Vuorovaikutuksen resurssit

Usein näkee ja kuulee väitettävän, että 80

ellei peräti 95 prosenttia kommunikaatiosta perustuu nonverbaaliseen viestintään.

Se, miten ymmärrämme toisiamme ei suinkaan ole näin yksinkertaista.

Tämän videon tarkoituksena on antaa laajempi kuva vuorovaikutuksessa käytetyistä resursseista

ja siitä miten eri resurssit toimivat yhdessä.

Laajasti katsottuna kaikki inhimillinen toiminta on vuorovaikutusta.

Ihminen voi olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten,

esineiden ja ympäristön kanssa.

Vaikka toimimme usein tiedostamatta, vuorovaikutus on jäsentynyttä toimintaa,

vuorovaikutus on jäsentynyttä toimintaa,

ei sekavaa tai arvaamatonta toimintaa.

Käsitteet kommunikaatio ja viestintä

sisältävät ajatuksen toiminnasta, jonka tavoitteena on

nimenomaan informaation välittäminen.

Vuorovaikutuksen tarkastelu on siis laajempaa

kuin kommunikaation ja viestinnän tarkastelu.

Kommunikaatiota ja viestintää tutkitaan muun muassa haastattelemalla,

havainnoimalla ja kyselyillä,

kun taas vuorovaikutusta tutkitaan luonnollisista

vuorovaikutustilanteista tallennetuilla aineistoilla,

video- ja äänitallenteiden avulla.

Tämä video perustuu tutkimuksiin,

joita on tehty ihmisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta

joko keskusteluntutkimuksen

tai välitteisen diskurssintutkimuksen kentällä.

Käyn tällä videolla läpi vuorovaikutuksessa käytettäviä resursseja eli

kommunikointikanavia ja millä tavalla kommunikointikanavat pelaavat yhteen.

Hyvä lähtökohta kommunikointikanavien tarkasteluun on Sigrid Norrisin

2004 kirjassa julkaistu lista kommunikointikanavista.

Lista perustuu hänen tutkimuksiinsa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta,

joten sitä ei voi suoraan soveltaa kaikkiin vuorovaikutustilanteisiin.

Norrisin lista tarjoaa kuitenkin hyvän lähtökohdan

vuorovaikutuksen tarkasteluun ja sitä kautta

vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.

Puhutun kielen tutkimus on saanut osakseen eniten huomioita.

Puhuttu kieli välittää informaatiota todella paljon,

joten sitä on tutkittu monesta näkökulmasta käsin.

Usein kieltä pidetään tärkeimpänä kommunikointikeinona,

mutta näin ei ole läheskään aina:

Puhutun kielen merkitys riippuu tilanteesta

ja muista kommunikointikanavista

esimerkiksi viittomakielisissä tilanteissa

tai kun kommunikoidaan elehtimällä tai kirjoittamalla,

puhuttu kieli voi olla sivuroolissa.

Puhutulla kielellä on kirjoitetun kielen lisäksi eniten valtaa yhteiskunnassamme.

Eleet ovat toinen laajasti tutkittu vuorovaikutuksen resurssi.

Käsillä tehtävät eleet voi edelleen jakaa osoittaviin eleisiin,

ikonisiin eleisiin, metaforisiin eleisiin ja iskueleisiin.

Ensimmäinen ele, jonka ihmislapsi oppii, on osoittaminen.

Osoittavalla eleellä ohjataan muiden huomiota fyysisessä ympäristössä,

mutta voimme myös osoittavalla eleellä viitata asioihin, joita ei näe,

esimerkiksi tulevaisuuden tapahtumiin tai abstrakteihin asiakokonaisuuksiin.

Ikonisilla eleillä kuvailemme jonkin olemassa olevan asian tai esineen ulkonäköä,

metaforinen ele on myös asiaa kuvaileva, mutta silloin kuvailun kohteena on jokin abstrakti ajatus

esimerkiksi voimme kuvata jonkin tilanteen sekavuutta käsien pyörivällä liikkeellä.

Iskuele on käsien tuottaman rytminen liike,

joka myötäilee usein puhetta.

Sekä viittomakielisissä että puhutun kielen keskusteluissa eleet ja kieli

tukevat toisiaan monin tavoin.

Esimerkiksi ele, joka suuntautuu kanssakeskustelijaa kohti,

kämmen ylöspäin, voi olla osoittamassa

puhujan vaihtoa tai eleellä pyydetään vastausta kanssakeskustelijalta.

Proksemiikalla viitataan kehojen etäisyyteen toisiin ihmisiin tai esineisiin

eli proksemiikkaa tarkastellessaan tutkijaa kiinnostaa henkilöiden sijoittuminen ja liikkuminen tilassa.

ja liikkuminen tilassa.

Se, kuinka lähelle voimme mennä toista ihmistä,

riippuu erittäin monesta seikasta:

kulttuurista, tilannekohtaisista kirjoittamattomista säännöistä,

ihmisten välisistä suhteista tai yksilöllisistä eroista.

On kuitenkin hyvin mielenkiintoista, kuinka tarkkaan olemme sosiaalistuneet

proksemiikkaan liittyviin tapoihin ja normeihin.

Nämä normit tulevat parhaiten ilmi,

kun joku tahallisesti tai tiedostamattaan rikkoo normeja.

Kehon asento viestii usein siitä,

missä toiminnassa olemme mukana

ja mihin toimintaan olemme erityisen keskittyneitä.

Opetustilanteessa opettaja voi osoittaa kehon asennolla,

kumartumalla alas oppilaan katseen tasolle,

että hänen mielestään oppilaan ajatuksilla ja toiminnalla on hänelle merkitystä.

Etäälle seisomaan jäävä opettaja viestii auktoriteettia

ja ulkopuolisen tarkkailijan roolia.

Myös pään liikkeellä viestitään toisten läsnäolijoiden huomioimista.

Päällä voi myös osoittaa ja näin ohjata keskustelukumppanin huomio tärkeään asiaan.

Pään liikkeellä on lukuisia tehtäviä vuorovaikutuksen ylläpitämisessä

ja merkityksiä viestiessä.

päätä voi liikuttaa sivu- ja pystysuunnassa,

myös syvyyssuunnassa tapahtuva liike onnistuu yllättävän helposti.

Päätä voi myös kääntää kiertoliikkeellä.

Millaisia merkityksiä sinulla antaa esimerkiksi pään kallistus?

Katseen suuntaaminen on yhteistoiminnan perusta.

Olemme todella tietoisia siitä, miten ja mihin katsomme.

Toisen katseen suuntaa havainnoimalla päättelemme,

onko hän valmis tai halukas sosiaaliseen toimintaan.

Katseella on nähty kolme vuorovaikutuksellista tehtävää:

osallistumisen säätely,

puheenvuoron vaihtumisen ja kohdentamisen säätely

sekä itsenäisen sosiaalisen toiminnan aloittaminen ja ylläpito.

Kun haluamme osallistaa muita keskusteluun tai muuhun toimintaan

katseella, päänliikkeellä ja asennolla on suuri merkitys.

Norris jakaa muusikin kahteen alakategoriaan:

keholliseen ja ei-keholliseen musiikin.

Esimerkiksi kun soitan kitaraa,

kyseessä on musiikin kehollinen muoto.

Musiikin kehollisuus tulee ilmi erityisesti silloin,

kun opettelemme soittamaan jotain instrumenttia.

Sosiaalistumme vahvasti muihin soittajiin

ja heidän keholliseen musisointiin,

eikä esimerkiksi kitaraa soittaessa

pelkästään käsien liikkeen tarkka hiominen riitä.

Musiikki on ei-kehollista silloin, kun ihmiset reagoivat esimerkiksi tallennettuun musiikkiin, jonka kuulevat.

Samoin teksti voi olla kehollista tai ei kehollista.

Kasvokkainen vuorovaikutus järjestyy usein kirjoitettujen tekstien äärelle

erityisesti institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa:

Koulutuksessa, uskontoa harjoittaessa tai viranomaisten kanssa asioidessa.

Tuotamme monissa tilanteissa tekstiä yhdessä kehollisesti.

Kehollinen teksti viittaa itse kirjoitustoimintaan.

Erityisesti mobiilin teknologian myötä

olemme harjaantuneet ymmärtämään toisiamme pelkän näpyttelyn perusteella

eli kehollista tekstiä seuraamalla

Voimme helposti päätellä, onko henkilöllä meneillään

muistiinpanojen kirjoitus,

pinnallinen chattaily vai kenties tarkkuutta vaativa sähköpostiviesti.

Vuorovaikutus rakentuu usein tilan asettelun mukaan.

Asettelu eli layout viittaa sekä esineiden sijoitteluun tilassa

että arkkitehtuuriseen pohjapiirrokseen.

Termi “kyykkyviini”, jolla viitataan halvempien viinien sijoitteluun alimmalle hyllylle,

on erinomainen esimerkki siitä,

miten esineiden asettelu vaikuttaa meidän keholliseen toimintaamme

ja lopputulemana on hyvinkin rikkaan merkityksen välittävä ilmaus.

Norrisin lista kommunikointikanavista ei ole täydellinen

vaan tutkittaessa vuorovaikutusta, tulisi ensimmäisen huomioida,

mitkä resurssit kyseissä vuorovaikutustilanteessa ovat kyseessä.

Pienissä tai suurissa yhteisöissä voi myös uudet vuorovaikutuksen resurssit

vakiintua ja hioutua käyttöön.

Kuinka pitkälle voisimme halutessamme kehittää esimerkiksi

kynsilakalla tapahtuvaa kommunikointia?

Tutuimmista vuorovaikutuksen resursseista Norrisin listalta puuttuu kuitenkin

esimerkiksi ilmeet ja viitottu kieli.

Ihminen on lajina kasvoihin suuntautunut.

Kasvot ovat tärkeä vuorovaikutuskanava jo hyvin pienille vauvoille.

Kasvonilmeet ovat erityinen vuorovaikutuksen resurssi,

koska niillä ilmaistaan erityisesti tunteita.

Ilmeet muuttuvat vuorovaikutuksessa jatkuvasti:

Niillä ilmaistaan osallistujan suhtautumista puheen ja tarkkaavaisuuden kohteena oleviin asioihin.

Sen sijaan, että ilmeillä paljastetaan emotionaalista tilaa,

ilmeet ovat erityisesti vuorovaikutuksen resurssi:

Niillä säädellään sosiaalisen vuorovaikutuksen kulkua.

Norrisin listalta puuttuu viitottu kieli,

koska hänen omiin tutkimuksiinsa ei ole kuulunut tilanteita,

joissa viittomakieli olisi ollut käytössä.

Viittomakielisissä tilanteissa on myös käytössä muita kommunikointikanavia,

mutta emme voi soveltaa puhutun kielen tutkimuksen kautta saatua tietoa

kehollisista resursseista sellaisenaan viittomakielisiin tilanteisiin.

Esimerkiksi katseen käyttöä ja proksemiikkaa

säätelee erilaiset säännöt viitotuissa kuin puhutuissa tilanteissa.

Humakin opiskelijana pääset havainnoimaan ja oppimaan visuaalisesti

ja kehollisesti orientoitunutta vuorovaikutusta.

Tämän mahdollisuuden myötä voit toivottavasti

kehittää omia kehollisia ja visuaalisia vuorovaikutustaitojasi.

Sigrid Norrisin yksi tärkein huomio on,

että kieli ei ole välttämättä se kaikkein tärkein kommunikointikanava.

Puhuttu tai viitottu kieli on yksi resurssi muiden resurssien joukossa.

Eleet, katse, ja muut keholliset kommunikointikanavat eivät ole vain koristeita puhutun kielen ympärillä

vaan tilanteesta riippuen niillä voi olla joko yhtä tärkeä

tai tärkeämpikin rooli vuorovaikutuksessa kuin puhutulla, viitotulla tai kirjoitetulla kielellä.

Toimimme usein tilanteissa, joissa visuaaliset ja keholliset kommunikointikanavat

nousevat toiminnan kannalta tärkeämmiksi resursseiksi.

Vaikka tällä videolla kävimme kommunikointikanavat yksi kerrallaan läpi,

resurssit eivät ole juuri koskaan käytössä yksi kerrallaan.

Onkin tärkeää tarkastella kommunikointikanavien yhteispeliä

eli esimerkiksi sitä, millä tavalla eleet tukevat puhuttua kieltä

tai millä tavalla sijoitumme tilaan, jossa käytetään viittomakieltä.

Saavutettavuuden kannalta on erityisen olennaista miettiä,

mitkä tilanteessa käytössä olevat vuorovaikutuksen resurssit

ovat osallistujille tuttuja tai yleensäkään saatavilla,

sillä vuorovaikutuksen resurssit eivät suinkaan jakaannu ihmisille tasapuolisesti.

Olemme onneksi erityisen taitavia muokkaamaan

toimintaamme ja toimintaympäristöä sopivaksi itsellemme

ja niille, joiden kanssa haluamme toimia.

Vuorovaikutuksen tutkimukseen ja kommunikointikanaviin perehtyminen

antaa välineitä omien ja yhteisöjen vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.

Lopuksi havainnointitehtävä

Havainnoi vuorovaikutusta tavallisessa arjen tilanteessa

Kiinnitä huomiota erityisesti katseen, eleen, kehon asennon, asettelun

ja proksemiikan rooliin vuorovaikutuksessa.

Millaisia tehtäviä ja merkityksiä katseella,

eleellä ja asennon muutoksilla on näissä vuorovaikutustilanteissa?

Hyviä havainnointitilanteita ovat esimerkiksi kahvilat,

kaupan kassajonot, linja-autopysäkit tai liikennevalot.