Finnish - Start speaking Finnish

Moi! Riippuen teidän opiskelujen vaiheesta, teillä saattaa välillä olla sellanen olo,

että olis kiva päästä pikkusen kokeilemaan suomen puhumista.

Te ymmärrätte ehkä jo lähes kaiken mitä te kuuntelette

ja tuntuu siltä, että te ette pääse enää etenemään pelkästään kuuntelemalla,

ja teidän pitäs päästä sille “seuraavalle tasolle”.

No mulle kävi tää hiljattain, ku mä puhuin viime viikolla ekaa kertaa espanjaa jonku kanssa.

Sitä ennen mä olin puhunu espanjaa pelkästään mun yhessä videossa

ja sit Lanzarotella ku mä etin kahvin suodatinpusseja kaupasta.

Ja viime viikolla mä sit vihdoin rohkaistuin ja osallistuin tällaseen keskustelupöytään,

jossa oli muita espanjan opiskelijoita ja me sit juteltiin keskenämme.

Näitä on mun mielestä aika monessa kaupungissa,

mut yleensä valitettavasti vaan suurimmille kielille, eli englannille, ranskalle, saksalle tai espanjalle.

Mä siis alotin opiskelemaan espanjaa huhtikuussa,

eli mä oon nyt opiskellu huhti-, touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys-, loka ja marraskuun, eli noin kaheksan kuukautta.

Mä alotin tosi motivoituneena ja oikeesti kuuntelin mun podcastia aina ku mä menin töihin,

mut sit kesällä mulla oli niin paljon töitä et se jäi vähän vähemmälle.

Nyt mä kuuntelen kuitenkin useemman kerran viikossa noita podcasteja

tai normaalilla nopeudella puhuttuja videoita Youtubesta.

Mulla ei oo siis tarkotuksena oppia puhumaan sujuvasti espanjaa tietyn aikavälin kuluessa,

vaan tää on tällanen pidemmän aikavälin projekti,

koska mulla on muita asioita joihin mä haluan myös käyttää aikaa.

Mutta siis musta alkoi tuntua, että mä alan pikkuhiljaa olla valmis

kipuamaan sen seinän tai muurin yli, joka estää mua puhumasta,

vaikka mä ymmärrän suurimman osan, mitä mä kuuntelen.

Mä tiesin, että eka kerta tulee olemaan vaikee,

mutta mä tiedän myös, että sit ku sä pääset sen seinämän yli,

niin sä voit vaan puhua ilman et sun tarvii ajatella kauheesti.

Eli miten tää mun keskustelupöytäkokemus meni?

No mä ymmärsin lähes kaiken, mitä muut opiskelijat sanoi.

Mä sain mun suuni auki: mä sain kerrottua, mikä on mun lempiruoka,

mikä olis mun unelmaduuni ja mitä mä teen vapaa-ajalla.

Mä sain jopa mainostettua tätä oppimistapaa mitä mä käytän.

Teinkö mä hirveitä kielioppivirheitä? Kyllä.

Jouduinko mä hakemaan kauan joitaki sanoja? Ihan varmasti.

Käytinkö mä huomaamattani sanoja italiasta? No ehdottomasti!

Mutta mä sain sanottua sen, mitä mä halusin sanoa ja muut ymmärsi mitä mä tarkotin.

Ja se on mulle tärkein ku mä opettelen uutta kieltä.

Tää oli siis eka isku sitä muuria vasten.

Tällä kertaa mulla oli mielessä hyviä lauseita, mut sit ku oli mun vuoro puhua,

niin mulla löi ihan tyhjää ja kaikki tuli väärinpäin ulos.

Mutta se on ihan normaalia. Mä tiiän että ens kerralla se tulee olemaan helpompaa.

Mä saan ehkä sanottua vähän enemmän oikein.

Kaiken tän selityksen tarkotuksena oli siis rohkaista teitä menemään tällasiin tapahtumiin.

Mä tiiän että se ei oo kaikkialla mahdollista ja sen takia mä tein sen Facebook-ryhmän,

mut mä en tiedä miten aktiivisia ihmiset on siellä

ja mä oon ajatellu et mä voisin ehkä jossain vaiheessa tehä myös henkilökohtaisia tuutorointeja.

Toivon että tekin pääsette kohta sen muurin yli

ja alatte puhua sujuvasti suomea. Nähään ens kerralla, moikka!