×

We use cookies to help make LingQ better. By visiting the site, you agree to our cookie policy.


image

Harry Potter ja viisasten kivi, Ensimmäinen luku (4/10): Poika joka elää

Ensimmäinen luku (4/10): Poika joka elää

Herra Dursley oli jähmettynyt paikoilleen. Ventovieras oli halannut häntä. Lisäksi hänestä tuntui, että häntä oli sanottu jästiksi, mitä se sitten merkitsikin. Hän oli päästään pyörällä. Hän riensi autoonsa ja kaasutti kotia kohti toivoen vain kuvittelevansa kaiken, mitä hän ei ollut milloinkaan ennen toivonut, sillä hän ei hyväksynyt mielikuvitusta.

Kun hän kääntyi nelosen pihatielle, hän näki ensimmäiseksi jotain mikä ei kohentanut hänen mielialaansa–sen juovikkaan kissan jonka hän oli hoksannut aamullakin. Nyt se istui hänen aidallaan. Hän oli varma, että kissa oli sama: sillä oli samat kuviot silmien ympärillä.

“Hus!” herra Dursley sanoi kovalla äänellä.

Kissa ei hievahtanut. Se vain loi herra Dursleyyn tuiman katseen. Oliko se tavallista kissojen käytöstä, herra Dursley pohti. Yrittäen kasata itsensä hän avasi kotiovensa. Hän piti edelleen kiinni päätöksestään, ettei mainitsisi mitään vaimolleen.

Rouva Dursleylla oli ollut mukava, tavallinen päivä. Hän kertoili päivällispöydässä naapurinrouvan ongelmista tyttärensä kanssa ja siitä miten Dudley oli oppinut uuden sanan (“enkä!”). Herra Dursley yritti käyttäytyä tavallisesti. Kun Dudley oli pantu nukkumaan, hän meni olohuoneeseen juuri parahiksi nähdäkseen iltauutisten viimeisen aiheen:

“Lopuksi kerromme vielä, että lintujen tarkkailijat ovat kautta maan ilmoittaneet pöllöjen käyttäytyneen tänään hyvin epätavallisesti. Yleensä pöllöt saalistavat vain yöllä eikä niitä näe lainkaan päivänvalossa, mutta tänään ovat sadat ihmiset nähneet pöllöjen lentelevän ristiin rastiin auringonnoususta asti. Asiantuntijat eivät osaa selittää, miksi pöllöt ovat yhtäkkiä muuttaneet unitottumuksiaan.” Uutistenlukija hymyili leveästi. “Onpa salaperäistä. Ja nyt, Jim McGuffin ja huomisen sää. Saammeko me yöllä lisää pöllösateita, Jim?”

“Niin, Ted”, säämies sanoi, “siitä minä en tiedä, mutta eivät tänään pelkät pöllöt ole käyttäytyneet kummallisesti. Katsojat ovat soitelleet niinkin kaukaa toisistaan kuin Kentistä, Yorkishirestä ja Dundeesta, ja kertoneet ettei heidän alueillaan satanutkaan tänään vettä niin kuin ennustin eilen, mutta tähdenlentoja on sen sijaan melkeinpä satanut! Kenties ihmiset ovat juhlineet marraskuun kokkoiltaa etuajassa–sehän on vasta ensi viikolla! Ensi yöksi minä kuitenkin voin luvata vettä.”

Herra Dursley istui jäykkänä nojatuolissaan. Tähdenlentoja kautta maan? Pöllöt lentelevät päivänvalossa? Salaperäisiä viittaihmisiä yltympäriinsä? Ja kuiskutusta, kuiskutusta Pottereista...

Ensimmäinen luku (4/10): Poika joka elää Kapitel eins (4/10): Der Junge, der lebt Chapter one (4/10): the boy who lives Rozdział pierwszy (4/10): Chłopiec, który żyje Глава первая (4/10): мальчик, который живет Kapitel ett (4/10): En pojke som lever

Herra Dursley oli jähmettynyt paikoilleen. Mr. Dursley stood rooted to the spot. Mr. Dursley hade stelnat. Ventovieras oli halannut häntä. He had been hugged by a complete stranger. Ventovis hade kramat honom. Lisäksi hänestä tuntui, että häntä oli sanottu jästiksi, mitä se sitten merkitsikin. He also thought he had been called a Muggle, whatever that was. Dessutom kände han att han blivit kallad medlem, vad det nu betydde. Hän oli päästään pyörällä. He was rattled. Han var på sin cykel. Hän riensi autoonsa ja kaasutti kotia kohti toivoen vain kuvittelevansa kaiken, mitä hän ei ollut milloinkaan ennen toivonut, sillä hän ei hyväksynyt mielikuvitusta. He hurried to his car and set off for home, hoping he was imagining things, which he had never hoped before, because he didn’t approve of imagination. Han rusade till sin bil och flämtade mot hemmet i hopp om att föreställa sig allt han aldrig hade hoppats på förut, för han accepterade inte fantasin.

Kun hän kääntyi nelosen pihatielle, hän näki ensimmäiseksi jotain mikä ei kohentanut hänen mielialaansa–sen juovikkaan kissan jonka hän oli hoksannut aamullakin. As he pulled into the driveway of number four, the first thing he saw — and it didn’t improve his mood — was the tabby cat he’d spotted that morning. När han svängde in på Nelonens uppfart var han den första som såg något som inte förbättrade hans humör - den strimmiga katten som han hade nosat på morgonen. Nyt se istui hänen aidallaan. It was now sitting on his garden wall. Nu satt den på hans staket. Hän oli varma, että kissa oli sama: sillä oli samat kuviot silmien ympärillä. He was sure it was the same one; it had the same markings around its eyes. Han var säker på att katten var densamma: den hade samma mönster runt hans ögon.

“Hus!” herra Dursley sanoi kovalla äänellä. “Shoo!” said Mr. Dursley loudly. "Hus!" sa Mr Dursley högt.

Kissa ei hievahtanut. The cat didn’t move. Katten ryckte inte till. Se vain loi herra Dursleyyn tuiman katseen. It just gave him a stern look. Det gav bara Mr. Dursley en stirrande. Oliko se tavallista kissojen käytöstä, herra Dursley pohti. Was this normal cat behavior? Mr. Dursley wondered. Huruvida det var den vanliga användningen av katter, undrade Mr. Dursley. Yrittäen kasata itsensä hän avasi kotiovensa. Trying to pull himself together, he let himself into the house. I ett försök att stapla sig öppnade han sin ytterdörr. Hän piti edelleen kiinni päätöksestään, ettei mainitsisi mitään vaimolleen. He was still determined not to mention anything to his wife. Han fortsatte att hålla fast vid sitt beslut att inte nämna något för sin fru.

Rouva Dursleylla oli ollut mukava, tavallinen päivä. Mrs. Dursley had had a nice, normal day. Mrs Dursley hade haft en trevlig, vanlig dag. Hän kertoili päivällispöydässä naapurinrouvan ongelmista tyttärensä kanssa ja siitä miten Dudley oli oppinut uuden sanan (“enkä!”). She told him over dinner all about Mrs. Next Door’s problems with her daughter and how Dudley had learned a new word (“Won’t!”). Vid middagsbordet pratade hon om granndamens problem med sin dotter och hur Dudley hade lärt sig ett nytt ord ("och det gör jag inte!"). Herra Dursley yritti käyttäytyä tavallisesti. Mr. Dursley tried to act normally. Mr. Dursley försökte bete sig normalt. Kun Dudley oli pantu nukkumaan, hän meni olohuoneeseen juuri parahiksi nähdäkseen iltauutisten viimeisen aiheen: When Dudley had been put to bed, he went into the living room in time to catch the last report on the evening news: När Dudley sövdes gick han in i vardagsrummet bara för att se det sista ämnet i kvällsnyheterna:

“Lopuksi kerromme vielä, että lintujen tarkkailijat ovat kautta maan ilmoittaneet pöllöjen käyttäytyneen tänään hyvin epätavallisesti. “And finally, bird-watchers everywhere have reported that the nation’s owls have been behaving very unusually today. "Slutligen ska vi tillägga att fågelskådare över hela landet har rapporterat att ugglor beter sig väldigt ovanligt idag. Yleensä pöllöt saalistavat vain yöllä eikä niitä näe lainkaan päivänvalossa, mutta tänään ovat sadat ihmiset nähneet pöllöjen lentelevän ristiin rastiin auringonnoususta asti. Although owls normally hunt at night and are hardly ever seen in daylight, there have been hundreds of sightings of these birds flying in every direction since sunrise. Vanligtvis byter ugglor bara på natten och ses inte alls i dagsljus, men idag har hundratals människor sett ugglor flyga på tvären sedan soluppgången. Asiantuntijat eivät osaa selittää, miksi pöllöt ovat yhtäkkiä muuttaneet unitottumuksiaan.” Uutistenlukija hymyili leveästi. Experts are unable to explain why the owls have suddenly changed their sleeping pattern.” The newscaster allowed himself a grin. Experter kan inte förklara varför ugglor plötsligt har ändrat sina sovvanor." Nyhetsläsaren log brett. “Onpa salaperäistä. “Most mysterious. "Det är mystiskt. Ja nyt, Jim McGuffin ja huomisen sää. And now, over to Jim McGuffin with the weather. Och nu, Jim McGuff och morgondagens väder. Saammeko me yöllä lisää pöllösateita, Jim?” Going to be any more showers of owls tonight, Jim?” Kommer vi få mer uggleregn på natten, Jim?

“Niin, Ted”, säämies sanoi, “siitä minä en tiedä, mutta eivät tänään pelkät pöllöt ole käyttäytyneet kummallisesti. “Well, Ted,” said the weatherman, “I don’t know about that, but it’s not only the owls that have been acting oddly today. "Ja, Ted," sa chefen, "jag vet inte om det, men idag har inte ugglorna ensamma betett sig konstigt. Katsojat ovat soitelleet niinkin kaukaa toisistaan kuin Kentistä, Yorkishirestä ja Dundeesta, ja kertoneet ettei heidän alueillaan satanutkaan tänään vettä niin kuin ennustin eilen, mutta tähdenlentoja on sen sijaan melkeinpä satanut! Viewers as far apart as Kent, Yorkshire, and Dundee have been phoning in to tell me that instead of the rain I promised yesterday, they’ve had a downpour of shooting stars! Tittarna har spelat så långt ifrån varandra som Kent, Yorkishire och Dundee och har sagt att deras territorier inte regnade idag som jag förutspådde igår, men stjärnflyg har nästan regnat istället! Kenties ihmiset ovat juhlineet marraskuun kokkoiltaa etuajassa–sehän on vasta ensi viikolla! Perhaps people have been celebrating Bonfire Night early — it’s not until next week, folks! Kanske har folk firat novemberkvällen före schemat - det är inte förrän nästa vecka! Ensi yöksi minä kuitenkin voin luvata vettä.” But I can promise a wet night tonight.” Men nästa natt kan jag lova vatten.”

Herra Dursley istui jäykkänä nojatuolissaan. Mr. Dursley sat frozen in his armchair. Mr. Dursley satt stel i sin fåtölj. Tähdenlentoja kautta maan? Shooting stars all over Britain? Stjärnflyg över hela landet? Pöllöt lentelevät päivänvalossa? Owls flying by daylight? Flyger ugglor i dagsljus? Salaperäisiä viittaihmisiä yltympäriinsä? Mysterious people in cloaks all over the place? Mystiska kappor runt honom? Ja kuiskutusta, kuiskutusta Pottereista... And a whisper, a whisper about the Potters... Och viskar, viskar om Potters...