar ljöde till det enda ord: förbi - Mit dem Krächzen »Nie du Tor«. Meant in croaking “Nevermore.” si bien su árida respuesta no expresaba poco o mucho; huudon tuon: »Ei milloinkaan.» dir con il suo Non mai! Naquella rigida postura,

att hans sång, den brustna, ljöde i det enda hjärteskri: Saß, der Seele Brand beschwichtend, keine Silbe an ihn richtend, This I sat engaged in guessing, but no syllable expressing pues preciso es convengamos en que nunca hubo criatura Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita, Così fantasticando stettisenza parlare; Com o gesto severo, — o triste pensamento

förbi, förbi! Seine Feueraugen wühlten mir das Innerste empor. To the fowl whose fiery eyes now burned into my bosom's core; que lograse contemplar korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan, ma dai suoi occhi il cuore io mi sentia bruciare; Sorriu-me alli por um momento,

Mitt för dörr och korp jag rycker soffan fram, ty, som jag tycker, Saß und kam zu keinem Wissen, Herz und Hirn schien fortgerissen, This and more I sat divining, with my head at ease reclining ave alguna en la moldura de su puerta encaramada, Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita, un pezzo stettie il capo sul velluto appoggiai E eu disse: «Ó tu que das nocturnas plagas

bör han lyss till mina nycker, mildra min melankoli, Lehnte meinen Kopf aufs Kissen lichtbegossen – das Lenor On the cushion's velvet lining that the lamplight gloated o'er, ave o bruto reposar painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan; del sedilche la lampada irradiava da l'alto «Vens, embora a cabeça nua tragas,

och på soffans sammet sänker jag mig ned och eftertänker, Pressen sollte – lila Kissen, das nun nimmermehr Lenor But whose velvet violet lining with the lamplight gloating o'er sobre efigie en la cornisa de su puerta, cincelada, oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan, la violacea stoffa irradiata da l'alto «Sem topete, não és ave medrosa,

vad i fågelns ögon blänker, vad det är för trolleri Pressen sollte wie zuvor! She shall press, ah, nevermore! con tal nombre: «¡Nunca más!». hän nyt paina milloinkaan! ch'Ella ha lasciato ormai. «Dize as teus nomes senhoriaes;

i hans dystra Hadesskepnad, vad det är för mening i Dann durchrann, so schien's die schale Luft ein Duft aus Weihrauchschale Then, methought, the air grew denser, perfumed from an unseen censer, Mas el cuervo, fijo, inmóvil, en la grave efigie aquella, Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää, Allor dei passi d'angeli udir mi parve e denso «Como te chamas tu na grande noite umbrosa?»

detta hesa rop: förbi. Edler Engel, deren Schreiten rings vom Teppich klang empor. Swung by angels whose faint foot-falls tinkled on the tufted floor. sólo dijo esa palabra, cual si su alma fuese en ella on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan. L'aere intorno farsi d'indivisibile incenso. E o corvo disse; «Nunca mais.»

Så jag länge överväger, ej ett enda ord jag säger, »Narr!« so schrie ich, »Gott bescherte dir durch Engel das begehrte “Wretch,” I cried, “thy God hath lent thee — by these angels he hath sent thee vinculada—ni una pluma sacudía, ni un acento »Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat - Malvagioa mezzo d'angeli ti manda Iddio- gridai – Vendo que o passaro entendia

korpen stirrar - hu, han äger i sin blick en hemsk magi! Glück Vergessen: das entbehrte Ruhen, Ruhen vor Lenor! Respite — respite and nepenthe from thy memories of Lenore! se le oía pronunciar... sulle tuoda rauhan hoivat, – jätä lempes unhoon vaan!» riposo da le assidue memorie di Leonora; A pergunta que lhe eu fazia,

Tankfull lutar jag mitt sjuka huvud mot det sammetsmjuka Trink, oh trink das Glück: Vergessen der verlorenen Lenor!« Quaff, oh quaff this kind nepenthe and forget this lost Lenore!” Dije entonces al momento: «Ya otros antes se han marchado, Hengitä, saa sielus hoivat, – jää Lenoora unhoon vaan!» bevi l'obliodimentica la perduta Leonora! Fico attonito, embora a resposta que dera

hyende, vars purpur lampan sprider skiftningar uti. Sprach der Rabe: »Nie du Tor!« Quoth the raven, “Nevermore.” y la aurora al despuntar, Korppi huus: »Ei milloinkaan». Disse il corvo: Non mai! Difficilmente lh'a entendera.

Ack, den tid, då hennes huvud lutade i svärmeri »Weiser!« rief ich, »sonder Zweifel Weiser! – ob nun Tier, ob Teufel –. “Prophet!” said I, “thing of evil! — prophet still, if bird or devil; — él también se irá volando cual mis sueños han volado.» »Profeetta sa hurjamainen! – lintu, taikka paholainen! – Profeta– io feci– e sempre talsia uccello o infido Na verdade, jamais homem ha visto

mot dess purpur, är förbi! Ob dich Höllending die Hölle oder Wetter warf hervor, Whether Tempter sent, or whether tempest tossed thee here ashore, Dijo el cuervo: «¡Nunca más!» lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan: spettroti spinga l'Erebo o la tempesta al lido– Cousa na terra semelhante a isto:

O, igenom rummet simma ambraskyar som en dimma! Wer dich nun auch trostlos sandte oder trieb durch leere Lande Desolate yet all undaunted, on this desert land enchanted — Por respuesta tan abrupta como justa sorprendido, – Kaikki multa alas raasta! – pois saat lumeet riistää maasta, tu che su questa terra desolata ten vai Uma ave negra, friamente posta

Lyss, jag tycker mig förnimma änglars tysta steg däri. Hier in dies der Höll' verwandte Haus – sag, eh' ich dich verlor: On this home by Horror haunted — tell me truly, I implore — «no hay ya duda alguna—dije—lo que dice es aprendido; pois tän kauhuin kodin laasta, – mutta suo mun tietää vaan, per la mia tetra casa; dimmi schiettot'imploro: N'um busto, acima dos portaes,

Fören I från Gud en hälsning, kommen I med hopp och frälsning, Gibt's – oh gibt's in Gilead Balsam? – sag mir's, eh ich dich verlor!« Is there — is there balm in Gilead? — tell me — tell me, I implore!” aprendido de algún amo desdichado a quien la suerte eikö balsamia löydy, – saako hoivaa teillä maan?» v'è pace almeno in Galaad?…dimmidimmit'imploro! Ouvir uma pergunta e dizer em resposta

frälsning, ack, från hennes minne, som min ande fängslats i? Sprach der Rabe: »Nie du Tor.« Quoth the raven, “Nevermore.” persiguiera sin cesar, Korppi huus: »Ei milloinkaan.» E il corvo: Non più mai! Que este é seu nome: «Nunca mais.»

O, är ögonblicket inne, då min själ kan varda fri? »Weiser!« rief ich, sonder Zweifel Weiser! – ob nun Tier ob Teufel. – “Prophet!” said I, “thing of evil — prophet still, if bird or devil; persiguiera hasta la muerte, hasta el punto de, en su duelo, »Profeetta sa hurjamainen! – lintu, taikka paholainen! Profeta – io ripetetti– sia uccello o spettro errante – No emtanto, o corvo solitario - Schwör's beim Himmel uns zu Häupten – schwör's beim Gott, den ich erkor – By that Heaven that bends above us — by that God we both adore — sus canciones terminar kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan: Dimmipel Dio che adoriper quel ciel scintillante: Não teve outro vocabulario,

Korpen ropade: förbi! Schwör's der Seele so voll Grauen: soll dort fern in Edens Auen Tell this soul with sorrow laden if, within the distant Aidenn, y el clamor de su esperanza con el triste ritornelo Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan potrà in un Eden lunge l'anima triste assai Como se essa palavra escassa que alli disse

Du profet och leviatan, kanske fågel, kanske satan, Ich ein strahlend Mädchen schauen, die bei Engeln heißt Lenor – It shall clasp a sainted maiden whom the angels name Lenore — de jamás, ¡y nunca más!» vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan. trovar la dolce vergine che chiamano Leonora Toda a sua alma resumisse.

slungad hit av mänskohatarn eller stormens raseri, Sie, die Himmlische, umarmen, die bei Engeln heißt Lenor?« Clasp a rare and radiant maiden whom the angels name Lenore.” Mas el cuervo provocando mi alma triste a la sonrisa, immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?» – la vergine che gli angeli ora chiaman Leonora? Nenhuma outra proferiu, nenhuma,

säg min arma själ, som lider, som besegrad ännu strider, Sprach der Rabe: »Nie du Tor.« Quoth the raven, “Nevermore.” mi sillón rodé hasta el frente al ave, al busto, a la cornisa; Korppi huus: »Ei milloinkaan.» Disse il corvo: Più mai! Não chegou a mexer uma só pluma,

i vars spår förtvivlan skrider - säg vad änden månde bli! »Sei dies Wort dein letztes, Rabe oder Feind! Zurück zum Grabe. “Be that word our sign of parting, bird or fiend!” I shrieked, upstarting — luego, hundiéndome en la seda, fantasía y fantasía »Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin, Demone o uccelloparti– proruppi allora– ai boschi Até que eu murmurei: «Perdi outr'ora

Finns i Gilead ännu balsam, finns ett hopp att varda fri? Fort! zurück in Plutons Nächte!« schrie ich auf und fuhr empor. “Get thee back into the tempest and the Night's Plutonian shore! dime entonces a juntar, »ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan! tornafra le tempestedi Pluto ai regni foschi Tantos amigos tão leaes!

Korpen svarade: förbi! »Laß mein Schweigen ungebrochen! Deine Lüge, frech gesprochen, Leave no black plume as a token of that lie thy soul hath spoken! por saber qué pretendía aquel pájaro ominoso Ei saa höyhen jäädä tuonne, – pois sun valhees joka juonne! né una penna in ricordo di quel che detto or hai «Perdeirei tambem este em regressando a aurora.»

Du profet och leviatan, kanske fågel, kanske satan, Hat mir weh das Herz durchstochen. – Fort, von deinem Thron hervor!« Leave my loneliness unbroken! — quit the bust above my door! de un pasado inmemorial, Jätä rauhaan tämä huone! – patsaan päältä pois nyt vaan! resti! a la solitudine mi lasciae sgombra via E o corvo disse: «Nunca mais!»

säg, du bud från mänskohatarn, vid den Gud vi leva i, Heb' dein Wort aus meinem Herzen – heb dich fort, vom Thron hervor!« Take thy beak from out my heart, and take thy form from off my door!” aquel hosco, torvo, infausto, cuervo lúgubre y odioso Et saa sydäntäni raastaa, – ulos ikkunasta vaan! – dal busto! Ohil becco levami dal coree sgombra via! Estremeço. A resposta ouvida

väntar ingenstädes freden? Sprach der Rabe: »Nie du Tor«. Quoth the raven, “Nevermore.” al graznar: «¡Nunca jamás!» Korppi huus: »Ei milloinkaan.» Disse il corvo: Non mai! É tão exacta! é tão cabida! Förer ej den tunga leden Und der Rabe rührt sich nimmer, sitzt noch immer, sitzt noch immer And the raven, never flitting, still is sitting, still is sitting Quedé aquesto investigando frente al cuervo, en honda calma, Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, – aina vielä, – E làsenza più muoversirimane esso a guardare «Certamente, digo eu, essa é toda a sciencia

till ett fjärran saligt Eden, där jag åter slutes i Auf der blassen Pallasbüste, die er sich zum Thron erkor. On the pallid bust of Pallas just above my chamber door; cuyos ojos encendidos me abrasaban pecho y alma. Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan. fermo sul busto pallidode l'uscio al limitare. «Que elle trouxe da convivéncia

hennes famn, vars namn nu klingar ljuvt i himmelsk harmoni? Seine Augen träumen trunken wie Dämonen traumversunken, And his eyes have all the seeming of a demon that is dreaming, Esto y más—sobre cojines reclinado—con anhelo Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat, Sembrano di sognante demoni gli occhie i rai «De algum mestre infeliz e acabrunhado

Korpen svarade: förbi! Mir zu Füßen hingesunken droht sein Schatten tot empor. And the lamp-light o'er him streaming throws his shadow on the floor; me empeñaba en descifrar, kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan. del lume ognor disegnano l'ombra sul pavimento «Que o implacavel destino ha castigado

Bort från mig, demoners like! Hebt aus diesem meine Seele jemals wieder sich empor? – And my soul from out that shadow that lies floating on the floor sobre el rojo terciopelo do imprimía viva huella Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan, né l'alma da quell'ombra lunga sul pavimento «Tão tenaz, tão sem pausa, nem fadiga, Till ditt dystra avgrundsrike Niemals mehr – oh, nie du Tor! Shall be lifted — nevermore! luminosa mi fanal— ei voi nousta – milloinkaan. sarà libera mai! «Que dos seus cantos usuaes

hän i storm och natt du vike! terciopelo cuya púrpura ¡ay! jamás volverá élla «Só lhe ficou, na amarga e ultima cantiga, Höj du där ditt hesa skri! a oprimir—¡Ah! ¡Nunca más! «Esse estribilho: «Nunca mais.»

Lämna ej ett dun till minne av det ord, som kvalt mitt sinne! Parecióme el aire, entonces, Segunda vez, nesse momento,

Är ej ögonblicket inne, att du lämnar dörren fri, por incógnito incensario Sorriu-me o triste pensamento;

fritt mitt hjärta, som du borrat djupt din rovdjursnäbb uti? que un querube columpiase Vou sentar-me defronte ao corvo magro e rudo;

Korpen svarade: förbi! de mi alcoba en el santuario, E mergulhando no velludo

Vingen ej han röra gitter; - kvar sen åratal han sitter, perfumado—«Miserable sér—me dije—Dios te ha oído, Da poltrona que eu mesmo alli trouxera

och hans drömblicks hemska glitter stirrar jämt med häxeri. y por medio angelical, Achar procuro a lugubre chimera,

Skimrar lampan, skiner månen in på mig och Hadessonen, tregua, tregua y el olvido del recuerdo de Leonora A alma, o sentido, o pavido segredo

ser jag honom, korpdemonen, skugga golv och draperi. te ha venido hoy a brindar: Daquellas syllabas fataes,

O, den svarta, svarta skuggan dväljes jämt min själ ini, ¡bebe! bebe ese nepente, y así todo olvida ahora. Entender o que quiz dizer a ave do medo

suckande: förbi, förbi! Dijo el cuervo: «¡Nunca más!» Grasnando a phrase: — Nunca mais.