×

We use cookies to help make LingQ better. By visiting the site, you agree to our cookie policy.


image

Suomen Mestari 3, Kahden kulttuurin välissä

Kahden kulttuurin välissä

Ranya Paasonen (o.s. EIRamly, s. 1974) on helsinkiläinen kirjailija. Lapsuutensa hän vietti monessa maassa: Intiassa, Tsadissa, Saudi-Arabiassa, Libyassa, isänsä kotimaassa Egyptissä ja äitinsä kotimaassa Suomessa. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1995 pääaineenaan seemiläiset kielet.

Paasosen esikoisromaanissa Auringon asema (Otava 2002) päähenkilönä on nuori nainen, joka on kasvanut kahden kulttuurin välissä. Hän kertoo egyptiläisen isänsä ja suomalaisen äitinsä rakkaustarinan ja kuvailee perheensä elämää, omaa kasvuaan ja tunteitaan. Paasonen on saanut teoksestaan useita palkintoja ja se on käännetty monille kielille.

Otteita Auringon asema -romaanista:

Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin. Samana iltana hän vei äidilleni punaisia ruusuja, ja minun äitini mielestä se oli huvittavaa, mutta ruusuja oli paljon ja ne tuoksuivat enemmän kuin suomalaiset ruusut, ja minun isäni tuoksui myös, ehkä liikaa, hän ei ollut ujo ollenkaan. Samana iltana minun isäni sanoi: minä rakastan sinua Anu, mutta minun äitini ei voinut vielä sanoa samoin.

Minun isäni ei ymmärtänyt, että Suomessa nauretaan hiljaa ja suomeksi oudoista asioista ja että lapset eivät hymyile jos heitä ei huvita hymyillä, eivätkä aikuisetkaan, ja että pohjoisessa on ihmisiä niin harvassa, että he kuolevat yksinäisyyteen, sillä ihminen ei elä ilman toista ihmistä, ja vihannekset pestään kaupoissa ja pakataan muoviin, ja vesimeloni on kalpeaa kuin sairas tytär, sen siemenet vain vihjeitä. Minun isäni ei ymmärtänyt että kuukin on toisessa asennossa ja että kaikki kadut on merkitty karttaan ja että tavarataloissa ei tingitä.

Mutta joskus minä ja sisareni, me puhuimme suomea ruokapöydässä eikä isä ymmärtänyt mitä me sanoimme. Ja minun isäni ajatteli: he ovat osa minua, enkä minä ymmärrä heitä. Ja joskus me puhuimme arabiaa ruokapöydässä eikä äiti ymmärtänyt mitä me sanoimme. Ja minun äitini ajatteli: he ovat osa minua, enkä minä ymmärrä heitä. Ja minun isäni halusi meidät kokonaan, ja minun äitini halusi meidät kokonaan, ja mustat pilvet olisivat totisesti kerääntyneet taivaalle, jollei se olisi ollut piinallisen pilvetön, jostakin kaukaa olisi kuulunut pahaenteisiä ääniä kerta kaikkiaan. Minun äitini rakasti minussa ja sisaressani sitä mikä oli häntä itseään, ja minun isäni rakasti minussa ja sisaressani sitä mikä oli häntä itseään. Minä kysyn: eikö tämä merkitse sitä, että he olivat lakanneet rakastamasta toisiaan?

Silloin minä asettelin pienet puiset eläimet pianon päälle, ja minä tiesin että isä toi ne Afrikasta, tiesin että ne keräävät pölyä ja tiesin, että minun äitini ei olisi pitänyt niitä esillä ollenkaan, pölyä ja muistoja, huonoja asioita molemmat, ja minä tiesin että minun äitini halusi vain mustaa ja valkoista ja selkeitä muotoja, että hän inhosi kaikkea pientä tavaraa ja tavaraa ehkä muutenkin, ja tiesin että minun isäni rakasti kaikkea pientä tavaraa ja tavaraa ehkä muutenkin, ja silloin minä ajattelin: rakastan isää enemmän kuin äitiä, minä olen isäni tytär, ja silloin minulle tuli huono omatunto, mutta kun otin pienet puiset eläimet pois pianon päältä, ajattelin: rakastan äitiä enemmän kuin isää, minä olen äitini tytär, ja silloin minulle tuli huono omatunto enkä tiennyt mitä tehdä, en kerta kaikkiaan.


Kahden kulttuurin välissä

Ranya Paasonen (o.s. EIRamly, s. 1974) on helsinkiläinen kirjailija. Ranya Paasonen (nee EIRamly, born 1974) is a writer from Helsinki. Lapsuutensa hän vietti monessa maassa: Intiassa, Tsadissa, Saudi-Arabiassa, Libyassa, isänsä kotimaassa Egyptissä ja äitinsä kotimaassa Suomessa. He spent his childhood in many countries: India, Chad, Saudi Arabia, Libya, his father's homeland Egypt and his mother's homeland Finland. 幼少期はインド、チャド、サウジアラビア、リビア、父の母国エジプト、母の母国フィンランドと多くの国で過ごした。 Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1995 pääaineenaan seemiläiset kielet. He graduated with a master's degree in philosophy from the University of Helsinki in 1995, majoring in Semitic languages.

Paasosen esikoisromaanissa Auringon asema (Otava 2002) päähenkilönä on nuori nainen, joka on kasvanut kahden kulttuurin välissä. Hän kertoo egyptiläisen isänsä ja suomalaisen äitinsä rakkaustarinan ja kuvailee perheensä elämää, omaa kasvuaan ja tunteitaan. He tells the love story of his Egyptian father and his Finnish mother and describes his family's life, his own growth and feelings. Paasonen on saanut teoksestaan useita palkintoja ja se on käännetty monille kielille. Paasonen has received several awards for his work and it has been translated into many languages.

Otteita Auringon asema -romaanista: Excerpts from the novel Position of the Sun:

Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin. Samana iltana hän vei äidilleni punaisia ruusuja, ja minun äitini mielestä se oli huvittavaa, mutta ruusuja oli paljon ja ne tuoksuivat enemmän kuin suomalaiset ruusut, ja minun isäni tuoksui myös, ehkä liikaa, hän ei ollut ujo ollenkaan. That same evening he brought red roses to my mother, and my mother thought it was amusing, but there were a lot of roses and they smelled more like Finnish roses, and my father smelled too, maybe too much, he wasn't shy at all. 同じ夜、父は母に赤いバラを持って行った。母は面白いと思ったようだが、バラはたくさんあり、フィンランドのバラのような香りがした。 Samana iltana minun isäni sanoi: minä rakastan sinua Anu, mutta minun äitini ei voinut vielä sanoa samoin.

Minun isäni ei ymmärtänyt, että Suomessa nauretaan hiljaa ja suomeksi oudoista asioista ja että lapset eivät hymyile jos heitä ei huvita hymyillä, eivätkä aikuisetkaan, ja että pohjoisessa on ihmisiä niin harvassa, että he kuolevat yksinäisyyteen, sillä ihminen ei elä ilman toista ihmistä, ja vihannekset pestään kaupoissa ja pakataan muoviin, ja vesimeloni on kalpeaa kuin sairas tytär, sen siemenet vain vihjeitä. لم يفهم والدي أن الناس في فنلندا يضحكون بهدوء وباللغة الفنلندية على أشياء غريبة ، وأن الأطفال لا يبتسمون إذا لم يستمتعوا بالابتسام ، ولا يبتسم الكبار أيضًا ، وأن هناك عددًا قليلاً جدًا من الأشخاص في الشمال يموتون من الوحدة ، لأن الإنسان لا يستطيع أن يعيش بدون شخص آخر ، والخضروات مغسولة في المتاجر ومعبأة بالبلاستيك ، والبطيخ شاحب مثل الابنة المريضة ، وبذورها تلميح فقط. My father didn't understand that in Finland people laugh quietly and in Finnish at strange things, and that children don't smile if they don't enjoy smiling, and neither do adults, and that there are so few people in the north that they die of loneliness, because a person can't live without another person, and vegetables washed in stores and packed in plastic, and the watermelon is as pale as a sick daughter, its seeds only hints. 父は、フィンランドでは奇妙なことでもフィンランド語で静かに笑うこと、子どもは笑いたくなければ笑わないし、大人も笑わないこと、北の方では人が少なすぎて孤独死すること、人は他人がいなければ生きていけないこと、野菜は店で洗われ、ビニールでパックされること、スイカは病気の娘のように青白く、種はうっすらとしか見えないことを理解していなかった。 Minun isäni ei ymmärtänyt että kuukin on toisessa asennossa ja että kaikki kadut on merkitty karttaan ja että tavarataloissa ei tingitä. لم يفهم والدي أن القمر في وضع آخر وأن جميع الشوارع محددة على الخريطة وأنه لا يوجد مساومة في المتاجر الكبرى. My father didn't understand that the moon is in another position and that all the streets are marked on the map and that there is no haggling in department stores. 父は、月が他の位置にあることも、すべての通りに地図上の印があることも、デパートで値切り交渉をしないことも理解していなかった。

Mutta joskus minä ja sisareni, me puhuimme suomea ruokapöydässä eikä isä ymmärtänyt mitä me sanoimme. لكن في بعض الأحيان ، كنت أنا وأختي نتحدث الفنلندية على مائدة العشاء ولم يفهم أبي ما قلناه. But sometimes me and my sister, we would speak Finnish at the dinner table and my father wouldn't understand what we were saying. Ja minun isäni ajatteli: he ovat osa minua, enkä minä ymmärrä heitä. وفكر والدي: إنهم جزء مني وأنا لا أفهمهم. And my father thought: they are part of me and I don't understand them. 彼らは私の一部であり、私には理解できない。 Ja joskus me puhuimme arabiaa ruokapöydässä eikä äiti ymmärtänyt mitä me sanoimme. And sometimes we would speak Arabic at the dinner table and my mother wouldn't understand what we were saying. Ja minun äitini ajatteli: he ovat osa minua, enkä minä ymmärrä heitä. And my mother thought: they are part of me, and I don't understand them. Ja minun isäni halusi meidät kokonaan, ja minun äitini halusi meidät kokonaan, ja mustat pilvet olisivat totisesti kerääntyneet taivaalle, jollei se olisi ollut piinallisen pilvetön, jostakin kaukaa olisi kuulunut pahaenteisiä ääniä kerta kaikkiaan. وأرادنا والدي جميعًا ، وأرادتنا والدتي جميعًا ، ومن المؤكد أن الغيوم السوداء كانت ستتجمع في السماء ، إذا لم تكن صافية بشكل مؤلم ، كانت هناك أصوات مشؤومة من مكان بعيد مرة واحدة وإلى الأبد. And my father wanted us all, and my mother wanted us all, and black clouds would surely have gathered in the sky, if it had not been painfully cloudless, there had been ominous sounds from somewhere far away once and for all. そして父は私たち全員を望み、母は私たち全員を望んだ。空には必ず黒い雲が立ち込め、もし痛々しいほど雲がなかったら、不吉な声がどこか遠くからきっぱりと聞こえただろう。 Minun äitini rakasti minussa ja sisaressani sitä mikä oli häntä itseään, ja minun isäni rakasti minussa ja sisaressani sitä mikä oli häntä itseään. كانت والدتي تحب ما كانت هي في داخلي وفي أختي ، وأحب والدي ما كان هو في نفسي وفي أختي. My mother loved what was herself in me and my sister, and my father loved what was himself in me and my sister. Minä kysyn: eikö tämä merkitse sitä, että he olivat lakanneet rakastamasta toisiaan? I ask: doesn't this mean that they had stopped loving each other? これは、二人が愛し合うのをやめたということではないのですか?

Silloin minä asettelin pienet puiset eläimet pianon päälle, ja minä tiesin että isä toi ne Afrikasta, tiesin että ne keräävät pölyä ja tiesin, että minun äitini ei olisi pitänyt niitä esillä ollenkaan, pölyä ja muistoja, huonoja asioita molemmat, ja minä tiesin että minun äitini halusi vain mustaa ja valkoista ja selkeitä muotoja, että hän inhosi kaikkea pientä tavaraa ja tavaraa ehkä muutenkin, ja tiesin että minun isäni rakasti kaikkea pientä tavaraa ja tavaraa ehkä muutenkin, ja silloin minä ajattelin: rakastan isää enemmän kuin äitiä, minä olen isäni tytär, ja silloin minulle tuli huono omatunto, mutta kun otin pienet puiset eläimet pois pianon päältä, ajattelin: rakastan äitiä enemmän kuin isää, minä olen äitini tytär, ja silloin minulle tuli huono omatunto enkä tiennyt mitä tehdä, en kerta kaikkiaan. ثم وضعت الحيوانات الخشبية الصغيرة على البيانو ، وعرفت أن أبي أحضرهم من أفريقيا ، وعرفت أنهم جمعوا الغبار ، وعرفت أن والدتي لن تعرضها على الإطلاق ، الغبار والذكريات ، وكلاهما أشياء سيئة ، وعرفت أن والدتي لا تريد سوى الأشكال السوداء والبيضاء والواضحة ، وأنه يكره كل الأشياء الصغيرة والأشياء ربما على أي حال ، وعرفت أن والدي يحب كل الأشياء الصغيرة والأشياء ربما على أي حال ، ثم فكرت: أنا أحب أبي أكثر من أمي ، أنا ابنة أبي ، ثم شعرت بالذنب ، لكن عندما أخرجت الحيوانات الخشبية الصغيرة من أعلى البيانو ، فكرت: أنا أحب أمي أكثر من أبي ، أنا ابنة أمي ، ثم شعرت بالذنب ولم أعرف ماذا أفعل على الإطلاق. Then I placed the little wooden animals on the piano, and I knew that father brought them from Africa, I knew that they collected dust, and I knew that my mother would not have displayed them at all, dust and memories, both bad things, and I knew that my mother only wanted black and white and clear shapes, that he hated all the little things and things maybe anyway, and I knew that my father loved all the little things and things maybe anyway, and then I thought: I love my father more than my mother, I am my father's daughter, and then I got a bad conscience, but when I took the little wooden animals off the top of the piano, I thought: I love mom more than dad, I'm my mother's daughter, and then I got a bad conscience and I didn't know what to do, not at all.