Historiantajun lisäksi tarvitsemme tulevaisuudentajua
Minä ja kaltaiseni asiantuntijaihmiset kauhistelemme usein nykymaailman heikkoa historiantajua sekä tutkittujen faktojen kieltämistä ”musta ja mun kavereista tuntuu” -pohjalta. Yhtälailla meidän tulisi kuitenkin kauhistella tulevaisuudentajun vähyyttä sekä – sinällään ihan oikeiden – faktojen moninaisten ja ristiriitaisten seurausten pohdinnan puuttumista.
Esimerkiksi omassa some-virrassani terrorismin pelkoa usein vähätellään vertaamalla terrori-iskuissa kuolleiden määrää vaikkapa liikennekuolemiin. Ero on tietenkin hurja: vuonna 2013 EU:n alueella kuoli 7 ihmistä terrori-iskuissa kun samana vuonna liikenteessä menehtyi 25 938 ihmistä. Historiallisestikin usein suhteellistetaan. 1970- ja 1980-luvuilla terrorismiin menehtyi Euroopassa paljon enemmän ihmisiä kuin nykyisin. Tarjottava johtopäätös tuntuisi olevan, ettei kannata vouhottaa niin paljon terrorismista, sillä sehän on lopulta aika mitätön ongelma.
Kuitenkin jos historiallisen kontekstin ja tilastollisten faktojen lisäksi omaamme tulevaisuudentajua, kannattaa terrorismin uhkaan suhtautua vakavasti. Nykyinen terrorismi tulisi suhteellistaa ennen kaikkea tulevaisuuden todennäköisiin kehityskulkuihin, ei nykyisiin tai menneisiin numeroihin.
Mitä tiedämme tulevaisuudesta? Tuoreen amerikkalaisen National Intelligence Councilin raportin mukaan ainakin sen että teknologian – mukaan lukien tuhoamiskyvyltään valtavien aseiden ja uudenlaisten kauko-ohjattavien asejärjestelmien – kehitys on huimaa. Korkean teknologian kynnys alenee nopeasti. Tiedämme myös, että muun muassa esineiden internettiä ja sähköisiä vaalijärjestelmiä hyödyntävät kehittyneet läntiset yhteiskunnat ovat monilla uusilla tavoilla haavoittuvaisia. Terroristiset ryhmät ovat nopeita käyttämään hyväkseen teknologian luomat uudet rekrytoinnin, propagandan ja logistiikan mahdollisuudet. Viranomaisten on vaikea saada kiinni kansainvälisesti verkostoituneita, ei-hierarkkisia ja ketteriä toimijoita.
Tiedämme lähitulevaisuudesta myös sen, että kansainvälisen järjestelmän toiminta ja maiden välinen yhteistyö on entistäkin vaikeampaa. Samanaikaisesti yhä useampien maiden ja alueiden epävakaus kasvaa väestöpaineen, ilmastomuutoksen, huonon hallinnon, heikon elintason ja pitkittyneiden konfliktien seurauksena. Alueelliset muuttoliikkeet todennäköisesti myös voimistuvat. Hallinnon heikkoudet, levottomat ajat ja teknologian kehitys ja halpeneminen tarkoittaa että ydinteknologia saattaa levitä ja löytää tiensä vaarallisille toimijoille.
Lisäksi näyttää siltä että seuraavina vuosina erilaiset ryhmäidentiteetit rakentuvat yhä useammin ja voimakkaammin poissulkemiselle ja ulkopuolisten tuomitsemiselle – niin meillä kuin muualla. Tällainen ”me vastaan muut” -ilmapiiri ruokkii terrorismia kahdelta suunnalta. Toisaalta se lisää suoraan uskonnollisen fundamentalismin ja väkivallan vetovoimaa. Toisaalta se lisää terrorismin vetovoimaa epäsuorasti, reaktiona erilaisten ryhmien koventuneisiin asenteisiin ja epäreiluksi koettuun toimintaan. Nämä muut ryhmät voivat olla länsimaita, eri uskontojen kannattajia, tai saman uskonnon eri ryhmiä. Näin itseään ruokkivan vihan kierre on valmis.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on nimennyt terrorismin ja ääriliikkeet kaikkein suurimmaksi turvallisuusuhaksi Yhdysvalloille, ja haluaa sulkea maansa rajat uhkaaviksi kokemiltaan mailta.
Vaikka terrorismin uhkaa ei mielestäni pidä vähätellä, on Trumpin politiikka nimenomaan vailla tulevaisuudentajua. Maailma on jo nyt monimutkainen vaikutussuhteiden rihmasto, joka ei noudata kansallisia rajoja. Tulevaisuudessa globaalin keskiluokan kasvaessa ja teknologian kehittyessä maailmasta tulee yhä keskinäisriippuvaisempi.
Tätä kehityssuuntaa ei voi maailman mahtavinkaan valtio padota pysyvästi, ainoastaan luoda sille väliaikaisia hidasteita tai osittaisia esteitä. Parempi vastaus olisi kehittää omaa kykyä ymmärtää, hyödyntää ja hallita tulevaisuuden kehityksen virtaa, eikä taistella epätoivoisesti sitä vastaan.
