×

We use cookies to help make LingQ better. By visiting the site, you agree to our cookie policy.


image

Ykkösaamun Kolumni, Tasa-arvo edellyttää, että kaikki pidetään mukana kehityksessä

Tasa-arvo edellyttää, että kaikki pidetään mukana kehityksessä

[Otsikko: Tasa-arvo edellyttää, että kaikki pidetään mukana kehityksessä.]

Suomessa on pitkästä aikaa iloittu kasvun viriämisestä, vaikka vuosikymmen sitten prosentin kasvua bruttokansantuotteessa olisi pidetty katastrofina työllisyyden, julkisen sektorin velkaantumisen ja hyvinvointivaltion kestävyyden kannalta. Laihojen vuosien jälkeen pienikin kasvu antaa toivoa paremmasta.

Kansainväliset talousjärjestöt, IMF ja OECD, esittelivät 2000-luvun puolivälissä näkemyksiään Suomen pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksista ja päätyivät arvioissaan enintään 1,5 prosentin bruttokansantuotteen kasvuun. Tätä pidettiin yleisesti äärimmäisen pessimistisenä eikä siihen varauduttu sen paremmin talouspolitiikassa kuin rakennepolitiikassakaan. Olihan Suomen talouskasvu ollut useita vuosia huikeaa, teollisia työpaikkoja syntynyt kovaa vauhtia ja kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi keikkunut jatkuvasti kärkisijoilla. Lähestyviltä ongelmilta oli siten helppoa ummistaa silmät.

Valtiovarainministeriön virkamieskunta ja kotimaiset makroekonomistit olivat omissa laskelmissaan samoilla linjoilla kansainvälisten järjestöjen kanssa. Väestö ikääntyy, työvoima vähenee ja tuottavuuskasvu hidastuu.

Näissä oloissa talouden kasvu vääjäämättä hiipuu, ellei tuottavuuskehitystä saada nopeutettua ja lisättyä reippaasti työn tarjontaa. Tämä päivänä tiedämme, etteivät laskelmat olleet vain teoriaherrojen höpinää, vaan ennakoivat niitä ongelmia, joiden kanssa joudumme nyt painimaan.

Jotta heikolta kehitykseltä olisi vältytty, on jokaiselle hallitukselle kerta toisensa jälkeen tarjottu samoja lääkkeitä: rakenneuudistuksia työmarkkinoille, reipasta kuntaremonttia ja sote-uudistusta sekä turhan sääntelyn purkamista. Vasta tällä hallituskaudella viesti näyttää menneen perille. Tähän mennessä merkittävin hallituksen aikaansaannos on sote-uudistuksen saaminen kasaan.

Sote-sektorin asiakkaat ja työntekijät eivät tosin pääse vielä aikoihin nauttimaan paremmista palveluista tai uusista ratkaisuista. Suurin urakka on vasta alkamassa kun päätöksiä aletaan viedä käytäntöön.

Liikenneverkon korjausvelka on vuosien varrella paisunut ja siihen liikenne- ja viestintäministeriön infrapaketti tarjoaa ratkaisuja. Lisäraha kelpaa aina. Sen sijaan monet liikennekaaren ehdotukset uusista palvelumalleista ja digitalisaation hyödyntämisestä on heti tuoreeltaan ammuttu alas.

Kannattaisi kuitenkin perehtyä niihin avoimin mielin ja miettiä, mitkä ovat todelliset vaihtoehdot pitää liikennejärjestelmämme ajanmukaisena ja kilpailukykyisenä.

Hallitus on saanut kiitettävästi edistettyä kilpailua ja markkinoiden toimivuutta purkamalla aukioloaikojen rajoituksia ja muuta sääntelyä.

Asuntomarkkinoilla sen sijaan ongelmat kärjistyvät. Kasvukeskuksissa asunnot kallistuvat ja muualla maassa hinnat laskevat. Monilla paikkakunnilla varsinkaan omakotitaloja ei tahdo saada myytyä millään hinnalla. Koska suomalaisten varallisuus on edelleen kiinni suurelta osalta omistusasunnoissa, kehityksen alueellinen eriytyminen jähmettää monia talouden ja yhteiskunnan rakenteita. Ratkaisua näihin ongelmiin ei löydy perinteisestä aluepolitiikasta.

Työmarkkinoilla tarvitaan monipuolista ymmärrystä tulevaisuuden työstä ja työtehtävistä. On välttämätöntä pohtia millä keinoilla suomalainen työ pärjää jatkossa kun vastassa ei ole vain halvemman kustannustason maissa tehty työ vaan automatisaatio ja robotisaatio, joilla ihmistyötä korvataan kiihtyvää vauhtia. Robotit tekevät töitä joka päivä, vuorokauden kaikkina tunteina samalla hinnalla, ne eivät lakkoile, eivät pidä lounastaukoja tai lomia, eivät sairasta ja niiden hinnat tippuvat koko ajan. Niiden tekemä työ halpenee ja korvaa sitä mukaa yhä enemmän perinteisiä työpaikkoja. Tämä ei ole haaste vain rikkaissa maissa vaan koskettaa kaikkia ympäri maailman. Vaikka koko maailma ei digitalisoidu hetkessä, uutta teknologiaa otetaan käyttöön myös kehitysmaissa. Tarrautumalla vanhoihin etuihin ja rakenteisiin ei suomalainen työ tässä muutoksessa yksinkertaisesti pärjää.

Yhteiskunnan eriytyminen ja syrjäytyminen ovat todellisia huolen aiheita, joita ei pidä lakaista maton alle. Tasa-arvoa ei taata vain tulonjaon kautta.Yhä suurempi haaste teknistyvässä maailmassa on pitää kaikki mukana yhteiskunnan kehityksessä. Korkeasti koulutetuille koko maailma on auki ja tarjoaa mahdollisuuksia, mutta koulutusta vailla olevien syrjäytymisriski kasvaa.

Menestystä ja kiitosta saavuttanut peruskoulumme ei ole enää tae yhtäläisistä mahdollisuuksista löytää paikkansa yhteiskunnassa. Kotitausta näyttää tutkimusten valossa vaikuttavan yhä enemmän lasten koulutusvalintoihin ja pärjäämiseen. Mikä on se suuri yhteiskunnallinen uudistus, jolla voimme vastata näihin haasteisiin? Vastauksia ja käytännön toimia tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan nopeasti, jotta ongelmat eivät entisestään kasaudu.


Tasa-arvo edellyttää, että kaikki pidetään mukana kehityksessä Gleichberechtigung setzt voraus, dass jeder in die Entwicklung einbezogen wird Equality requires that everyone is included in development A igualdade exige que todos sejam incluídos no desenvolvimento

[Otsikko: Tasa-arvo edellyttää, että kaikki pidetään mukana kehityksessä.] For a long time, Finland has been delighted with growth in growth, even if a decade-ago growth in gross domestic product would have been regarded as a disaster for employment, public debt and the sustainability of the welfare state.

Suomessa on pitkästä aikaa iloittu kasvun viriämisestä, vaikka vuosikymmen sitten prosentin kasvua bruttokansantuotteessa olisi pidetty katastrofina työllisyyden, julkisen sektorin velkaantumisen ja hyvinvointivaltion kestävyyden kannalta. After lean years, even a small increase gives hope for better. Laihojen vuosien jälkeen pienikin kasvu antaa toivoa paremmasta. In the mid-2000s, the international economic organizations, the IMF and the OECD, presented their views on Finland's long-term growth opportunities and concluded that their GDP growth would not exceed 1.5 per cent.

Kansainväliset talousjärjestöt, IMF ja OECD, esittelivät 2000-luvun puolivälissä näkemyksiään Suomen pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksista ja päätyivät arvioissaan enintään 1,5 prosentin bruttokansantuotteen kasvuun. This was generally considered to be extremely pessimistic and was not prepared for either in economic policy or in structural policy. Tätä pidettiin yleisesti äärimmäisen pessimistisenä eikä siihen varauduttu sen paremmin talouspolitiikassa kuin rakennepolitiikassakaan. After all, Finland's economic growth had been tremendous for several years, industrial jobs had been created at a rapid pace, and in international competitiveness comparisons, Finland had consistently topped the charts. Olihan Suomen talouskasvu ollut useita vuosia huikeaa, teollisia työpaikkoja syntynyt kovaa vauhtia ja kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi keikkunut jatkuvasti kärkisijoilla. It was thus easy to close your eyes to the approaching problems. Lähestyviltä ongelmilta oli siten helppoa ummistaa silmät. The civil service of the Ministry of Finance and domestic macroeconomists were in line with international organizations in their own calculations.

Valtiovarainministeriön virkamieskunta ja kotimaiset makroekonomistit olivat omissa laskelmissaan samoilla linjoilla kansainvälisten järjestöjen kanssa. The population is aging, the workforce is shrinking and productivity growth is slowing. Väestö ikääntyy, työvoima vähenee ja tuottavuuskasvu hidastuu. Under these conditions, economic growth will inevitably slow down unless productivity growth is accelerated and labor supply is rapidly increased.

Näissä oloissa talouden kasvu vääjäämättä hiipuu, ellei tuottavuuskehitystä saada nopeutettua ja lisättyä reippaasti työn tarjontaa. Today, we know that the calculations were not just nonsense, but anticipates the problems we now have to wrestle with. Tämä päivänä tiedämme, etteivät laskelmat olleet vain teoriaherrojen höpinää, vaan ennakoivat niitä ongelmia, joiden kanssa joudumme nyt painimaan. In order to avoid weak progress, the same medicines have been offered to every government time and time again: structural reforms in the labor market, brisk municipal and social reform, and deregulation.

Jotta heikolta kehitykseltä olisi vältytty, on jokaiselle hallitukselle kerta toisensa jälkeen tarjottu samoja lääkkeitä: rakenneuudistuksia  työmarkkinoille, reipasta kuntaremonttia ja sote-uudistusta sekä turhan sääntelyn purkamista. Only during this term of office does the message seem to have arrived. Vasta tällä hallituskaudella viesti  näyttää menneen perille. To date, the most significant achievement of the government is to bring the sote reform together. Tähän mennessä merkittävin hallituksen aikaansaannos on sote-uudistuksen saaminen kasaan. Admittedly, customers and employees in the Sote sector will not be able to enjoy better services or new solutions.

Sote-sektorin asiakkaat ja työntekijät eivät tosin pääse vielä aikoihin nauttimaan paremmista palveluista tai uusista ratkaisuista. The biggest contract is just beginning when the decisions start to be put into practice. Suurin urakka on vasta alkamassa kun päätöksiä aletaan viedä käytäntöön. The repair debt for the transport network has swelled over the years, and the Ministry of Transport and Communications' infrastructure package offers solutions for this.

Liikenneverkon korjausvelka on vuosien varrella paisunut ja siihen liikenne- ja viestintäministeriön infrapaketti tarjoaa ratkaisuja. Extra money is always valid. Lisäraha kelpaa aina. Instead, many of the traffic arc's proposals for new service models and the use of digitalisation have been immediately shot down. Sen sijaan monet liikennekaaren ehdotukset uusista palvelumalleista ja digitalisaation hyödyntämisestä on heti tuoreeltaan ammuttu alas.

Kannattaisi kuitenkin perehtyä niihin avoimin mielin ja miettiä, mitkä ovat todelliset  vaihtoehdot pitää liikennejärjestelmämme ajanmukaisena ja kilpailukykyisenä. The government has commendably boosted competition and the functioning of the market by removing opening time restrictions and other regulations.

Hallitus on saanut kiitettävästi edistettyä kilpailua ja markkinoiden toimivuutta purkamalla aukioloaikojen rajoituksia ja muuta sääntelyä. In the housing market, on the other hand, the problems are exacerbated.

Asuntomarkkinoilla sen sijaan ongelmat kärjistyvät. In growth centers, apartments are becoming more expensive and prices are falling elsewhere in the country. Kasvukeskuksissa asunnot kallistuvat ja muualla maassa hinnat laskevat. In many places, detached houses in particular do not want to be sold at any price. Monilla paikkakunnilla varsinkaan omakotitaloja ei tahdo saada myytyä millään hinnalla. As the wealth of Finns is still largely occupied by owner-occupied housing, the regional differentiation of development is solidifying many economic and social structures. Koska suomalaisten varallisuus on edelleen kiinni suurelta osalta omistusasunnoissa, kehityksen alueellinen eriytyminen jähmettää monia talouden ja yhteiskunnan rakenteita. The solution to these problems cannot be found in traditional regional policy. Ratkaisua näihin ongelmiin ei löydy perinteisestä aluepolitiikasta. The labor market needs a diverse understanding of future work and job responsibilities.

Työmarkkinoilla tarvitaan monipuolista ymmärrystä tulevaisuuden työstä ja työtehtävistä. It is necessary to consider the means by which Finnish work will succeed in the future when it comes to not only work done in lower-cost countries, but also automation and robotization, which will replace human work at an accelerating pace. On välttämätöntä pohtia millä keinoilla suomalainen työ pärjää jatkossa kun vastassa ei ole vain halvemman kustannustason maissa tehty työ vaan automatisaatio ja robotisaatio, joilla ihmistyötä korvataan kiihtyvää vauhtia. The robots work every day, at all hours of the day at the same price, they don’t strike, they don’t take lunch breaks or holidays, they don’t get sick and their prices drop all the time. Robotit tekevät töitä joka päivä, vuorokauden kaikkina tunteina samalla hinnalla, ne eivät lakkoile, eivät pidä lounastaukoja tai lomia, eivät sairasta ja niiden hinnat tippuvat koko ajan. The work they do is becoming cheaper and is increasingly replacing traditional jobs. Niiden tekemä työ halpenee ja korvaa sitä mukaa yhä enemmän perinteisiä työpaikkoja. This is not just a challenge for rich countries but affects everyone around the world. Tämä ei ole haaste vain rikkaissa maissa vaan koskettaa kaikkia ympäri maailman. Although the whole world will not be digitized in an instant, new technologies will also be introduced in developing countries. Vaikka koko maailma ei digitalisoidu hetkessä, uutta teknologiaa otetaan käyttöön myös kehitysmaissa. By clinging to old benefits and structures, Finnish work simply will not succeed in this change. Tarrautumalla vanhoihin etuihin ja rakenteisiin ei suomalainen työ tässä muutoksessa yksinkertaisesti pärjää. Social segregation and exclusion are real concerns that should not be swept under the carpet.

Yhteiskunnan eriytyminen ja syrjäytyminen ovat todellisia huolen aiheita, joita ei pidä lakaista maton alle. Equality is not only guaranteed through income distribution. An increasing challenge in a technological world is to keep everyone involved in the development of society. Tasa-arvoa ei taata vain tulonjaon kautta.Yhä suurempi haaste teknistyvässä maailmassa on pitää kaikki mukana yhteiskunnan kehityksessä. For the highly educated, the whole world is open and offers opportunities, but the risk of exclusion for the uneducated increases. Korkeasti koulutetuille koko maailma on auki ja tarjoaa mahdollisuuksia, mutta koulutusta vailla olevien syrjäytymisriski kasvaa. Our elementary school, which has achieved success and praise, is no longer a guarantee of equal opportunities to find its place in society.

Menestystä ja kiitosta saavuttanut peruskoulumme ei ole enää tae yhtäläisistä mahdollisuuksista löytää paikkansa yhteiskunnassa. In the light of research, home background seems to be increasingly influencing children’s educational choices and well-being. Kotitausta näyttää tutkimusten valossa vaikuttavan yhä enemmän lasten koulutusvalintoihin ja pärjäämiseen. What is the great social reform that we can use to meet these challenges? Mikä on se suuri yhteiskunnallinen uudistus, jolla voimme vastata näihin haasteisiin? Answers and practical action to address this issue are urgently needed to prevent further accumulation of problems. Vastauksia ja käytännön toimia tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan nopeasti, jotta ongelmat eivät entisestään kasaudu.