Luku 6 Chapter 6

Lapinlahden rautatienasema on tehty ihan metsän sisään. Lapinlahti railway station is built right in the forest. Kun kulkee tietä myöten, joka sinne vie, on toisella puolen sakeata metsää, toisella korkea harju. Tie kulkee harjun viertä, mutta harjun päässä se sen kiertää kuin kävyn kärjen, ja siinä on sinulla edessäsi yht'äkkiä rautatie ja asema, ennenkuin tiedätkään. The road goes round the ridge, but at the end of the ridge it goes round it like the tip of a pine cone, and you've got a railway and a station in front of you before you know it. Ensin näkyy muuan punainen huone, ja sitten, kun kävyn kärjitse edemmäksi kierrät, toinen punainen huone, jossa on valkeat nurkat ja iso, kaksin aukeava ovi. First you see a red room, and then, as you round the corner of the walkway, another red room with white corners and a big double door. Mutta vähän matkan päässä näkyy, ensin puiden välitse, sitten kokonaan, laudoilla vuorattu ja keltaiseksi maalattu asemahuone, josta paistaa isot ikkunat ja lasiovet. But a short distance away, first through the trees, then all the way, you can see the yellow-painted, board-lined station house, with its large windows and glass doors.

Vielä näyttiin nukuttavan asemalla, mahdettiin maata makeinta aamu-unta, kosk' olivat kaikki ovet vielä kiinni ja peitteet ikkunoiden edessä… Koko yö oli valvottu juhannuskokolla tuolla harjun selällä. They still seemed to be sleeping at the station, they could lie in the sweetest morning sleep, because all the doors were still closed and the blankets were still in front of the windows... The whole night had been kept awake by the midsummer night on that ridge. »Rautatien herrat» ne olivat sen sinne rengeillään teettäneet; koko yön olivat siellä sitten juoneet ja paukuttaneet pistooleilla petäjän kylkeen ja huutaneet huikeata hurraata avosuin taivasta kohti. The "gentlemen of the railroad" had made it there with their rings; all night long they had been drinking there, banging their pistols into the side of the beast, and shouting a loud cheer to the heavens. Ja kun olivat yhdet oluet loppuneet, oli laitettu toista kirkonkylän kauppamieheltä noutamaan. And when one beer had run out, another had been sent for from the shopkeeper in the church village. Ja sitä oli taas tarjoeltu kaikille ihmisille … kuka vain tuli, sai sitä juoda, minkä itseltään ilkesi. And it was served again to all the people ... whoever came could drink what they wanted. Tyttöjen oli pitänyt niidenkin juoda … niidenhän sitä vasta oli pitänytkin … ei ollut auttanut mikään … eivät olisi oikein viitsineet herrain juomia juoda, mutta »puukhollari» otti kiinni ja uhkasi juottaa väkisin;—vaan eipä ollut sekään omin jalkoineen kotiin päässyt … muiden oli pitänyt kahden puolen kainaloista kannattaa. The girls should have drunk too ... they should have ... nothing had helped ... they wouldn't have bothered to drink the gentleman's drinks, but the "woodcutter" caught him and threatened to force him to drink;-but even he hadn't got home on his own two feet ... the others had had to support him from two sides. Horjuvanpa näkyi itse inspehtorikin alas mäkeä laskeutuessaan … ja silloin oli jo iso päivä. And there was a horrendous sight of the inspirer himself as he descended the hill ... and it was already a big day.

Siitä juttelivat miehet, jotka asemasillan laidalla istuivat ja katselivat pitkin suoraa rataa niin kauas, kuin silmä kantoi. It was the talk of the men sitting on the edge of the station bridge, looking along the straight track as far as the eye could see.

Ne olivat vakaista väkeä, kirkonkylän miehiä, jotka olivat juhannusyönsä yhtä rauhallisesti nukkuneet kuin muutkin yönsä, nousseet aamusilla varhain niinkuin aina muulloinkin, panneet anturat jalkaansa, pistäneet kellon kamarin naulasta housunkauluksen alle ja lähteneet rautatielle päin kävelemään. They were steady folk, men of the church village, who had slept as peacefully on their Midsummer nights as on any other, rising early as usual, putting on their ankle-boots, putting the watch from the chamber-peg under their trouser-collars, and setting out for a walk along the railway. Olivat siellä usein ennenkin käyneet, joka pyhä, ei asiata mitään, mutta muuten vain… They'd been there before, every Sunday, nothing to do, but otherwise...

Rataa myöten käyskenteli toisia miehiä. There were other men walking along the track. Kiskoja ne tarkastelivat ja kiskojen alla olevia pölkkyjä, verkalleen kävellessään. They looked at the rails and the logs under the rails, as they walked along the tracks. Ne olivat rautatien työmiehiä, ja parta oli ajettu pois, vain leuan alle vähän heitetty haivenia kaulusta vasten kähertymään… Tiesivät ne, että silloin ja silloin oli siitä kisko murtunut … uusi oli pitänyt panna. They were railway workers, and the beard had been shaved off, just a little bit of shark's teeth thrown under the chin to curl up against the collar... They knew that now and then the rail had broken ... a new one had had to be put in. Se ja se oli ollut sitä siihen kiinnittämässä … kauankohan nyt kestänee?… Tuo muuan tuossa näytti jo kovin kuluneelta;—vaan saattoi se vielä jonkun aikaa kestää, minkähän kestäisikään … puolen vuotta tai vähän päällekin… So and so had been fixing it ... I wonder how long it will last now?... That other one there looked very worn out;-or it might last for some time, I wonder what it will last ... six months or a little more...

—Kestipä tuo, minkä kestikin … irtauttaa se siitä kuitenkin pitää; aluspölkyt näkyvät jo mätänevän,—sen sanoi Ville, se Huttulan talon menneentalvinen vesimies. -Whatever it took ... it still needs to be loosened; the foundation piles are already rotting,-said Ville, the water man of the Huttula house in the past.

—Vaatii uusia sijaan, sanoi vähän päästä toinen mies. -We need new ones instead, said another man after a while.

—Vaativanpa näkyy, sanoi kolmas. -"I can see that," said the third.

—Onhan niitä ruunulla pölkkyjä. -There are logs on the cart.

—Ja kun loppuu, toimittavat kirkonkylän ukot uusia. -And when they run out, the old men in the church village will supply new ones.

Oli tultu asemasillan kohdalle, jossa kirkonkylän miehet vielä istuivat, jalat riipuksissa, tupakoivat joutessaan ja syleksivät. We had come to the station bridge, where the men from the church village were still sitting, their legs in their socks, smoking in their idle rooms and eating.

—Siinä se Villekin pasteerailee kuin herrat. -And Ville is also pasting like gentlemen.

—Vai ei pasteerailisi… Huomenta! -Or not pasting... Good morning! … mitäs kuuluu?

Miehet kättelivat toisiaan … ne, jotka sillan laidalla istuivat … ja ne, jotka rataa pitkin kävelivät. Men shook hands ... those sitting on the side of the bridge ... and those walking along the track.

—Vai ei pasteerailisi, kun on oma tekemänsä tie astuttavanaan. -Or not to paste, when you have your own way to go.

—Ruunun tie, mutta meidän värkeistä, sanoivat kirkonkylän isännät. -The road of the ruins, but from our tips, said the masters of the church village.

—Teidän värkeistä? -Your tips?

—Pölkyt on meidän.—Mitenkäpähän ruunu tiensä tekisi, jos ei meiltä aineita annettaisi. -The stakes are ours.-I wonder how the carriage would make its way if we didn't give it substances.

—Aina niitä antavia olisi.—Eivät olleet isännät kokolla eilen?

—Taisi meistä panna jokainen kylvettyään maata … herrat kuuluivat juoneen menn' yönä… -Let's all get laid after sowing the earth ... the gentlemen were in on the plot that night... —Joivat ja muita juottivat… -They drank and drank others...

—Siksipä sitä niillä nyt untakin kestää. -It's enough to make them sleep.

—Milloinkas sitä ei herroilla kestä? -Why can't the gentlemen take it?

—Asemamies vielä sekin makaa. -A man still lying on his cheque.

—Herrako se on sekin? -Is that a cheque too?

—Mahtaisi kai se mielellään olla.

—Tähti on jo otsassa. -The star is already in the sky.

—Ja keltaista punontaista olkapäillä … tultuaan se ei muuta tehnytkään kuin kääntelihe lasisten ovien ja ikkunoiden edessä:—me sitä lystiksemme katselimme. -And the yellow reddish on the shoulders ... when it came, it did nothing but turn in front of the glass doors and windows:-we watched it with amusement.

—Hyvä mies muutoin. -A good man otherwise.

—Ei moitetta mitään … virkansa täyttää. -No reproach whatsoever ... to fulfil his duties.

—Ajaisi siitä teidätkin radalta pois, jos näkisi. -"He'd chase you off the track if he saw you.

—Ei meitä … meillä on lupa kävellä, missä tahdotaan; mutta teidät ajaisi… -Not us ... we are allowed to walk where we please; but you would be driven...

—Mitenkäpähän ajaisi. -I wonder how you would drive.

Nousivat siitä kaikki miehet sillalle ja lähtivät verkalleen astumaan karkealla soralla peitettyä pihamaata pitkin maantien suuhun päin. From there all the men got up on the bridge and started to walk in their cloaks along the rough gravel-covered yard towards the mouth of the road.

Katselivat lauta-aidan yli postineidin kukkasmaata. Looking over the board fence at the flowery landscape of the postineid. Kummailivat miehet siinä, mitä varten noita kukkiakin kasvatetaan … mitähän on niistäkin hyötyä? The men were bowing down, what are those flowers grown for ... what good are they? ei toki mitään … kylväisi ohran ennen tai herneen;—ja kun se siinä peltomaassaan päiväkaudet nuojaa ja lapiollaan lykkii … ja on siitä niin äkäinen, että ikkunaansa koputtaa, jos joku aitaan vähääkään nojaa … pihalle tulee ja huutaa ruotsia silmät korvat täyteen, joka poloinen siihen hevosensa sitoo … vaikka eihän sen huudoista ja mongerroksesta suomalainen tajuunsa pääse, sama, jos ei puhuisikaan… nothing ... sowed a barley before or a pea;-and when he spends days in his field, hoeing and shovelling with his shovel ... and is so cranky about it that he knocks on his window if anyone leans on the fence ... comes into the yard and shouts Swedish with his eyes full of ears, every Pole who ties his horse to it ... though a Finn can't make sense of his shouts and mongering, no matter if he doesn't speak ...

Vetäytyivät miehet tien käänteeseen ja siirtelivät maantietä myöten. The men retreated to the turn of the road and moved along the highway. Potkaisi joku anturansa kärellä kiven ojaan. Someone kicked the tip of their sensor into a ditch.

—Tuotapa näkyy kiire ajavan … katsokaahan, miehet, eteenne… -Looks like you're in a hurry ... look ahead, men ...

—Enpä ole nähnyt vanhan miehen noin tiukkaan astuvan. -I've never seen an old man step so firmly.

—Akkansahan tuota ajaa. -You're driving that thing.

Matti ja Liisa ne sieltä tulivat … Matti kappaleen edellä, Liisa kokien perästä tulla. Matti and Liisa they came from there ... Matti ahead of the song, Liisa behind the coke. Ihan oli hengästyksissään Matti, kun miesten kohdalle tuli. Matti was out of breath when the men came across him.

—Minnekkä mies rientää? -Which man is running away? kysyi Ville ja seisottui… Muut miehet kulkivat kulkuaan. asked Ville and stopped... The other men went on their way.

—Täh—hänneh … hän meh! -Hah-hah ... he meh! … läähätti Matti.—Kah, Villehän se on … teh-herve! ... you little shit Matti.-Kah, Villehän it is ... teh-herve!

—Joko lähdettiin rautatien työhön? -Did you leave for the railway work?

—Eihän tuota ty—y—yöhön—kään … on niin li—iian helteinen ilma kävellä, että ihan… -It's not that ty-y-until-late ... it's soooo hot to walk, it's just...

—Helteinenpä on ilma … taitaa olla ukkonen ilmassa… -The air is cold ... I think there's thunder in the air...

—Tah—haitaapa … olla… Sinnepäinkö se Ville … pitää lähteä tänne… -Tah-haitaapa ... be ... Is that where Ville ... must go here ...

—Asemalleko on kiire? -Are you in a hurry?

—Onkohan sinne pitkältä vielä? -Do you think it's a long way there yet?

—Tuossahan se on tuon käänteen takana … siitä se jo näkyy… -There it is behind that turn of events ... you can see it already...

Liisa jo saavutti heidät… Liisa already reached them...

—Sanoinhan minä sille, ett' elä tyhjää kiirehdi … vaan ei se kuule mitään eikä seisotu, vaikka siihen paikkaan nääntyköön! -I told him not to rush into nothing ... but he hears nothing and will not stand, even if he starves in that place! —Etpähän nääntynyt! -You're not starving!

—Aikako siinä nääntyä, kun jättää … onko se tämä mies rautatieltä päin?—Sano, hyvä mies, meille!… -Is it time to starve when you leave ... is it this man from the railway?-Say, my good man, to us!....

—Etkö sinä tunne … tämähän on meidän pitäjän miehiä … menneen talvea oli Huttulassa huonemiehenä… -Don't you know ... this is one of the men from our parish ... last winter he was a room-mender in Huttula ...

—Ka, Villehän se on … minä en tässä kiireessä … eikö se Ville lähtisi meille matkaa näyttämään? -Well, it's Ville ... I'm not in a hurry ... wouldn't Ville come and show us around? … jos ei hyvinkään osata!… ... if you don't know how!....

Saattoihan Ville lähteä… Ville was allowed to leave...

—Ei taida olla kiirettä? -I guess there's no hurry? sanoi Matti, vaikka luuli olevan. said Matti, even though he thought he was.

Ei ollut kiirettä; Ville sanoi junan tulevan vasta puolisen aikaan. There was no hurry; Ville said the train would not arrive until half past midday.

—Niin, sekö masina se tulee? -Yes, is that the machine it comes from?

—Niin, niin, masina—sitä kutsutaan täällä junaksi! -Yes, yes, a machine-it's called a train here!

—Ja meillä kun oli kiire olevinaan, kiiruhti Liisa läähättäen Villen rinnalle puhumaan, luultiin ettei ennätettäisikään, niin piti melkein juoksujalassa… Ketä lie ollut miehiä tiepuolessa tuolla vähän matkan päässä,—eivätkö lie olleet päissään, siitäpä näytti—niin kysyttiin, että joko se kohta lähtee, niin huusivat meille: »jo lähtee! -And when we were in a hurry, Liisa rushed up to Ville's side to talk, we thought we wouldn't get there in time, so she almost had to run... Who were the men on the side of the road a short distance away,-whether they were drunk, it seemed so-we asked if it was about to leave, and they shouted at us, "It's already leaving! … jo lähtee!—juoskaa, ette muuten ennätä!» Ja meillekös kiire käteen … huhhuh! ... already leaving!-drink up, otherwise you won't make it!" And we're in a hurry ... huhhuh! … että ehkä ei ennätetäkään? ... that maybe we won't?

Matti oli jo tyyntynyt, mutta Liisaa kuohutti vielä äskeinen kiireinen kävely. Matti had calmed down, but Liisa was still shaken from her recent brisk walk.

—Tuossa sitä jo taitaa alkaa näkyä? -It's already starting to show, isn't it? kysyi Matti.

—Ka, eikö näy sieltä punainen huone! -Ka, can't you see the red room! Mikä huone se on niin korea huone? What room is it so Korean room?

—Se on vain semmoinen erikoishuone … herrojen varalle … ei sitä talonpojat tarvitse semmoista… Ja Ville veti suunsa vähän nauruun. -It's just a special room ... for gentlemen ... peasants don't need such a thing ... And Ville laughed a little. Liisa ymmärsi Villen ja iski silmää. Liisa understood Ville and winked.

—Ne näet pitää olla erikoishuoneensa täällä niinkuin muuallakin … kyllä minä tiedän, minä olen ollut pappilassa piikana … tietäähän sen … vaan eiköhän välttäisi maalaamatta?… Ka, herra jumala, tuoll' on toinen isompi! -You see, there must be a special room here as elsewhere ... yes, I know, I have been a maid in the rectory ... you know that ... but shouldn't we avoid painting?... Ka, my God, there's another bigger one! —Mennäänhän, niin näkyy täältä vielä sitäkin isompi. -Let's go, and you can see an even bigger one from here. Tuossa se jo näkyy. You can already see it there.

—Herra i—ihme! -Herra i-ihme! … katso! ... look! kun on … sehän on koreampi kuin pappilan… Mikä ne on tänne metsän keskeen? when it is ... it's fancier than the parsonage ... What are they doing here in the middle of the forest? Asuuko täällä herroja? Are there gentlemen living here?

—Herrojahan täällä asuu, rautatien herroja. -There are gentlemen here, gentlemen of the railways.

—Vaan missä se on se rautatie? -But where is the railway?

—Näettekö tuolla tuota aukeata … ja noita pylväitä? -You see that clearing over there ... and those posts?

—Mitä pylväitä ne on? -What are the columns?

—Niiden ylitse kulkee rautalanka … erotatteko? -There's an iron wire running across them ... do you know the difference?

—Ka, eikö kule! -Ka, no!

—Mikäs se on tuo aukea? -What is that aukea?

—Oleppas, Matti! -Oleppas, Matti! … ka niin, minkä tähden siihen on tuohon tuommoinen aukea metsään hakattu? ... well, why is there such a clearing cut into the forest?

—Siitä se nyt menee se rautatie. -There goes the railway.

—Elä he—ele—!… Siitäkö se nyt!… Hyvä isä siunatkoon … siinäkö se nyt!… Voi tokkiisa, kun tämä nyt tuntuu kummalta—! -And they-ele-!... That's it now!... God bless you ... that's it now!... Oh, dear, how strange this feels-!

Ja Liisalle tuli kyyneleet silmiin. And she had tears in her eyes.

Mattikin seisottui katsomaan… Olivatpa siinä nyt yhtä suoraan osanneet hakata … niin että tahtoi päätä pyörryttää…—Ville käski likempää katsomaan. Matt stopped to watch... They had beaten him so straight ... that it made your head spin...-Ville told him to watch more.

—Elkäähän menkö, rukoili Liisa ja istuutui kiireesti tiepuoleen. -"Don't go," begged Alice, and hurriedly sat down on the side of the road. Odottakaahan … minä … elkäähän … eihän sitä avojaloin ilkiä. Wait a minute ... I ... don't ... don't be so barefoot.

—Antaa sen jäädä siihen kenkiään panemaan … lähdetään me vain, sanoi Matti Villelle. -"Let him stay there and put his shoes on ... let's just go," said Matti to Ville.

—Elkää nyt menkö … odota, hyvä Ville, minuakin. -Don't go now ... wait, dear Ville, for me too. Ville odotti, ja Ville oli Liisan mielestä paras mies maailmassa—Matista ei toki rinnalle pannenkaan … se nyt vasta oli semmoinen … ei olisi odottanut ket'ikään ihmistä, kun vain itsellään oli kiire… Ville was waiting, and Ville was the best man in the world in Liisa's opinion - of course, she couldn't put Matis next to him ... he was one of those ... she wouldn't have waited for a man, when she was busy herself... Ja semmoisella kiireellä sitoi Liisa kengät jalkaansa, että se hikipisaroita otsasta pusersi. And with such haste did Liisa tie her shoes that it brought sweat drops to her forehead.

—Tulkaahan nyt tänne, niin lähdetään katsomaan likempää, sanoi Ville ja vei heidät piha-aukean yli asemahuoneen eteen. -"Come on, let's go and have a closer look," said Ville, and led them across the courtyard to the station house.

Liisa ei varsinkaan tiennyt, mitenkä oli tullut tuon isolasisen ja lasiovisen rakennuksen eteen … olihan hän komeita huoneita ja kirkkoja ennenkin nähnyt … ja komeahan pappilankin pytinki … eikähän tuo niitä nähdessä noin … mutta minkä tähden se nyt lie niin kummalta tuntunut tämä, kun ihan polvia vapisutti… Alice didn't know how she had come to see that building with its big glass and glass doors ... she had seen some fine rooms and churches before ... and a fine parsonage too ... that's not what it looks like ... but why did it feel so strange, when it made her knees tremble?...

—Tässä se inspehtori asuu. -This is where the inspector lives.

—Tässäkö pehtori … tässäkö tässä suuressa? -Is the rector here ... in this big one?

Epäilys tunkeusi mieleen, varsinkin Matin, mutta ei hän sitä epäilystään osannut nyt sanoa … saattoi Ville tarkoittaa jotakin toista … olihan niitä täällä ehkä muitakin pehtoreita, vai olisiko ollut se?… Suspicion entered his mind, especially Mati's, but he couldn't say what he doubted ... could Ville mean something else ... there might have been other teachers here, or would that have been it?....

—Mennään tänne toiselle puolen pytingin… -Let's go here on the other side of the pyting...

Matti ja Liisa kiersivät sinne Villen jälessä melkein hiipivin askelin … eikä tahtonut oikein henki juosta vapaasti kummaltakaan… Matti and Liisa hurried there after Ville with almost creeping steps ... and the spirit didn't want to run free from either of them...

Siellä se nyt vasta kaikista kummin oli … ja siltä puolen yhä komeampi.—Mutta eivät Matti ja Liisa oikein tienneet mitä katsella … siinä käveli kuin lattialla … ja ihanhan se oikeata lattiata olikin … vaan mitähän varten se oli ulkoilmassa lattia? There it was ... and even more beautiful from the outside.-But Matti and Liisa didn't know what to look at ... it was like walking on the floor ... and it was a real floor ... but what was it a floor for in the open air? … ja ikkunat kahdesta isosta lasista … ja ovet yhä komeammat … kirjoituksia seinissä … ja kello seinässä kiinni, kielessä nauha… ... and windows of two large panes of glass ... and doors ever more magnificent ... writing on the walls ... and a bell on the wall, a ribbon on the tongue...

Ville kuletti heidät asemasillan toiseen päähän, josta oli viettävää siltaa alas radan viereen. Ville took them to the other end of the station bridge, where there was a sloping bridge down to the track. Ohitse kulkiessa sattui Matin ja Liisan silmiin eräästä ikkunasta keltaisia rattaita ja kuului sieltä pientä naputusta … katon rajassa ikkunan päällä oli kuin posliinikuppia kumollaan … ja lähti rautalanka, joka meni pylvään päähän ja siitä toiseen ja sitten taas toiseen… As they passed by, Mat and Liisa caught sight of yellow wheels in a window and heard a small tapping sound ... on the roofline above the window, it was as if a porcelain cup had been tipped over ... and an iron wire went out, going from one end of the post to the other and then to the other...

Mutta Ville käski Mattia ja Liisaa tulemaan ja katsomaan rautatietä… But Ville told Matt and Liisa to come and see the railway...

Kaksi kapeata rautakaistaletta … ja pölkkyjä poikkitelaisin … vieri vieressään … yhtä suoraa silmän kantamattomaan … ihan päätä pyörrytti, kun sinne katseli … ja toisaannepäin yhtä samaa aukeata … ja kapeni vähitellen… Two narrow iron strips ... and logs across ... side by side ... one straight to the eye ... it made your head spin to look at it ... and the other way round, the same opening ... and gradually narrowing...

—Tämäkö se tuota? -Is that what it is? … tämäkö se nyt on se rautatie? ... is this the railway? kysyi Liisa vähän vapisevalla äänellä, ja Matti yhtyi silmillään samaan kysymykseen, mutta värähteli hänenkin muotonsa. Liisa asked in a slightly shaky voice, and Matti agreed with her eyes, but her form was shaking too.

—Tämä se nyt on … näitä myöten se nyt kulkee juna. -This is it ... this is where the train goes.

—Niin sekö masina? --That's the machine? kysyi Matti.

Näitäkö … pölkkyjäkö? These ... sticks?

—Ei pölkkyjä … näitä rautoja. -No sticks ... these irons.

—Vai näitä rautoja … en taida ymmärtää … vaan mitenkä ne tuota? -Or these irons ... I don't think I understand ... but how do they produce? … pyöräin päällähän se kulkee? ... it's on a bike, isn't it?

—Pyöräin. -Wheel.

—Mahtaneeko ne olla yhtä suuria vai—? -Could they be the same size or-?

Eikö Matti sitä tiennyt? Didn't Matti know that? … sen olisi Liisa jo talvella tiennyt sanoa… ... something that Liisa should have said in the winter...

—Etumaiset on suuremmat … veturin pyörät … toiset pienemmät, selitti Ville. -"Some are bigger ... locomotive wheels ... others are smaller," explained Ville.

—Vai etumaiset suuremmat?… Vaan mitenkä ne tässä … noiden rautain päällä … en taida ymmärtää … vaan eikö ne putoo? -Or are the front ones bigger?... But how come they are here ... on those irons ... I don't understand ... but don't they fall off?

Ka, niin!… sitäpä ei Liisakaan… Well, well!... neither did Alice...

—Ei ne putoo, selitti taas Ville. -They don't fall, explained Ville again. Ne on sillä tavalla laitetut … kuumain kanssa kummankin puolen pyörissä, ettei pääse luiskahtamaan. They're set up that way ... with a hot axle on each side of the wheels so they don't slip.

—Niin, eihän se sitten—. -Well, it's not then-. Mutta Matti ei saanut sittenkään oikeata käsitystä, mitenkä ne pysyivät, niin etteivät luiskahda… Vaan tottapahan ne on ne niin asettaneet, että pysyvät … itsepähän tiesivät… Matti ja Liisa koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata … kyllä oli sileätä… But Matti still had no real idea how they stayed so that they wouldn't slip... But of course they had set them so that they would stay ... they themselves knew ... Matti and Liisa felt the rails with their hands ... yes, it was smooth...

—Tämmöinen se nyt on tässä tämä rautatie, sanoi Liisa.—Ja sinä kun luulit, Matti, että se oli rautapellistä pitkin matkaa. -"This is what this railway is like," said Liisa.-And you thought, Matti, that it was a sheet of iron all the way.

—Lienenkö tuota luullut? -Is that what I thought?

—Luulit, luulit ihan varmaan … etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että— -You thought, you must have thought ... don't you remember when you were still sitting on the bench in the pub, smoking a cigarette, and you said that-

Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan… But Matti wasn't listening to Liisa...

—Ja sitä on tuota suoraa tietä … kuinka pitkältä liekään? -And there's that straight road ... how far is it? kyseli hän. he asked.

—Onhan sitä siinä … yhtä tasaista taivalta. -There you go ... just as steady as ever.

—Vai yhtä tasaista? -Or equally even?

—Yhtä suoraa ja tasaista … välistä mutkan tekee, mutta mäkeä ei tee milloinkaan. -All straight and level ... you make a bend now and then, but you never make a hill.

—Täällä mahtaa olla tasaiset taipaleet? -I wonder if there are any flat bends here?

—On täällä mäkiä niinkuin muuallakin … mutta ne kierretään kauaitse … ja missä ei päästä ympäri, siihen puhkaistaan kulkupaikka mäen läpi. -There are hills here as elsewhere ... but you go round them a long way ... and where you can't go round, you cut a passage through the hill.

—Yhhyy … vai niin! -Yhhyy ... I see!

Tuota oli Matti koko talven miettinyt eikä siitä sen parempaa selvää saanut … ja tullessa taas pitkin matkaa ja mäen kohdalla varsinkin, että mitenkä ne alamäkiä laskee … ja eikö jälkimmäiset töyttää eillimmäisten päälle … vaan nythän niitä on helppo hallita, kun on matkat tasaiset. Matti had been thinking about that all winter and couldn't get a better idea of it ... and when coming back along the road and especially at the hill, how the downhill descends ... and whether the latter do not push on the former ... but now they are easy to manage when the distances are flat.

Liisan teki mieli koetella, mitenkä siinä olisi tuossa hänen kävellä … saattoihan siitä jalkamieskin kävellä, kun oli yhtä tasaista kuin silta. Liisa wanted to see how it would be for her to walk there ... a pedestrian could walk there, since it was as smooth as a bridge.

—Saako tätä kävellä? -Can you walk this? ja hän astui toisella jalallaan radalle. and he stepped onto the track with one foot.

—Sakko siitä on, joka sitä kävelee, sanoi Ville. -It's the one who walks it that's the burden, said Ville.

—Herra jumala!—ja Liisa säikähti. -God!-and Liisa was startled.

—Ka, elä mene sinne … etkö sinä saata kävellä muuallakin? -Ka, don't go there ... can't you walk somewhere else? torui Matti.

—Pilautuuko se siitä, jos sitä kävelee? -Will it break off if you walk on it?

—Sitä en tiedä, mutta kova on kielto, ettei saa syrjäinen jalallaan astua.— -I don't know about that, but it's a tough rule not to step on the outsider's foot.-

—Oliko sinun pakko siihen astua jalallasi? -Did you have to step on it with your foot?

—Enhän minä vielä kuin toisella vähän … eihän se Ville toki sakota—? -I'm still only on the second bit ... Ville won't be fined, of course-? Liisaa jo vähän peloitti, että jos hyvinkin… Liisa was already a little scared that if she...

—Mitäpä minä hänestä, vaan jos tuolta ikkunasta olisi sattunut inspehtori näkemään. -I don't care about him, but if you happened to see an inspector from that window.

—Jokohan tuo näki? -I wonder who saw that?

—Liekö tuo nähnyt … uutimet näkyy olevan ikkunoiden edessä … eikö maanne. -Did you see that ... the extractors appear to be in front of the windows ... isn't that your country.

—Hyi, kun jo säikähdin! -Hey, you scared me!

—Mitäs menit … jos olisi sattunut näkemään, niin olisi vielä saatu sakkoja maksaa, torui vielä Matti. -Why did you go ... if you had happened to see me, you would still have had to pay the fine, Matti scolded.

Ville kohosi takaisin asemasillalle, ja Matti ja Liisa riensivät perästä. Ville rushed back to the platform, and Matti and Liisa followed.

Yhä komeammalta se tuo asemahuone näytti, kuta likempää sitä katseli, ja yhä kummempia sitä kuuli, kuta enemmän kyseli… The more you looked at the station house, the more handsome it looked, and the more you heard about it, the more you asked questions...

Nuo langatkin tuolla katon rajassa … mitä vartenhan nekin on?—Ville selitti ne semmoisiksi langoiksi, joiden toinen pää on Kajaanissa ja toinen Kuopiossa ja joita myöten kulkee sana toisesta päästä toiseen.—Sana lankaa myöten!…—Niin, sitä myöten se kulkee … kuuluuhan kulku vaikka milloin, kun menee ikkunan alle kuuntelemaan … naputusta kuuluu;—sehän siellä nytkin naputtaa tuolla huoneessa, ja sana kulkee parhaillaan lankaa myöten… And those wires on the ceiling ... what are they for?-Ville explained them as wires with one end in Kajaani and the other in Kuopio, and through which the word goes from one end to the other.-Through the wire!...-Yes, that's the way it goes ... you can hear it when you go under the window and listen ... you can hear the tapping;-there's tapping in the room now, and the word is going along the wire...

Matti ja Liisa hiipivät hiljaa ikkunan alle kuuntelemaan. Matti and Liisa crept quietly under the window to listen. Silloin juuri ei kuulunut, mutta kohta rupesi kuulumaan naputusta… At the time there was no sound, but soon you could hear the tapping...

—Nyt se naputtaa … nytkö sana kulkee? -Now it's tapping ... now the word is out? kuiskasivat he Villelle. they whispered to Ville.

—Nyt se kulkee. -Now it's running.

Mattia alkoi ryittää. Matt started to feel a bit of a cramp.

—Oleppas tuossa!… Ka, kun rykii.—Ymmärtääkö se Ville, mitä se nyt naputtaa? -Oleppas there!... Ka, while he's at it.-Does Ville understand what he's tapping now? Liisan mielestä oli Ville niin viisas, että hänen olisi pitänyt ymmärtää kaikki. Liisa thought Ville was so smart that he should have understood everything.

—Ei sitä ymmärrä muut kuin ne, jotka ovat sitä koulua käyneet, selitti Ville. -"It's not understood by anyone except those who have been to the school," explained Ville. Ne on eri miehet, jotka sitä koulua käyvät … on täälläkin yksi. It's different men who go to that school ... there's one here too.

—Hyvänen aika! -Oh my goodness! Kyllä kai minä en oppisi ymmärtämään, vaikka kuinka kauan kuuntelisin … en enemmän kuin tikan naputusta. I suppose I wouldn't learn to understand, no matter how long I listened ... no more than the click of a dart.

Matti ja Liisa kuuntelivat seinävieressä kallella päin, siksi kun ei enää naputusta kuulunut. Matti and Liisa listened with their heads tilted against the wall, because there was no more tapping.

Sitten kutsui Ville heidät katsomaan odotussalin lasiovesta sisään… Then Ville invited them to look through the glass door of the waiting room...

Katso, katso, kun kello käydä nappaisee seinällä! Look, look when the bell goes off on the wall! … paljonkohan lie kello! ... I wonder what time it is! … eivät Matti ja Liisa sitä tunteneet.—Ville katasti omaa umpikuori-ankkuriaan ja sanoi sen olevan yhdessä rautatien kellon kanssa ja käyvän yhdeksättä … viittä minuuttia vailla puolen… ... Matti and Liisa didn't know it.-Ville covered his own dead-end anchor and said it was in tune with the railway clock and running at nine ... five minutes to half past nine...

—Ostakaa kello, Matti … saatte huokeasta! -Get your watch, Matti ... you'll get a bargain!

Matti säikähti, että »jokohan tuo nyt tuota ostamaan tahtoo», ja rupesi katselemaan ilmoituspapereita oven pielissä ja seinissä ja kysyi, mitä niissä seisoi. Matti was startled, "I wonder who wants to buy that now", and started looking at the notices on the door and walls, asking what they said.

—Ruotsia, sanoi Ville. -Russian, said Ville.

—Ka niin, ruotsia … siksipä minä en niistä selvää saanutkaan… -Oh, yes, Swedish ... that's why I couldn't figure them out...

—Vai siksi? -Or is that it? ajatteli Liisa sanoa, mutta ei kuitenkaan sanonut … »mitäpä hänestä häpäisen…» Alice thought to say, but she didn't ... "what's the use of shaming him..."

—Kun olisi seisonut suomeksi, niin olisi ollut soma tietää, mitä ne ovat seiniinsä kirjoitelleet. -If it had been in Finnish, it would have been nice to know what they had written on their walls.

—Liekö noissa niin erinomaista, sanoi Ville ja istuutui rappusille. -What's so great about those, said Ville and sat down on the stairs.

—Eipä saata olla, sanoi Matti ja istuutui viereen. -"It can't be," said Matti, and sat down next to him.

Liisa katasteli yhä ympärilleen ja päänsä päälle ja tarkasteli vuoratuita seiniä, koristetuita räystäitä ja pylväitä, jotka pitelivät avonaisen porstuan kattoa. Liisa was still looking around and over her head at the lined walls, the ornate eaves and the columns that held up the ceiling of the open staircase.

Mutta silloin keksi hän yht'äkkiä kellon päänsä päältä… But then he suddenly remembered the clock on his head... Kun oli kuin syömäkello … syömäkello kai se olikin?—Vai ei ole syömäkello … niin että sitä silloin soitetaan, kun rautatie lähtee liikkeelle … vai viheltää kanssa lähtiessään? When it was like a dinner bell ... a dinner bell, I suppose it was?-Or is it not a dinner bell ... so that it is rung when the railway leaves ... or whistled with when it leaves? … ihan niinkuin vettä kulkiessaan, tullen mennen.—Se Ville se kaikki tietää, kysyipä siltä mitä tahansa. ... just like water passing by, coming and going.-But Ville knows it all, no matter what you ask him.

—Tokko täällä sitten syömäkelloa onkaan? -How many dinner bells are there? kysyi Matti.

Ei ollut syömäkelloa … ei sitä tarvittu, kun kaikilla työmiehillä oli oma kello lakkarissaan. There was no dinner clock ... no need for one, as all the workers had their own clocks in their chests.

Matti jo pelästyi, että ehkä se taas tahtoo kaupitella kelloaan ja käänsi kiireesti puheensa toisaalle… Matti was already scared that maybe he was trying to sell his watch again and quickly turned the conversation elsewhere...

—Tuota niin … sitä minä … että kenenkä se Ville sanoikaan asuvan tässä talossa? -Well ... that's what I ... who did Ville say lived in this house?

—Inspehtorihan se tässä asuu.

—Ei kai se ole semmoinen tavallinen pehtori? -It's not just any teacher, is it?

—Herra se on, niinkuin ne muutkin. -He's a gentleman, just like the others.

—Oikea herrako? -Original gentleman?

—No mitenkäs … herrahan se toki pitää siinä olla… -Well ... of course it has to be heroin...

—Vai niin … no niin kai … niin kai… -Oh ... well ... well ... well ...

—Matti taisi luulla, että se on se meidän pappilan entinen pehtori, sanoi Liisa. -Matti must have thought it was the former rector of our vicarage," said Liisa.

—Enkä luullut … sitä nyt ei tänne kuuna päivänä huolittaisi … eikö lie valehdellut, kun sanoi tulevansa … tokko lie tullutkaan? -"And I didn't think ... he wouldn't come here on the moon ... didn't he lie when he said he was coming ... did he come?

—Kyllä se on täällä asemamiehenä. -Yes, it is here as a station man.

—Se ei mahda olla kovin suuri virka? -It can't be a very big post, can it?

—On se sen itsensä mielestä suurikin. -It's a big one in its own mind.

—No, sen nyt tietää, että itsensä mielestä … semmoistahan se oli sen pappilassa ollessakin … ei kovin kumma virka miehellä, niin luuli saavansa narrinaan pitää koko pitäjän väkeä. -Well, he knows that he himself thought ... it was like that even when he was in the parsonage ... not a very strange position for a man, he thought he could fool the whole parish. Vaan turhaan se muutamia narrasi. But in vain it fooled a few. Kerran rupesi minuakin uskottelemaan—ja eikö tuo lie itsekin uskonut—että rautatien vaunuja vetävät hevoset niinkuin muitakin vaunuja … ja että ne juostessaan syövät halkoja … niin sanoi, ihan niin sanoi, vaan minä kun tiesin, mikä niitä vetää, en sanonut mitään … annoin olla omassa luulossaan… Once he started to make me believe-and didn't he believe it himself-that the railway wagons were pulled by horses like other wagons ... and that they ate logs when they ran ... he said so, he said so, but I, knowing what pulled them, said nothing ... I let him think so...

—Onhan se vähän semmoinen mies, myönnytteli Ville. -"He is a bit of a man," Ville admitted.

—Ja katsokaapas, Ville, kun se ei pappilassa ollessaan antanut Matin hevoselle mitään, ei heiniäkään käskenyt ottaa, eikä Mattikaan ilennyt pyytää … vaan kun minä sitten kävin, niin ruustinna käski panna hevosen talliin ja tehdä appeen talon värkeistä … pitipähän silloin antaa, supisi Liisa Villelle ja sanoi sitten vielä hiljemmin Villen korvan juuressa, että »niin puhuivat piiat ja kyllähän ne tietää, että se aina aitassa käydessään pisti jauhoja omaan pussiinsa ja möi niitä … saattaa se sen tehdä täälläkin, niin ettei pitäisi antaa käydä itsekseen jauhomakasiinissa…» -And look, Ville, when she was in the parsonage, she gave nothing to Matt's horse, nor told him to take hay, nor did he care to ask ... but when I came, the whip told me to put the horse in the stable and make a stew of the house's brains ... "That's what the maids said, and they know that he always went to the barn and put the flour in his own bag and sold it ... he might do it here too, so he shouldn't be allowed to go to the flour store by himself ..."

—Ei se täällä käykään jauhomakasiinissa, hymyili Ville. -It's not like it's a flour mill here," smiled Ville.

—No, se on hyvä, se on hyvä.

Matti ja Ville istuivat rappusille ja panivat tupakan Matin kukkarosta. Matti and Ville sat down on the stairs and took a cigarette from Matti's purse. Mutta Liisa ei malttanut istua … lähti kävelemään asemahuoneen ympäri. But Liisa couldn't bear to sit down ... she started walking around the station house. Hiiviskeli kuumassa päivänpaisteessa, kädet esiliinan alla, katseli ovista ja ikkunoista sisään ja kun ei muuten nähnyt, nousi varpailleen ja kurkotti kaulaansa… Ka, kun on kukkia ikkuna täynnä … ja tuolla on seinä täynnä kirkkaita astioita … enemmänpä on siinä kuin pappilan kyökin seinällä, vaikka paljonhan on sielläkin … kyökki kai mahtaa olla tämäkin… Ei yhtään ihmistä näkynyt … kummapa se on, että saavat piiatkin näin pitkään maata … kun päivä jo on aamiaisissa. Sneaking around in the hot sunshine, hands under the apron, looking in through doors and windows, and when he couldn't see otherwise, getting up on his toes and reaching for his neck... Well, there are flowers in the window... and there's a wall full of bright dishes... There's more there than in the parsonage, though there's plenty there ... I suppose it's a parsonage too ... Not a man was to be seen ... how is it that the maidens can lie so long ... when the day is already at breakfast.

—Ähvä-öö-ärrä … vör … tavaili Liisa sen pienemmän punaisen huoneen oven päältä, jonka eteen oli kierrellessään joutunut … kaikki muut huoneet sillä puolen pihaa oli jo moneen kertaan kiertänyt ja katsellut.—Taitaa olla ruotsia … ämmä-ää-ännä-ännä-männä… Liisa oli juuri sanan saamaisillaan, kun kuuli selkänsä takaa jonkun hiekassa sipsuttelevan. -Ah, shit, shit, shit ... vör ... Liisa spelled from the door of the smaller red room in front of which she had found herself while walking around ... all the other rooms on that side of the yard she had already looked around many times.-That's Swedish ... bitch, bitch, bitch, bitch, bitch ... Liisa was just about to say the word when she heard someone behind her whispering in the sand.

Päätään keikutteli se, joka tuli, hyrähteli ja vilkuili kahden puolen hameensa helmoihin ja vielä eteen ja taaksekin… Kovin se oli Liisan mielestä komeaksi puetettu … leninki … rimsut … ja punainen huivi päässä. The one who came, humming and glancing at the skirts on both sides of his skirt and back and forth, was bobbing his head... He was very handsomely dressed, in Liisa's opinion ... a dress ... with rims ... and a red scarf on his head. Mahtoi olla talon mamsseli… Could have been the house mamsel...

Liisa asettui niiaamaan … niiasi ja toivotti hyvää huomenta. Liisa sat down ... so she did and wished him good morning. Mutta toinen ei vastannut, ei huomannutkaan … kulki ohitse ja pyöritteli jotakin—liekö se ollut avain vai mikä?—etusormessaan … hyräili ja vilkuili kupeilleen … ja hyppäsi välistä niinkuin tanssiaskeleen… But the other didn't answer, didn't notice ... passed by and twiddled something - was it a key or what?- with his index finger ... humming and winking at his loins ... and skipped between them like a dance step...

—Eiköhän tuo nähnyt? -I wonder if he saw? … vai olisikohan ollut niin ylpeä, ettei ollut näkevinään? ... or would he have been so proud that he hadn't seen it?

Liisa eteni soraisen pihamaan yli sen toiselle puolelle, ja kun näki postineidin kukkasmaan, kävi sitä katsomaan… Koreitapa oli kukkia siinä kasvamassa … mikähän lie mikin nimeltään… Yhden Liisa tunsi, valmun … se oli ollut hänellä itselläänkin pirtin perässä kasvamassa, vaikka oli pässi ruoja hypännyt aidan yli ja syönyt sen suuhunsa … johonka oli vielä ruustinna itse antanut siemenen ja neuvonut mitenkä istuttaa… Alice crossed the gravel yard to the other side of it, and when she saw the postmistress's flower-garden, she went to see it... There were bunches of flowers growing in it ... whatever they were called ... One of them she knew, a ripe one ... she had had it herself growing at the back of the barn, even though a ram had jumped over the fence and eaten it in his mouth ... which the postmistress herself had given the seed and told her how to plant...

Liisa tuli nojanneeksi kukkasmaan aitausta vastaan—mutta silloin koputti joku hyvin tiukasti ikkunaan… Ei Liisa sitä ymmärtänyt, että se hänelle koputti, ja nojasi yhä aitausta vastaan. Liisa found herself leaning against the fence of the flower-garden-but then someone knocked very hard at the window... Liisa did not understand that it was knocking at her, and she still leaned against the fence. Silloin rämähti ikkuna auki, ja kimakka ääni alkoi huutaa Liisalle… Then the window cracked open, and a booming voice started shouting to Liisa...

—Mitte sine, muija, siine! -You're in, girl, you're in! … menne tiehees! ... go to tiehees!

—Eikö tässä saa olla … pilautuuko tämä siitä, jos tässä on? -Can't there be ... is this going to split it, if there is?

—Pillauttuko? -Will it work? … pillauttu se! ... pilled it! … mitte sine site kyssy? ... not sine site kyssy? … etkö sine tottele? ... do you not obey? … menne heti kohta! ... go right away! … mine sano inspehtori … kenen sine ole muija? ... go tell the principal ... whose sine is your chick? … vasta minu! ... answer mine!

—En minä ole kenenkään muija … oikea ihminen minä olen! -I'm nobody's bitch ... I'm a real person!

—Menne loitto siite—ele koske se aitta … mine sanno se viiminen kerta!… -You loitto siite-don't touch that shed ... mine sanno it the last time!....

—Enhän minä häntä enää koskekaan … eikö tässä saa seistakaan? -I'm not touching him anymore ... can't I stand here?

—Menne loitto siite, muija! -You're a lousy bastard, chick! sine ei malta kuitengin olla ilman että koske … katto loitto, jos tahto… you can't be without touching ... cover the loft, if you want...

—Hennon kai minä tästä mennäkin… -I guess I'll be going now...

—Niin noh!—Miksi sine sihen tuli ollenkan? -Why did you come here at all? ja ikkuna paukahti vihaisesti kiinni. and the window slammed shut angrily.

— … Kylläpä täällä ollaan… Ihan ilman syyttä haukutaan ja muijitellaan!… Liisa tunsi sydämessään kärsineensä ilmeisen vääryyden… Mikä muija hän on? - ... Here we are... People call us names and call us bitches for no reason!... Liisa felt in her heart that she had suffered an obvious injustice... What kind of bitch is she? rehellisen miehen vaimo eikä mikään muija… Pilautuikohan tuo tuosta, jos häntä vastaan vähän nojasikin … syyttä kai tässä ahdisteltiin … ihan ilman syyttä… an honest man's wife and not a broad... I wonder if that's what happened, if she was leaning against him a bit ... I guess she was harassed for no reason ... for no reason at all...

Sillä välin Ville ja Matti asemahuoneen rappusilla tupakoivat ja juttelivat. Meanwhile, Ville and Matti were smoking and chatting on the steps of the station house. Kun näkivät Liisan lähenevän, huusi Matti hänet luokseen. When they saw Liisa approaching, Matti called her to him.

—Liisa, tuleppas tänne vähän! -Liisa, come here for a second!

Liisa tuli likemmä. Liisa came closer.

—No, mikä hätänä? -No, what's wrong?

—Tässä on Villen kanssa vähän mietitty yhtä asiaa … mitähän sinä siitä sanoisit? -Here's something that Ville and I have been thinking about ... what would you say about it?

Mutta Liisalla oli oma asiansa mielessä… But Alice had her own agenda...

—Täällähän vasta kummallista väkeä on … eiväthän nuo muualla herrasväetkään tuommoisia ole … ei tarvitse kuin aidan takana seista, yli nousemisesta ei puhettakaan, niin jo haukutaan … ja muijitellaan… -This is a strange crowd ... those people elsewhere are not like that either ... all you have to do is stand behind the fence, not to mention climbing over it, and you're already being called names ... and called names...

—Anna haukku vain haukkua … kuka sinua on haukkunut? -Anna bark just to bark ... who has barked at you?

—Mikä lie ollut väkäleuka! -whatever the crowds were like!

—Ei, vaan kuulehan … mitäs sinä siitä arvelet, kun minä olen arvellut lähteä lystin ajuun—? -No, but listen ... what do you think of it, when I have thought of going on a pleasure trip-?

—Entäs minä?

—Sitäpä minä nyt tässä sinulta, että tahdotko sinä yhteen matkaan? -I'm asking you now, do you want to go on a trip together?

—Lystin ajuunko? -Lyst's drive?

—Niin, kun rautatien masiina tulee tähän … kohta kai se tulee … niin lyöttäytään yhteen kyytiin ja ajetaan vähän matkaa … olisihan tuolla soma kerran eläissään ajaa tuollakin vai mitä? -Well, when the railway engine comes here ... I guess it will be here soon ... let's all pile in and go for a ride ... it would be nice to ride that thing once in a lifetime, wouldn't it? … eikö lähdetä? ... not leaving?

—Minkä se maksaa? -How much does it cost?

—Ei se paljoa maksa, selitti Ville, kun markan maksatte, niin saatte ajaa jo hyvän aikaa tästä toiselle asemalle. -"It won't cost much," explained Ville, "when you pay a mark, you'll be driving for a long time from here to the other station.

—Niin, näetkös … eihän tuo markka paljon tunnu … saisihan tuota sitten sanoa tuollakin ajaneensa … ja kun on kerran tuota varten lähtenyt… -Yes, you see ... that mark doesn't seem like much ... you could say you've driven it ... and since you've gone for that ...

—Jos katastettaisiin ensin, jahka se tulee? -What if it were to be surveyed first, when it comes?

—Ei sitä sitten enää ennätä päättää, selitti taas Ville, edeltäpäin se pitää päättää ja maksaa. -There's no time to decide, Ville explained again, you have to decide and pay for it in advance.

—Edeltäpäinkö siitä pitää kyytiraha maksaa? -Do I have to pay the fare for that?

—Niin se on täällä asetus … eikös se ole sama, milloinka sen maksaa … ja siitä saa olla vissi, että perille se viepi… -So it's a regulation here ... doesn't it matter when you pay for it ... and you can be sure it will get there...

—Samapa sama … mitäs arvelet, Liisa? -Same thing ... what do you think, Liisa?

—Mene vain, jos hyvin mielesi tekee. -Go ahead, if you feel like it.

—Ei minun mieleni niin tee … vaan minä ajattelin, että jos sinun tekisi … vaan jos ei tee, niin… -It's not what my mind does ... but I thought that if yours did ... but if it doesn't, then ...

—Niin, no lähdetään vain … vaan milloinkas takaisin? -Well, let's just go ... but when shall we go back?

—Kyllä sieltä vielä tänä iltana ennätätte takaisinkin … lähdette vain rataa myöten astumaan. -You'll make it back from there tonight ... you'll just have to step off the track.

—Saapikos sitä kävellä? -Did it hurt to walk?

—Kukapa tuolla metsän keskessä lie poiskaan käskemässä … käypi päälle vain … ja tie on hyvää, eikä se eksyksiinkään kuleta. -Whoever is there in the middle of the forest to tell you to go away ... just go ahead ... and the way is good, and it is not golden for the lost.

Matilta ja Liisalta päästä hyrähti hyvän mielen nauru… Niin leikkisä se Ville … vai ei eksyksiin kuleta? Mat and Liisa let out a good-humoured laugh... So playful is Ville ... or is it not for the lost? No, ei kai! Well, I guess not!

—Pääsisi sieltä samalla lailla takaisinkin, kun odottaisi muutamia tuntia, sanoi Ville. -You could get back the same way if you waited a few hours," said Ville.

Mutta kyllähän Matti ja Liisa toki paluumatkan kävelläkin saattaisivat … hyvähän tuo, kun sinnekään ajaa … mikäpä sitä toki kaha-käteen… But of course Matti and Liisa could walk the way back ... that's good, when you drive there ... what's the use of a hand in hand ...

Ja niin olivat Matti ja Liisa päättäneet lähteäkseen rautatiellä ajamaan. And so Matti and Liisa had decided to go for a drive on the railway. Matti kaivoi heti kohta kukkarostaan markan ja tarjosi sen Villelle, että Ville siitä kyytirahan maksaisi… Ei sanonut Ville vielä kiirettä olevan … vielä makasi inspehtorikin, joka kyytirahan kantoi.— Matti immediately dug a mark from his purse and offered it to Ville, so that Ville would pay the fare... Ville didn't say he was in a hurry yet... and there was still an inspector lying there, carrying the fare.-

Tokkohan tuo nouseekaan niin ajoissa, että ennättää ottaa rahan?…—Se vähän peloitti Mattia ja Liisaa … muuten olisi tämä odotus hauskalta tuntunut… I wonder if it will get up in time to take the money?...-It scared Matt and Liisa a bit ... otherwise this would have been a fun wait...

… Vaan minkähän laista ajua se olisi? ... But what kind of drive would that be? … taitaa mennä sitä vauhtia, ettei eteensä kykene katsomaan. ... I think it's going so fast you can't see what's in front of you. Mahtaakohan siinä äkkinäinen osata oikein ollakaan… Vaan eiköhän ehkä osaisi, kun näkisi, mitenkä muut… I wonder if you can really be a cranky one... But maybe you could, once you saw how others...

Ville kai sen tiesi, joka oli itse monta kertaa ajanut… Kyllä oli hyvä mies tämä Ville, kun neuvoi kaikkia ja näytteli … mihinkähän olisivat joutuneet täällä vieraalla maalla ihan oudot, jos eivät olisi Viileä tavanneet!—ei toki olisi tullut heidän elämästään ei kerrassa mitään … ei toki kerrassa mitään. Ville must have known that, having driven many times himself... Yes, he was a good man, this Ville, when he advised everyone and acted ... what would have happened to all the strangers here in a strange land if they hadn't met Ville!-of course, nothing would have happened in their lives all at once ... nothing at once.

Puoleen alkoi tulla jo päivä, ja ikkunoiden edestä kohosivat vähitellen verhot. It was getting towards midday, and the curtains in front of the windows were gradually rising. Ovet rupesivat käymään, ihmisiä tuli huoneista, haukottelevia herroja ja muita… Doors started to open, people came out of rooms, yawning gentlemen and others...

Silläpä on soma lakki tuolla … vai se se nyt on se inspehtori! That's a nice hat over there ... or is that the inspirer! … ihan litteä lakki ja lippa kanssa yhtätasainen…—Vai se semmoinen niillä on kaikilla rautatien herroilla!—se Ville se kaikki vain tietää ja neuvoo… Vaan ylpeitäpä ne näytti olevan kaikki—ei tämäkään sivu kulkiessaan katsonutkaan… ... a flat cap and a cap with the same cap...-Or is that what all the gentlemen of the railways have!-and Ville just knows and advises everything... But they all seemed to be proud-not even this page looked as it passed by...

Matti ja Ville käyskentelivät huoneiden ympärillä ja yhtyivät siellä niihin äskeisiin työmiehiin ja kirkonkylän isäntiin, jotka olivat aikansa maantietä kulkeneet ja sitten takaisin kääntyneet, kun oli tullut muita vastaan, jotka asemalle aikoivat. Matti and Ville walked around the rooms, and there joined the recent workers and the fathers of the church village, who had walked along the road for a while and then turned back when they met others going to the station.

Liisa oli mennyt inspehtorin kyökkiin ruvetakseen nyytistään syömään, kun päivä paahtoi muualla niin, että tahtoi voi käsiin sulaa. Liisa had gone to the inspector's cottage to eat her dumplings, when the day elsewhere was so hot that the butter was melting in her hands. Kyökissä oli se sama naisihminen, jota Liisa oli ulkona tervehtinyt, ja oli siellä muutamia muitakin… Tokkohan se oikea mamsseli onkaan, koskapahan tekee hellaan valkeata?… Liisa toivotti uudelleen oven suusta hyvää huomentaan, mutta ei siihen nytkään vastattu… Katsottiin siristetyin silmin ja kysyttiin, mikä asiana. In the cottage was the same woman whom Liisa had greeted outside, and there were a few others... I wonder if it's a real mamssel, the ram makes the stove white... Liisa wished her good morning again from the door, but this time there was no reply... They looked at each other with squinted eyes and asked what was going on. Ei sanonut Liisa olevan asiaa tämän enempää … olihan vain odotellessaan tullut. Liisa didn't say any more ... after all, she had only come while she was waiting. Vaan siihen vastattiin, ettei täällä odoteta … menköön odotussaliin… But the answer was that there is no waiting here ... let them go to the waiting room...

—Enhän minä toki saliin … saatanhan minä kyökissäkin, sanoi Liisa nöyrästi. -"Of course I won't go to the hall ... I can go to the restaurant," said Liisa meekly.

Vaan nyt naurettiin hänelle vasten naamaa … kaikki kyökissä olijat nauroivat, eikä Liisa ymmärtänyt, minkä tähden ne nauroivat … mutta hänelle ne kai nauroivat.—Liisa vetäytyi pois kyökistä. But now they were laughing in her face ... everyone in the hut was laughing, and Liisa couldn't understand why they were laughing ... but I suppose they were laughing at her. "Liisa withdrew from the hut. Ei hän ollenkaan ymmärtänyt näitä tämän puolen ihmisiä … mikä haukkui, mikä nauroi, ja kaikki olivat yhtä ylpeitä. He didn't understand these people on this side at all ... what was barking, what was laughing, and they were all equally proud. Eiväthän nuo muualla herrat tuommoisia olleet… Those gentlemen elsewhere were not like that...

Alkoi ajaa hevosia kartanolle, kyytejäkin tuli, mikä kiesseillä, mikä kärryillä. Horses began to be driven to the manor, and there were also rides, some on chaises, some on carts. Humahti sinne yhdet vaunutkin … ruununvoudin kuuluivat olevan, joka tulee rouvansa kanssa rautatietä myöten. There was a carriage there ... it was said to be a coachman coming with his lady by the railway.

—Mitä sinä minusta seurailet? -What do you think of me? suhahti Matti syrjäsuulla äkäisesti Liisan korvaan. Matti suddenly hissed in Liisa's ear from the side.

Ei olisi näet suvainnut Matti Liisan häntä seurailevan, kun hän itse miesten mukana kulki… Mutta minnekkäs olisi Liisa mennyt, kun ei ollut tuttua yhtään ja joka paikassa oltiin äkäisiä. For Matti would not have tolerated Liisa following him, when he himself went with the men... But where would Liisa have gone, when there was no one she knew, and they were all grumpy in every place. Ruununvoudin kuskikin oli äsken pukiltaan ärjäissyt: »Pois tieltä, ämmä!»—eikä Liisa kuitenkaan ollut muuta mitään kuin hyvän matkan päässä seisonut ja katsellut hevosia ja vaunuja. The driver of the carriage had just cried out from his dress, "Out of the way, bitch!"-and yet Alice had done nothing but stand a good distance away and watch the horses and carriages.

… Sen suuremman punaisen huoneen edustalle, jossa oli isot kaksipuoliset ovet, oli kokoontunut väkeä. ... A crowd had gathered in front of the larger red room with the big double doors. Liisa lähti katsomaan, mitä ne siinä seisoivat, ja miehet siirtyivät myöskin sinnepäin… Nepähän nyt tulevat minun perässäni enkä minä heidän! Liisa went to see what they were standing there, and the men also moved in that direction... "They're coming after me, not me after them! ajatteli Liisa.

Isossa huoneessa punnittiin tavaroita, kirstuja ja kapsäkkejä, jotka kuuluivat olevan matkalle lähtevien—niin sanoi Ville. In the big room, they were weighing things, trunks and sacks that were supposed to be going on a journey - said Ville.

Matti työntäytyi oven pieleen ja katseli punnitsema-miestä. Matti pushed against the door and watched the man weighing. Se oli hänestä tuttu, ja kun oikein katseli, niin pehtorihan se olikin! He thought it was familiar, and when he looked at it, it was a teacher! Yhdentyylinen oli takki ja lakki kuin inspehtorilla, vaikka ei aivan niin komea… Hyvin se oli hommassa, mittasi, nosteli tavaroita ja kirjoitti kirjaan … ei puhunut monta sanaa eikä kertaakaan katsahtanut ovella oleviin … vaikka Matti sitä olisi odottanut, että olisi saanut tervehtiä… Vähä väliä sitten meni paperien kanssa päärakennukseen, väki aukesi edessä, mutta ei hän silloinkaan katsonut kehenkään.—Matti ajatteli, että kun se tulee sieltä takaisin, niin silloin hän asettuu eteen niin, että se näkee … vaan ei se kertaakaan onnistunut. He wore the same coat and cap as the inspector, though not quite as handsome... He was good at his job, measuring, lifting things and writing in the book ... he didn't say many words and never once looked at anyone at the door ... though Matti would have expected him to say hello... Every now and then he went to the main building with the papers, the people opened the door, but even then he didn't look at anyone.-Matti thought that when he came back from there, he would stand in front so that he could see ... but he never succeeded. Eiköhän olisi pehtori häntä enää tuntenut? Wouldn't the headmaster have known him by now? vai eiköhän ollut näkevänään? or did you have a vision?

Punnittuaan tavarat nosteli pehtori ne matalapyöräisille kärryille ja työnsi ovesta ulos. After weighing the goods, the teacher lifted them onto low-wheeled trolleys and pushed them out the door. Tuimasti työnsi eikä katsonut sivulleen, vaikk' olisi kuka allekin jäänyt. Fiercely he pushed and did not look to his side, even if he had missed someone. Matti olikin vähällä jäädä, mutta ei häntä pehtori sittenkään huomannut… Ei Matti olisi pehtorista luullut tulevan noin mahtavata miestä… Matti almost missed it, but the teacher didn't notice him after all... Matti never thought that the teacher would become such a great man...

—Kohta se tulee, sanoi nyt Ville, ja siitä sanasta tuli Matille ja Liisalle kiire. -"It will come soon," said Ville, and that word made Matti and Liisa hurry.

—Hyvänen aika!—tuota—ihanko paikalla?… -Oh my goodness!-Hello-are you there?...

—Puolen tunnin päästä on tässä … nyt pitäisi jo maksaa kyytiraha… -In half an hour, here it is ... I should be paying my fare by now...

—Kyytiraha … niin … tuota … paljonko sitä olikaan kyytirahaa?

—Markka.

—Vai markka … mitenkä se on? -Or markka ... how is it? … lähdetäänkö me Liisa? ... shall we go, Liisa?

—En minä häntä tiedä … tässä kiireessä … markkahan siitä … eiköhän lähdetä … vaan en minä tiedä… -I don't know ... in this hurry ... I'll give you a mark ... let's go ... but I don't know ...

—Lähdetään nyt vain … pitäähän sitä siinäkin! -Let's just go ... we've got to do it here!

—Eikö se Ville lähtisi mukaan? -Wouldn't that Ville go with you?

—En minä … kyllä se teiltä yksinkin passaa. -I don't ... you'll be fine on your own.

—Niin, no lähdetään sitten, lähdetään, kun on kerran tänne asti tultu… -Well, let's go then, let's go, since we've come this far...

Matti kaivoi Villelle markan taskustaan, ja Ville meni ostamaan pilettiä. Matti took a mark from his pocket, and Ville went to buy a ticket.

Ja Matti ja Liisa ajattelivat, että nyt siinä ei auta mikään ja että nyt sitä kai pitää kohta siinä mennä. And Matti and Liisa thought that nothing could help now, and that they would probably have to leave soon. Niin tuntui, kuin olisi suuri tapaus tulossa, jota ei ennen ollut elämässä ollut eikäpä mahtaisi vastakaan tulla … ei kuin tämän yhden kerran … ja nyt se oli tulossa … ja se ajatus heidän sydänalaansa vapisutti ja pani äänen väräjämään… It was as if a great event was coming, one that had never happened before in their lives and never could happen again ... except this one time ... and now it was coming ... and the thought made their hearts tremble and their voices quiver...