Vuorovaikutuksen resurssit
Usein näkee ja kuulee väitettävän, että 80
ellei peräti 95 prosenttia kommunikaatiosta perustuu nonverbaaliseen viestintään.
Se, miten ymmärrämme toisiamme ei suinkaan ole näin yksinkertaista.
Tämän videon tarkoituksena on antaa laajempi kuva vuorovaikutuksessa käytetyistä resursseista
ja siitä miten eri resurssit toimivat yhdessä.
Laajasti katsottuna kaikki inhimillinen toiminta on vuorovaikutusta.
Ihminen voi olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten,
esineiden ja ympäristön kanssa.
Vaikka toimimme usein tiedostamatta, vuorovaikutus on jäsentynyttä toimintaa,
vuorovaikutus on jäsentynyttä toimintaa,
ei sekavaa tai arvaamatonta toimintaa.
Käsitteet kommunikaatio ja viestintä
sisältävät ajatuksen toiminnasta, jonka tavoitteena on
nimenomaan informaation välittäminen.
Vuorovaikutuksen tarkastelu on siis laajempaa
kuin kommunikaation ja viestinnän tarkastelu.
Kommunikaatiota ja viestintää tutkitaan muun muassa haastattelemalla,
havainnoimalla ja kyselyillä,
kun taas vuorovaikutusta tutkitaan luonnollisista
vuorovaikutustilanteista tallennetuilla aineistoilla,
video- ja äänitallenteiden avulla.
Tämä video perustuu tutkimuksiin,
joita on tehty ihmisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta
joko keskusteluntutkimuksen
tai välitteisen diskurssintutkimuksen kentällä.
Käyn tällä videolla läpi vuorovaikutuksessa käytettäviä resursseja eli
kommunikointikanavia ja millä tavalla kommunikointikanavat pelaavat yhteen.
Hyvä lähtökohta kommunikointikanavien tarkasteluun on Sigrid Norrisin
2004 kirjassa julkaistu lista kommunikointikanavista.
Lista perustuu hänen tutkimuksiinsa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta,
joten sitä ei voi suoraan soveltaa kaikkiin vuorovaikutustilanteisiin.
Norrisin lista tarjoaa kuitenkin hyvän lähtökohdan
vuorovaikutuksen tarkasteluun ja sitä kautta
vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.
Puhutun kielen tutkimus on saanut osakseen eniten huomioita.
Puhuttu kieli välittää informaatiota todella paljon,
joten sitä on tutkittu monesta näkökulmasta käsin.
Usein kieltä pidetään tärkeimpänä kommunikointikeinona,
mutta näin ei ole läheskään aina:
Puhutun kielen merkitys riippuu tilanteesta
ja muista kommunikointikanavista
esimerkiksi viittomakielisissä tilanteissa
tai kun kommunikoidaan elehtimällä tai kirjoittamalla,
puhuttu kieli voi olla sivuroolissa.
Puhutulla kielellä on kirjoitetun kielen lisäksi eniten valtaa yhteiskunnassamme.
Eleet ovat toinen laajasti tutkittu vuorovaikutuksen resurssi.
Käsillä tehtävät eleet voi edelleen jakaa osoittaviin eleisiin,
ikonisiin eleisiin, metaforisiin eleisiin ja iskueleisiin.
Ensimmäinen ele, jonka ihmislapsi oppii, on osoittaminen.
Osoittavalla eleellä ohjataan muiden huomiota fyysisessä ympäristössä,
mutta voimme myös osoittavalla eleellä viitata asioihin, joita ei näe,
esimerkiksi tulevaisuuden tapahtumiin tai abstrakteihin asiakokonaisuuksiin.
Ikonisilla eleillä kuvailemme jonkin olemassa olevan asian tai esineen ulkonäköä,
metaforinen ele on myös asiaa kuvaileva, mutta silloin kuvailun kohteena on jokin abstrakti ajatus
esimerkiksi voimme kuvata jonkin tilanteen sekavuutta käsien pyörivällä liikkeellä.
Iskuele on käsien tuottaman rytminen liike,
joka myötäilee usein puhetta.
Sekä viittomakielisissä että puhutun kielen keskusteluissa eleet ja kieli
tukevat toisiaan monin tavoin.
Esimerkiksi ele, joka suuntautuu kanssakeskustelijaa kohti,
kämmen ylöspäin, voi olla osoittamassa
puhujan vaihtoa tai eleellä pyydetään vastausta kanssakeskustelijalta.
Proksemiikalla viitataan kehojen etäisyyteen toisiin ihmisiin tai esineisiin
eli proksemiikkaa tarkastellessaan tutkijaa kiinnostaa henkilöiden sijoittuminen ja liikkuminen tilassa.
ja liikkuminen tilassa.
Se, kuinka lähelle voimme mennä toista ihmistä,
riippuu erittäin monesta seikasta:
kulttuurista, tilannekohtaisista kirjoittamattomista säännöistä,
ihmisten välisistä suhteista tai yksilöllisistä eroista.
On kuitenkin hyvin mielenkiintoista, kuinka tarkkaan olemme sosiaalistuneet
proksemiikkaan liittyviin tapoihin ja normeihin.
Nämä normit tulevat parhaiten ilmi,
kun joku tahallisesti tai tiedostamattaan rikkoo normeja.
Kehon asento viestii usein siitä,
missä toiminnassa olemme mukana
ja mihin toimintaan olemme erityisen keskittyneitä.
Opetustilanteessa opettaja voi osoittaa kehon asennolla,
kumartumalla alas oppilaan katseen tasolle,
että hänen mielestään oppilaan ajatuksilla ja toiminnalla on hänelle merkitystä.
Etäälle seisomaan jäävä opettaja viestii auktoriteettia
ja ulkopuolisen tarkkailijan roolia.
Myös pään liikkeellä viestitään toisten läsnäolijoiden huomioimista.
Päällä voi myös osoittaa ja näin ohjata keskustelukumppanin huomio tärkeään asiaan.
Pään liikkeellä on lukuisia tehtäviä vuorovaikutuksen ylläpitämisessä
ja merkityksiä viestiessä.
päätä voi liikuttaa sivu- ja pystysuunnassa,
myös syvyyssuunnassa tapahtuva liike onnistuu yllättävän helposti.
Päätä voi myös kääntää kiertoliikkeellä.
Millaisia merkityksiä sinulla antaa esimerkiksi pään kallistus?
Katseen suuntaaminen on yhteistoiminnan perusta.
Olemme todella tietoisia siitä, miten ja mihin katsomme.
Toisen katseen suuntaa havainnoimalla päättelemme,
onko hän valmis tai halukas sosiaaliseen toimintaan.
Katseella on nähty kolme vuorovaikutuksellista tehtävää:
osallistumisen säätely,
puheenvuoron vaihtumisen ja kohdentamisen säätely
sekä itsenäisen sosiaalisen toiminnan aloittaminen ja ylläpito.
Kun haluamme osallistaa muita keskusteluun tai muuhun toimintaan
katseella, päänliikkeellä ja asennolla on suuri merkitys.
Norris jakaa muusikin kahteen alakategoriaan:
keholliseen ja ei-keholliseen musiikin.
Esimerkiksi kun soitan kitaraa,
kyseessä on musiikin kehollinen muoto.
Musiikin kehollisuus tulee ilmi erityisesti silloin,
kun opettelemme soittamaan jotain instrumenttia.
Sosiaalistumme vahvasti muihin soittajiin
ja heidän keholliseen musisointiin,
eikä esimerkiksi kitaraa soittaessa
pelkästään käsien liikkeen tarkka hiominen riitä.
Musiikki on ei-kehollista silloin, kun ihmiset reagoivat esimerkiksi tallennettuun musiikkiin, jonka kuulevat.
Samoin teksti voi olla kehollista tai ei kehollista.
Kasvokkainen vuorovaikutus järjestyy usein kirjoitettujen tekstien äärelle
erityisesti institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa:
Koulutuksessa, uskontoa harjoittaessa tai viranomaisten kanssa asioidessa.
Tuotamme monissa tilanteissa tekstiä yhdessä kehollisesti.
Kehollinen teksti viittaa itse kirjoitustoimintaan.
Erityisesti mobiilin teknologian myötä
olemme harjaantuneet ymmärtämään toisiamme pelkän näpyttelyn perusteella
eli kehollista tekstiä seuraamalla
Voimme helposti päätellä, onko henkilöllä meneillään
muistiinpanojen kirjoitus,
pinnallinen chattaily vai kenties tarkkuutta vaativa sähköpostiviesti.
Vuorovaikutus rakentuu usein tilan asettelun mukaan.
Asettelu eli layout viittaa sekä esineiden sijoitteluun tilassa
että arkkitehtuuriseen pohjapiirrokseen.
Termi “kyykkyviini”, jolla viitataan halvempien viinien sijoitteluun alimmalle hyllylle,
on erinomainen esimerkki siitä,
miten esineiden asettelu vaikuttaa meidän keholliseen toimintaamme
ja lopputulemana on hyvinkin rikkaan merkityksen välittävä ilmaus.
Norrisin lista kommunikointikanavista ei ole täydellinen
vaan tutkittaessa vuorovaikutusta, tulisi ensimmäisen huomioida,
mitkä resurssit kyseissä vuorovaikutustilanteessa ovat kyseessä.
Pienissä tai suurissa yhteisöissä voi myös uudet vuorovaikutuksen resurssit
vakiintua ja hioutua käyttöön.
Kuinka pitkälle voisimme halutessamme kehittää esimerkiksi
kynsilakalla tapahtuvaa kommunikointia?
Tutuimmista vuorovaikutuksen resursseista Norrisin listalta puuttuu kuitenkin
esimerkiksi ilmeet ja viitottu kieli.
Ihminen on lajina kasvoihin suuntautunut.
Kasvot ovat tärkeä vuorovaikutuskanava jo hyvin pienille vauvoille.
Kasvonilmeet ovat erityinen vuorovaikutuksen resurssi,
koska niillä ilmaistaan erityisesti tunteita.
Ilmeet muuttuvat vuorovaikutuksessa jatkuvasti:
Niillä ilmaistaan osallistujan suhtautumista puheen ja tarkkaavaisuuden kohtena oleviin asioihin.
Sen sijaan, että ilmeillä paljastetaan emotionaalista tilaa,
ilmeet ovat erityisesti vuorovaikutuksen resurssi:
Niillä säädellään sosiaalisen vuorovaikutuksen kulkua.
Norrisin listalta puuttuu viitottu kieli,
koska hänen omiin tutkimuksiinsa ei ole kuulunut tilanteita,
joissa viittomakieli olisi ollut käytössä.
Viittomakielisissä tilanteissa on myös käytössä muita kommunikointikanavia,
mutta emme voi soveltaa puhutun kielen tutkimuksen kautta saatua tietoa
kehollisista resursseista sellaisenaan viittomakielisiin tilanteisiin.
Esimerkiksi katseen käyttöä ja proksemiikkaa
säätelee erilaiset säännöt viitotuissa kuin puhutuissa tilanteissa.
Humakin opiskelijana pääset havainnoimaan ja oppimaan visuaalisesti
ja kehollisesti orientoitunutta vuorovaikutusta.
Tämän mahdollisuuden myötä voit toivottavasti
kehittää omia kehollisia ja visuaalisia vuorovaikutustaitojasi.
Sigrid Norrisin yksi tärkein huomio on,
että kieli ei ole välttämättä se kaikkein tärkein kommunikointikanava.
Puhuttu tai viitottu kieli on yksi resurssi muiden resurssien joukossa.
Eleet, katse, ja muut keholliset kommunikointikanavat eivät ole vain koristeita puhutun kielen ympärillä
vaan tilanteesta riippuen niillä voi olla joko yhtä tärkeä
tai tärkeämpikin rooli vuorovaikutuksessa kuin puhutulla, viitotulla tai kirjoitetulla kielellä.
Toimimme usein tilanteissa, joissa visuaaliset ja keholliset kommunikointikanavat
nousevat toiminnan kannalta tärkeämmiksi resursseiksi.
Vaikka tällä videolla kävimme kommunikointikanavat yksi kerrallaan läpi,
resurssit eivät ole juuri koskaan käytössä yksi kerrallaan.
Onkin tärkeää tarkastella kommunikointikanavien yhteispeliä
eli esimerkiksi sitä, millä tavalla eleet tukevat puhuttua kieltä
tai millä tavalla sijoitumme tilaan, jossa käytetään viittomakieltä.
Saavutettavuuden kannalta on erityisen olennaista miettiä,
mitkä tilanteessa käytössä olevat vuorovaikutuksen resurssit
ovat osallistujille tuttuja tai yleensäkään saatavilla,
sillä vuorovaikutuksen resurssit eivät suinkaan jakaannu ihmisille tasapuolisesti.
Olemme onneksi erityisen taitavia muokkaamaan
toimintaamme ja toimintaympäristöä sopivaksi itsellemme
ja niille, joiden kanssa haluamme toimia.
Vuorovaikutuksen tutkimukseen ja kommunikointikanaviin perehtyminen
antaa välineitä omien ja yhteisöjen vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.
Loppuksi havainnointitehtävä
Havainnoi vuorovaikutusta tavallisessa arjen tilanteessa
Kiinnitä huomiota erityisesti katseen, eleen, kehon asennon, asettelun
ja proksemiikan rooliin vuorovaikutuksessa.
Millaisia tehtäviä ja merkityksiä katseella,
eleellä ja asennon muutoksilla on näissä vuorovaikutustilanteissa?
Hyviä havainnointitilanteita ovat esimerkiksi kahvilat,
kaupan kassajonot, linja-autopysäkit tai liikennevalot.