Takaako Nato Suomen turvallisuuden?

Nato - kyllä vai ei?

Iso osa suomalaisista vastaa KYLLÄ.

Ja tämä into johtuu käytännössä Naton jäsensopimuksen yhdestä ainoasta kohdasta artikla vitosesta.

Siinä todetaan, että hyökkäys yhtä maata kohtaan on hyökkäys kaikkia jäsenmaita kohtaan.

Tämä artikla on koko sotilasliiton selkäranka.

Ja tämähän on myös se pääsyy, miksi iso osa suomalaisista haluaa Natoon.

Natolla on ollu erilaisia sotilaallisia operaatioita kriisinhallintatehtävien yhteydessä paljonkin, mut varsinaisesti artikla vitonen on otettu ainoastaan kerran käyttöön koko sotilasliiton historiassa.

Ja kun perehdyin siihen vähä enemmän, nii minua alkoi mietityttää, kuinka sitova se lopulta on, ja miten se oikeasti toimisi tositilanteessa?

Tämä on se syy, miksi Nato otti artikla vitosen ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa käyttöön.

Päätöksen artiklan käyttöönotosta teki Naton tärkein poliittinen elin eli suomeksi Nato-neuvosto.

Nato päätti kahdeksan keinon paketista, jolla se tuki Yhdysvaltoja.

Keskeistä oli, että se päätti käynnistää terrorismin vastaisen operaation.

Siihen kuului esim se, että Naton tutkakoneet vartioi USA:n ilmatilaa.

Ja tämän jälkeen Nato käynnisti laivaston operaation Välimerellä.

Lisäksi pakettiin kuului ympäripyöreä lausahdus siitä, että Nato ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin lisätäkseen turvallisuutta liittoutuneiden maiden alueella.

Ja tämä oli alkusysäys sille, että yksittäiset liittolaiset lähettivät joukkoja avuksi, kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin.

Mutta virallisesti Afganistanin operaatio ei kuulunut artikla vitosen piiriin.

Oleellista tässä artikla vitosessa on se, että siinä on kyse pelotteesta.

Eli siitä, että yhteenkään jäsenmaahan ei kannata hyökätä, koska riskinä on saada niskaansa koko sotilasliitto.

Mutta sen varsinainen muotoilu on aika väljä.

Siinä puhutaan auttamisesta hyökkäyksen sattuessa “tarpeellisiksi katsotuilla keinoilla”.

Itse asiassa silloin kun Naton jäsensopimusta laadittiin 1940-luvun lopulla kylmän sodan aikaan, Euroopan valtiot olisivat halunneet sopimukseen, että hyökkäyksen sattuessa Yhdysvaltojen olisi PAKKO tulla niiden avuksi.

Mut Yhdysvallat ei kuitenkaan halunnut tehdä tällaista lupausta, joten tää otettiin huomioon artikla vitosen sanamuodoissa.

Sitä ei ole siinä artikla vitosessa määritetty, että mikä se keino on, tai miten paljon apua pitäisi antaa. Jokainen maa itse arvioi, mitä se pystyy antamaan. Sen ei tarvitse olla sotilaallista apua. Se voi olla materiaaliapua tai taloudellista tukea tai muuta, muuta.

Hän on politiikan tutkija Iro Särkkä, joka on tutkinut paljon Natoa, joten päätin kysyä häneltä, miten tämä artikla vitonen toimii käytännössä.

Eli artikla vitonen voidaan ottaa käyttöön Nato-neuvoston yksimielisellä päätöksellä, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkien Nato-maiden pitää olla sen päätöksen takana.

Tämä Nato-neuvosto koostuu siis kaikista 30 jäsenmaan edustajasta ja siellä tehdään päätökset kaikista isommista asioista, myös siis muustakin kuin vain artikla vitosesta.

Mutta aina yksimielisyyden saavuttaminen ei ole helppoa.

Natolla on historian saatossa ollut erimielisyyksiä sotilaallista operaatioista.

Nato on aloittanut uuden hyökkäyksen Jugoslaviaan.

Naton koneet ja ohjukset moukaraoivat parhaillaan kohteita eri puolilla maata.

Nato aikoo jatkaa pommituksia, kunnes Jugoslavian johtaja Slobodan Milošević taipuu Kosovon rauhansopimukseen.

Yksi esimerkki tästä on Naton tekemät ilmaiskut Jugoslaviaan Kosovon sodassa vuonna 99.

Jäsenmaat olivat aluksi eri mieltä siitä, pitäiskö ilmaiskuja tehdä.

Nato on jatkanut Jugoslavian raskaita pommituksia.

Jugoslavian uutistoimiston mukaan parikymmentä ihmistä kuoli Naton osuttua parantolaan ja vanhainkotiin Serbian eteläosassa.

Nato ei vahvista osuneensa siviilikohteisiin, vaan sanoo pommittaneensa kasarmeja.

Nato pääsi yksimieliseen päätökseen ilmaiskuista, mutta operaation aikana esim Italia ja Kreikka kritisoivat pommituksia.

Nämä edellä mainitut esimerkit eivät ole liittyneet artikla viiteen, mutta se kertoo siitä, että ei Natossa olla aina kaikesta samaa mieltä.

Mutta jos ja kun Nato-neuvosto pääsee sopuun, nii sitten organisaation pyörät alkavat pyöriä.

Heti Nato-neuvoston alla on sotilaskomitea, joka on Naton sotilaallinen johto.

Myös se koostuu jäsenmaiden 30 edustajasta, mutta nämä edustajat ovat sotilashenkilöstöä.

Sotilaallisen johdon alla on kaks esikuntaa: ACT JA ACO.

ACT:n alla on koulutus ja kehittäminen.

ACO:n alla puolestaan on taktinen ja operatiivinen komento, ja tämän operatiivisen komennon alla on lopulta ne Naton joukot, jotka voidaan lähettää operaatioihin.

Natolla ei siis ole omaa armeijaa, vaan jäsenmaat ovat sitoutuneet antamaan omia joukkoja yhteiseen käyttöön.

Mutta artikla vitoseen ja siihen apuun, mitä tarjotaan, vaikuttaa luonnollisesti myös se, miten jäsenmaiden päättäjät suhtautuvat Natoon.

Eli siis jos Suomi liittyisi Natoon, niin se saisi kuitenkin aina itse päättää, miten se haluaisi auttaa. Nato ei tuu sanomaan, että nyt pitää tehä näin.

Mutta sama pätee kaikkiin muihinkin.

Esim Yhdysvaltojen entisen presidentin Donald Trumpin kohdalla oli pitkään epäselvää, miten sitoutunut hän oli sotilasliittoon.

Eli siis tässä herää nyt kysymys, että kuinka voimakas tää artikla vitonen on?

Kyllä nyt sanoisin näin, että se on hyvin voimakas, että siihen tämä koko Naton toiminta perustuu, että ilman sitä artikla vitosta, ja ilman sitä, että siihen ollaan sitouduttu tämä koko toiminta menettäisi merkityksensä.

Asiantuntijat ovat tällä hetkellä aika yksimielisiä siitä, että Nato toisi Suomelle merkittävää lisäturvaa.

Mutta on hyvä muistaa, että päävastuu Suomen puolustamisesta on suomalaisilla, -

Kun Kasarmintorille se Nato-lippu nousee salkoon, niin ei silloin ikuisiksi ajoiksi ole Suomen turvallisuutta ratkaistu.

vaikka Suomesta tulisi Naton jäsenyys.

Mitä mieltä sää oot tästä?

Haluaisitko sä, että me tehtäisiin vielä toinen Nato-aiheinen video?

Kommentoi ajatukset tohon alle ja tilaa tää kanava!