Vain raha ei mätäne Only money does not rot

Curitiban kaupunki Brasiliassa. Slummien jäteongelma on kasvanut hallitsemattomaksi. The waste problem of slums has grown out of control. Slummien kadut ovat niin kapeat, etteivät jäteautot mahdu ajamaan sinne. Eikä kaupungilla ole niin paljoa rahaa, että se voisi ajaa slummit tasaiseksi. And the city doesn’t have so much money that it could drive the slums flat. Mitä tehdä? What to do?

Pormestari Jaime Lerner keksi luovan ratkaisun. Mayor Jaime Lerner invented a creative solution. Hän pystytti slummeihin roskapisteitä, joissa oli oma astia muoville, lasille, metallille ja sekajätteelle. He set up slums in the slums with their own container for plastic, glass, metal and mixed waste. Jokainen, joka toi roskapisteelle pussillisen lajiteltua jätettä, sai bussipoletin tai kassillisen ruokaa. Anyone who brought a garbage-sorted waste to the garbage point got a bus pole or a potassium food. Koululaiset saivat lisäksi kouluvälineitä. Schoolchildren also received school supplies.

Pormestarin keksintö oli jymymenestys. The mayor's invention was a blockbuster. Slummien asukkaat ovat tähän päivään mennessä keränneet tuhansia tonneja jätettä. Vastapalvelukseksi he ovat saaneet yli miljoona bussipolettia, tuhansia kiloja ruokaa ja yli kaksi miljoonaa kouluvihkoa. In return, they have received over one million bus cents, thousands of pounds of food and over two million school books. Kaupunki on puhdistunut jätteistä, slummien asukkaat pääsevät kulkemaan työpaikkoihin keskustaan, heidän ravitsemuksensa on parantunut, Curitiban joukkoliikenne on parhaita koko maailmassa ja koululaisilla on työvälineitä. The city is cleared of waste, slum dwellers have access to jobs in the city center, their nutrition has improved, Curitiba’s public transport is the best in the world and schoolchildren have tools.

Miten kaupunki sai kaiken tämän aikaan nostamatta veroastetta? How did the city do all this without raising tax rates? Yksinkertaista. Pormestarin keksintö bussipoletteineen toimii käytännössä rinnakkaisvaluuttana: julkisesta palvelusta maksetaan julkisina palveluina. The Mayor's invention with his bus poles actually acts as a parallel currency: public service is paid as public service. Jos sinulla ei ole rahaa, olet käytännössä rahatalouden ulkopuolella. If you do not have the money, you are virtually out of monetary affairs. Curitiban rinnakkaisvaluuttaan sen sijaan saattoi liittyä ilman rahaa, ja löytää itsensä osana toisenlaista taloutta. Curitiba’s parallel currency, on the other hand, could join without money, and find itself part of a different kind of economy.

Rinnakkaisvaluutta kuulostaa monien korvissa anarkistiselta hörhöilyltä. The parallel currency sounds in many ears of anarchist frenzy. Se on harmi, sillä silloin jää näkemättä, miten merkittävällä tavalla ne rikastuttavat elämää kaikkialla, missä niitä käytetään. It’s a shame, because then you won’t see how significantly they enrich life wherever they are used. Todellakin, tarvitsemme elämän rikastuttamista, koska rahatalous on jättänyt meidät niin köyhäksi. Indeed, we need to enrich life because the financial economy has left us so poor.

Muistakaa esimerkiksi hiljattaista A2 -iltaa, jonka aiheena oli yksinäisyys. Remember, for example, the recent A2 night on loneliness. Ohjelma herätti kysymyksen, onko yksinäisyys yksinäisen syy? The program raised the question of whether loneliness is the cause of loneliness? Vai onko kyse siitä, että yhteisöt ovat rikki, ja yksinäisyys vain rikkinäisen järjestelmän sivutuote. Or is it that communities are broken, and loneliness is just a byproduct of a broken system.

Ithacan pikkukaupunki Yhdysvalloissa oli yksi tällainen yhteisö. The small town of Ithaca in the United States was one such community. Elettiin lamavuotta 1991. There was a recession in 1991. Bisnes oli lamassa, monet kävivät töissä New Yorkissa eivätkä ihmiset tunteneet toisiaan. The business was in a recession, many went to work in New York and people didn’t know each other. Sitten aktivisti Paul Glover perusti Ithacaan oman valuutan, jossa yhdellä tunnilla työtä ansaitsi yhden Ithaca-setelin. Activist Paul Glover then set up his own currency in Ithaca, where one hour of work earned one Ithaca note. Näin kuka tahansa saattoi leikata ruohoa, siivota, maalata tai mitä vain, ja saada maksun Ithaca-rahana. That way, anyone could mow the grass, clean, paint or whatever, and get paid in Ithaca money. Parhaimmilaan Ithacassa yli tuhat yritystä otti vastaan Ithaca-rahaa. At its best in Ithaca, more than a thousand companies received Ithaca money.

Mitä tämä merkitsi yhteisölle? What did this mean for the community? Laman vallitessa se piti monen yrityksen pään pinnalla. During the recession, it kept many businesses on the head. Sen lisäksi se toi yhteen ihmisiä, jotka eivät muuten olisi tavanneet toisiaan. In addition, it brought together people who would not otherwise have met. Se loi ystävyyttä ja sosiaalisia suhteita ja jopa pienen paikallisen turvaverkon. It created friendships and social relationships and even a small local safety net. Samanlaisia kokemuksia on saatu muista rinnakkaisvaluutoista eri puolilla maailmaa. Similar experiences have been gained with other parallel currencies around the world.

Monien rinnakkaisvaluuttojen salaisuus näyttää olevan siinä, että ne toimivat hieman samalla tavalla kuin lahja. The secret of many parallel currencies seems to be that they work a little like a gift. Ne eivät ole vain taloudellisia transaktioita, vaan niissä on mukana sosiaalisia ja moraalisia ulottuvuuksia, joita ei ole omassa rahajärjestelmässämme. They are not just economic transactions, but they involve social and moral dimensions that are not in our own monetary system. Kirjailija Bernard Lietaerin määritelmän mukaan yhteisö on ryhmä ihmisiä, jotka kunnioittavat toistensa lahjoja. Tämä nimenomaisesti näyttää olevan se ajatus, jonka rinnakkaisvaluutat parhaillaan kykenevät elvyttämään. This specifically seems to be the idea that parallel currencies are currently able to revive. Siksi ne kykenevät elvyttämään myös yhteisöjä sosiaalisille juurilleen. Therefore, they are also able to revitalize communities to their social roots.

Oman rahajärjestelmämme perustavan ongelman muotoili Silvio Gesell 1900-luvun alussa. The fundamental problem of our own monetary system was formulated by Silvio Gesell in the early 20th century. Kaikki, mitä ostamme rahalla, kuluu, mätänee, lahoaa, häviää ja lakkaa olemasta. Everything we buy with money wears out, rots, rots, disappears and ceases to exist. Vain raha yksin ei häviä, vaan sen arvo päinvastoin kasvaa. Only money alone will not disappear, but its value will increase. Riittää, että säilytät sitä pankissa korkoa kasvamassa. It is enough to keep it in the bank at an interest rate increase.

Jos rahaan voi säilöä arvoa, se luo lyhytnäköisen kannustimen. Haluaisitko sata euroa nyt vai sata euroa vuoden päästä? Would you like a hundred euros now or a hundred euros a year? Tietenkin nyt: jos laitat sen kasvamaan korkoa, vuoden päästä sinulla on 110 euroa. Tässä on lyhyesti teollisen ajan ympäristötuhon resepti ja historia. Metsät ovat arvokkaampia rahana, koska raha kasvaa nopeammin kuin puut. Forests are more valuable in money, as money grows faster than trees. Kalat kannattaa pyydystää merestä rahaksi nyt, tai sitten sen tekee joku muu. Pisces should be caught out of the sea for cash now, or it is done by someone else.

Mutta entä jos arvoa ei voisi säilyttää rahassa? Mitä jos raha, jonka saat tänään, menettäisi vähitellen arvoaan, niin että vuoden kuluttua se olisi täysin arvotonta? Missä säilyttäisimme arvoa jos ei rahassa? Vastaus: tulevaisuudessa.

Maailmanhistoriasta löytyy kaksi laajempaa ajanjaksoa, jolloin arvoa ei voinut säilyttää rahassa. Yksi oli muinainen Egypti, toinen 1000-luvun alun Eurooppa, Mahtaako olla sattuma, että nämä ajanjaksot tuottivat ihmiskunnan pitkäaikaisimmat muistomerkit, pyramidit ja katedraalit.

Jos siis haluat muuttaa maailmaa, muuta raha. Kaikki muu seuraa perässä. Everyone else follows suit.