Kuulostaa hyvältä 13 - Postissa
Jutta: Voi kun tämä kestää kauan! Minä vihaan jonossa seisomista! Viihdyn Suomessa hyvin juuri siksi, että jonot eivät ole täällä niin pitkiä.
Anna: Älä nyt hermostu … Mitä tuossa paketissa on?
Jutta: Runokirja. Suomalaisia runoja saksaksi.
Anna: Kenelle sinä lähetät sen?
Jutta: Veljeni vaimolle lahjaksi.
Anna: Onko hänellä syntymäpäivä?
Jutta: On. Hän täyttää kaksi kymmentä seitsemän vuotta ensi keskiviikkona.
Anna: Jo ylihuomenna! Ehtiiköhän sinun pakettisi perille?
Jutta: Minä lähetän tämän pikana … Hei, täällä on kauniita kortteja! Minä lähetän usein postikortteja isoäidilleni. Hän on vähän yksinäinen ja tulee aina iloiseksi kortista. Nämä minä otan.
Anna: Oletko sinä liian laiska kirjoittamaan kirjeitä?
Jutta: Minä en koskaan tiedä, mitä kirjoittaisin. Tämä pieni paketti pikana Saksaan, sitten nämä kortit ja kaksi kymmentä postimerkkiä Eurooppaan. Ei noita tavallisia, eikö teillä ole kauniita postimerkkejä? Nuo ovat hyviä … Onko paketti jo keskiviikkona perillä Berliinissä?
Virkailija: Kyllä sen periaatteessa pitäisi olla, mutta en uskalla luvata sitä aivan varmasti. Tämä tekee yhteensä yhdeksän kymmentä kuusi markkaa viisi kymmentä penniä.
Jutta: Olkaa hyvä.
Virkailija: Ja kolme markkaa viisi kymmentä penniä, noin ole hyvä.
Anna: Minä olen utelias kuulemaan, mitä sinun veljesi vaimo pitää sinun lahjastasi.
Jutta: Olen varma, että hän pitää siitä. Hän on kova lukemaan. Minä en ymmärrä runoja. Minusta ne ovat vaikeita ymmärtää.
Anna: Eivät kaikki runot ole vaikeita. Minä luen niitä kyllä silloin tällöin. Me voisimme joskus lukea jotakin yhdessä.
Jutta: Minä en lue runoja vapaaehtoisesti … olen ihan liian kärsimätön.
Anna: No mutta jos sinä olet kärsimätön, sinun kannattaa aina pitää pientä runokirjaa mukana. Sitten sinulla on aina jotain lukemista, kun istut bussissa tai joudut pitkään jonoon.
Jutta: Anna, minä ymmärrän, että sinä tarkoitat hyvää, mutta ei kannata yrittää …