Podcast 2 - Unusual and Interesting Questions

Moi, tervetuloa kuuntelemaan Learn Intermediate Finnish Podcastiä.

Mun nimi on Max ja mun äidinkieli on suomi.

Mä puhun tässä Helsingin puhekieltä pääosin.

Median ansiosta tätä kielimuotoa ymmärretään aika hyvin myös muissa osissa Suomee.

Mä suosittelen, että sä kuuntelet tän jakson monta kertaa.

Niin sanat ja sanonnat jää mieleen helpommin, vähän samalla tavalla kuin joku laulu.

Lisäks voi olla hyvä tehdä muistiinpanoja.

Tässä jaksossa mä puhun hyvistä kysymyksistä ja muutenkin siitä, että minkälaista on hyvä keskustelu.

Mä teen ite työtä, jossa mä tapaan paljon ihmisiä.

Mulla on myös harrastus, jossa mä tapaan paljon ihmisiä (vaikka nyt pandemia-aikana tietenkin vähemmän).

Se harrastus on kielten opiskelu.

Aina on tietenkin parantamisen varaa sosiaalisissa taidoissa, ja joskus mä unohdan nää jutut, mistä mä puhun tänään.

Ennen ku mä meen niihin hauskoihin kysymyksiin, ni mä haluun puhua parista tärkeestä asiasta kommunikaatioon liittyen.

Ehkä ne on sulle jo tuttuja, ehkä ei, mutta toivottavasti tästä oppii ainakin suomen kieltä.

Mä olen vakuuttunut siitä, että kehonkieli on aliarvostettu asia.

Jos ihmisellä on pelottava kehonkieli, niin ihmiset yleensä juoksee karkuun eikä avaudu sulle.

Esimerkiksi kun puhut ihmisten kanssa, niin onko sun pää suorassa vai hieman kallellaan.

Tällä voi olla suuri vaikutus.

Entinen FBI:n agentti Jack Schafer on tutkinu syvällisesti kehonkieltä ja mä suosittelen hänen kirjaa The Like Switch.

Kehon kielen lisäksi hän puhuu myös muista tärkeistä asioista, myös kysymyksistä.

Jack Schaferin haastatteluja löytyy myös esimerkiksi Youtubesta. Ne on tosi mielenkiintoisia.

Yks tärkee asia on myös se, että jos ihmiset ei luota suhun, niin hyvät kysymykset ei auta paljoa.

Code of Trust on hyvä kirja aiheesta.

Mä suosittelen ainakin kuuntelemaan ja lukemaan kirjoittajan Robin Dreeken haastatteluja.

Robin Dreek on siis kirjoittanu tän kirjan.

Jos ihmiset ei luota suhun, niin kaikki asiat on vaikeita.

Jos tiedät, miten saada ihmiset luottamaan suhun, niin voit saada kymmeniä (ehkä jopa satoja) ystäviä, jotka auttaa sua eri tilanteissa elämässä.

Ja ei unohdeta sitä, että kavereiden kaa oleminen on yks hauskimpia asioita elämässä.

Kumpi on hauskempaa, katsoa hyvä elokuva yksin vai kavereiden kanssa?

Mä luulen, että suurin osa ihmisistä on samaa mieltä siitä, että keskustelu somessa on aika eri asia kuin keskustelu kasvokkain.

Kukaan ei sano kuolinvuoteella, että olisinpa mä lukenu enemmän nettikeskusteluita.

En mä sitä sano, että some on pelkästään huono asia.

Miksi kysymykset on tärkeitä? Dale Carnegie on sanonu, että “Jos haluat olla kiinnostava, niin ole kiinnostunut.”.

Eli englanniksi: “To be interesting, be interested.”

Hyvät kysymykset yleensä vie keskustelun niihin asioihin, jotka on tärkeitä tälle ihmiselle.

Niiden avulla saat todennäköisesti tietää, että mistä hän on ylpeä.

Huonot kysymykset on tuomitsevia.

Ne vie keskustelun kipeisiin asioihin.

Miksi et vaihda työpaikkaa? Tai: Miksi et... miksi sä et laihduta?

Muutenkin miksi-kysymykset on usein huonoja.

Kuulemma ehkä siksi, että vihaiset vanhemmat kysyy lapsilta usein miksi-kysymyksiä.

Toisin kuin monet luulee, myös useimmat suomalaiset rakastaa juttelua.

Ne ei vaan välttämättä tiedä, mistä alottaa puhumista.

Siksi mä sanoisin, että hyvät kysymykset on Suomessa erityisen tärkeitä.

Monien suomalaisten mielestä sää on yleensä liian pinnallinen puheenaihe.

Yleisesti ottaen small talk ei oo suomalaisten vahvuuksia, vaikka suomalaisia on kyllä monenlaisia.

No sitten mennään niihin kysymyksiin.

Täs on yks epätavallinen kysymys, mutta mun mielestä se on hyvä.

Minkälaisia haasteita sulla on asiassa X?

Esimerkiksi: minkälaisia haasteita sulla on töissä? Minkälaisia haasteita sulla on lasten kanssa? Minkälaisia haasteita sulla on ollu koronapandemian aikana?

Haaste-kysymys ei ole ehkä ihan eka kysymys, mitä kannattaa kysyä, mutta mä halusin alottaa jollain vähän epätavallisella jutulla tän kysymys-osion.

Haaste-kysymys vie puheen kohti asioita, jotka on tärkeitä tälle henkilölle, joten se on monesti tosi hyvä kysymys.

Minkälaisia taikavoimia sulla on?

Kirjaimellisesti taikavoima tarkoittaa esimerkiksi kykyä lentää tai kykyä olla näkymätön.

Minkälaisia taikavoimia sulla on? Jos joku hämmentyy, niin voit sanoa, että “Mä tarkotan, että missä sä oot hyvä”.

Jos joku vastaa, että “En missään.”, niin voit ehkä kysyä, että “Missä sä haluisit olla hyvä?”

On hyvä tietää myös toisten unelmista.

Entäpä tää hyvin yleinen kysymys “mitä sä teet työkses?”.

Miksi se voi olla ongelmallinen kysymys?

No joku saattaa tehdä työtä, josta hän ei oo ylpeä.

Monesti ammatista voi arvata toisen ihmisen palkan.

Työ leimaa ihmistä ja voi laittaa hänet jonkinlaiseen hierarkiaan, mä väittäisin.

Lisäksi, vaikka ihminen tykkäisikin omasta työstään, niin hän saattaa silti haluta ajatella välillä jotain muuta asiaa.

Tämmöinen ihminen voi olla vaikkapa yrittäjä, joka tekee töitä kymmenen tuntia päivässä, joka päivä.

No mitä kannattaa kysyä ammatin sijasta?

Tää on mun mielestä parempi kysymys: Mitä sä teet elämässä?

Usein mä painotan sanaa “elämässä” ja hymyilen vähän.

Mun ei tartte teeskennellä hymyä, koska se on mun mielestä hauska kysymys ja koska mä odotan innolla vastausta.

Musta kaikki ihmiset on mielenkiintoisia, kun kysyy heiltä hyviä kysymyksiä.

Mitä sä teet elämässä? Mä oon kysyny tätä aika monta kertaa.

Yks vastaus, joka jäi mieleen oli tämä: “No mä teen töitä ja sitten mä vietän aikaa mun koiran kaa.”

Noni, nyt mä tiedän ainakin yhen asian, joka on hänelle tärkeetä.

No sitten, kumpaa mä kysyn seuraavaksi: “Katok sä jalkapalloa?” vai “Minkälainen koira sulla on?”

Ihmiset on yleensä onnellisia sillon kun ne puhuu niille tärkeistä asioista.

Ja jos ihmisellä on onnellinen olo, niin hän todennäköisesti myös tykkää viettää aikaa sun kanssa.

Vaikka ei se oo tietenkään varmaa.

Mun mielestä yks hyvä kysymys on myös tää: “Mitä sä teet vapaa-ajalla?”

Ehkä hauskempi muoto on, että “Miten sä lataat akut töiden jälkeen?”

Tai jos hän on opiskelija, niin “miten sä lataat akut opiskeluiden jälkeen?”.

Suomalaisten työpäivät on yleensä suhteellisen lyhyitä.

Monilla suomalaisilla on paljon vapaa-aikaa ja harrastukset on yleensä iso puheenaihe.

Suomessa on toki myös ihmisiä, jotka tekee töitä 13 tuntia päivässä.

Sitten seuraava kysymys. Haluisik sä olla kuuluisa? Millä tavalla?

Tää kysymys voi avata aika mielenkiintoisia keskusteluita.

Aina ei tietenkään tarvita hienoja kysymyksiä.

Yksi kikka on se, että vain osoittaa, että sä kuuntelit ja ymmärsit.

Voit aloittaa lauseen näin: “Eli sä...”.

Esimerkiksi “Eli sä tykkäät eläimistä.”

Tai sitten sä voit vain peilata.

Peilaus (mirroring) on sitä, että sä toistat 1–3 sanaa toisen lauseesta.

Esimerkiksi jos joku sanoo, että “Mä katsoin eilen dokumentin, joka kertoi koirista.”

Siihen sä voit vastata: “Kertoi koirista.”

Sitten hän voi kertoa lisää siitä.

On toki yleensä tärkeetä kertoa myös jotain itsestä, eikä pelkästään kysyä.

Mutta mun mielestä omien kommenttien ei yleensä tartte olla pidempiä kuin 10 sekuntia sillon kun vasta tutustuu johonkuhun.

Muuten alkaa todennäköisesti vaan puhumaan asioista, jotka ei kiinnosta toista yhtään.

Yksi ongelma saattaa olla myös se, että sun kaveri tietää asiasta enemmän ku sä.

Niinpä pitkä juttu saattaa olla mansplainingia.

“Älä opeta kalaa uimaan.”

Siitä muistuu mieleen nolo juttu monen vuoden takaa.

Mä olin opiskellu japania jo pari vuotta ja mä luulin, et mä olin jo aikamoinen asiantuntija.

Mä tapasin baarissa naisen, joka kertoi, että hänkin opiskelee japania.

Mä sanoin jotain, että “Ai jaa. Mä voin näyttää sulle linkkejä hyville sivustoille, joilla voi opiskella japania.”.

Mä huomasin, että se vähän ärsytti häntä, joten sitten mä päätin olla hiljaa.

Myöhemmin mä huomasin, että hän puhuu japania paremmin ku mä.

Ehkä mun olisi kannattanut kysyä häneltä neuvoa.

Nykyään mä usein kysyn, että “Ai jaa, miten sä opiskelet japania?”.

Entäpä historiaan liittyvät kysymykset?

Kuten monet muutkin kansat, useimmat suomalaiset on ylpeitä meiän historiasta.

Tässä kohtaa on pakko sanoa, että monet suomalaiset tietää jotain myös Suomen historian synkistä hetkistä.

Esimerkiksi siitä miten suomalaiset kohteli saamelaisia ja siitä, miten monia venäläisiä sotavankeja kohdeltiin toisessa maailmansodassa.

Mutta silti monet suomalaiset on kiinnostuneita historiasta ja voi olla hauskaa kysyä, että “Mua kiinnostaa historia. Mitä sä tiedät sun suvun historiasta? Ootko kuullu, että minkälaista heidän elämä oli esim. sata vuotta sitten?”.

Mun mielestä kysymykset, jotka alkaa sanoilla “Onko totta, että...” voi olla aika hyviä.

Esim. “Onko totta, että Neuvostoliitto ei koskaan miehittäny Suomea?”.

Kysymykset on siitä kivoja, että ne saa ihmiset ajattelemaan enemmän.

Jos tapaa ihmisen, joka vihaa tai pelkää pakolaisia, ni sä voit kysyä, että “Mitäs luulet, minkä takia he lähti heiän maasta?”.

Sen sijaan jos alkaa saarnata heille siitä, ni reaktio on luultavasti aika negatiivinen. Ihmiset nostaa kilvet ylös, niin sanotusti.

Me ihmiset ei yleensä tykätä siitä, että meille sanotaan, että miten meiän pitää ajatella.

Mutta hyvä kysymys voi jäädä meiän mieleen pitkäksi aikaa.

Tässä vielä muutama kysymystä, jotka on mun mielestä aika hyviä.

Jos sä voisit mennä illalliselle kenen tahansa kanssa maailmassa, niin kenet sä valitsisit?

Yks hyvä on myös tää: Mistä asioista sä oot kiitollinen elämässä?

Jos joku kertoo sen lomamatkasta, ni voi olla hauskaa kysyä, että “Mitä mun kannattaisi mennä katsomaan siellä?”

Sama juttu, jos joku kertoo, et se on kotoisin jostain muusta osasta Suomea.

Muutenkin on hyvä kysyä neuvoja.

Sen sijaan, itse ei kannata antaa liikaa neuvoja (vaikka tämä onkin neuvo).

Niinku mä sanoin, ihmiset ei tykkää, että niille sanotaan, mitä niiden kannattaa tehdä ja mitä niiden pitää tehdä.

Ensin on parempi ainakin vähän aikaa yrittää ymmärtää toista.

Monesti on parempi antaa ihmisen itse ratkaista omat ongelmansa.

Hyvät kysymykset voi ohjata ajattelua ratkaisuiden suuntaan.

Jos joku kertoo jostain ongelmasta tai haasteesta, niin voi olla kysyä ensin, että “Miten sä oot yrittäny ratkaista tätä ongelmaa?”

Ja sitten, että “Miten se toimi?”

Ehkä sitten vasta voi ehdottaa varovasti jotain, esimerkiksi näillä sanoilla: “Mä en tiie sopiiko tää keino sulle, mutta...”.

Jos taas sanot heti, että “No mä tekisin niin, että...”, niin toinen yleensä ajattelee, että “No mä en ole sinä.”

Toivottavasti näistä kysymyksistä ja ajatuksista on iloa ja hyötyä.

Musta on hauskaa oppia uusia asioita tästä aiheesta, joten jos sulla on kommentteja tai kysymyksiä, ni mä luen niitä mielelläni.

Kiitos, että kuuntelit. Moi moi!