×

We use cookies to help make LingQ better. By visiting the site, you agree to our cookie policy.


image

Yle Uutiset Rec, Onko tää maanpetosrikos?

Onko tää maanpetosrikos?

Ovatko Helsingin Sanomien toimittajat syyllistyneet maanpetosrikokseen?

Tätä selvitetään nyt alkaneessa oikeudenkäynnissä.

- [Kaius Niemi, päätoimittaja HS] Jos tästä tulisi lainvoimainen tuomio, kun nämä rikosnimikkeet ovat näin voimallisia, niin sitten sen jälkeen Suomi ei ole enää lehdistönvapausmielessä sama maa kuin aikaisemmin.

Tämä tapaus juontaa juurensa Hesarin joulukuussa 2017 julkaisemaan juttuun, joka käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta ja siellä tehtävää sotilastiedustelua.

Tästä paikasta oli kerrottu aiemmin vain vähän julkisuuteen, mutta tämä juttu paljasti siitä yksityiskohtaisia tietoja ja sen teossa käytettiin salaisiksi määriteltyjä asiakirjoja.

Ja Puolustusvoimien mielestä näiden tietojen julkaisu rikkoi lakia.

Tässä tapauksessa on nähty käänteitä, jotka ovat kuin suoraan jostain toimintaelokuvasta.

Tällä videolla käyn läpi, miten tapahtumat ovat haastehakemuksen mukaan edenneet, ja miten toimittajat puolustautuvat näitä väitteitä vastaan.

Tavallaan koko tapauksessa ovat vastakkain Hesarin toimittajat ja Puolustusvoimat.

Lokakuussa 2021 syytteet saivat toimittajat Laura Halminen ja Tuomo Pietiläinen sekä politiikan toimituksen silloinen esihenkilö Kalle Silfverberg.

Heitä syytetään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä, jotka ovat siis maanpetosrikoksia.

Nämä syytteet liittyivät siis siihen Hesarin joulukuussa 2017 julkaisemaan artikkeliin sekä suunniteltuihin artikkeleihin.

Niiden tekijät olivat Halminen ja Pietiläinen.

Mutta oikeastaan tämä kaikki alkoi jo paljon jutun julkaisua aikaisemmin.

Tämän kaiken keskiössä olevan salaiseksi leimatun materiaalin epäillään päätyneen Hesarille vuonna 2014.

Silloin Tuomo Pietiläinen haastatteli EU:n sotilasesikunnan sotilastiedustelun silloista päällikköä Georgij Alafuzoffia.

Epäilyksenä on, että tässä tilanteessa Pietiläinen sai haltuunsa muistitikun, jolla saattoi olla salaista materiaalia.

Puhutaan myös turvaluokitellusta materiaalista.

Puolustusvoimat oli määritellyt asiakirjat suojaustasoille 1–4, eli heidän näkemyksensä mukaan ne kovimman suojausluokan tiedot voisivat paljastuessaan aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa yleiselle edulle.

Tästä tämä juttuprojekti lähtee pikkuhiljaa etenemään.

Mutta puoli vuotta ennen jutun julkaisua Laura Halminen alkaa epäröidä.

Hän on toimitukselta salaa yhteydessä Puolustusvoimiin ja kertoo, että Hesarilla on hallussaan materiaalia, jota sillä ei pitäisi olla.

Tämä ei kuitenkaan pysäytä juttuprosessia.

Vaan muutamaa päivää ennen jutun julkaisua Halminen etsii netistä tietoa maanpetosrikoksista ja lähettää sähköpostilla Pietiläiselle turvallisuussalaisuuden paljastamisen lainkohdan ja pohtii, pitäisikö olla yhteydessä Sanoman juristeihin.

Silfverberg saa artikkelin tarkastettavaksi.

Ja sitten tämä juttu menee julki.

Ja sen jälkeen käynnistyi tapahtumasarja, joka oli kuin suoraan elokuvasta.

Jutun julkaisun jälkeisenä päivänä toimittaja Laura Halminen soittaa hätäkeskukseen.

Puhelussa Halminen kertoo, että kerrostalon kellarissa palaa, koska tietokoneen akku on räjähtänyt.

Mutta kun tämä puhelu etenee, käy ilmi, että tämä akun räjähtäminen johtuu siitä, että Laura Halminen on lyöny tietokonetta vasaralla, koska hänen mukaansa kyseessä on “lähdesuojatapaus”.

Ja tässä vaiheessa päivystäjä ilmoittaa Halmiselle, että poliisikin tulee paikalle, johon Halminen toteaa: “no voi helvetin kuustoista”.

Tämän seurauksena Halmisen kotiin tehtiin kotietsintä, jonka yhteydessä poliisi takavarikoi useita esineitä.

Halmisen mielestä kotietsintä oli laiton ja sitä käsiteltiin oikeudessa, mutta se todettiin lailliseksi.

Korkein oikeus kuitenkin päätti, että poliisi ei saa käyttää takavarikoitua materiaalia tapauksen tutkinnassa, koska se voisi paljastaa Halmisen tietolähteen.

Ja tämä on tärkeä pointti, koska meillä on lakiin kirjattu lähdesuoja.

Tämä tarkottaa, että toimittajalla on oikeus olla kertomatta, keneltä hän on saanut tiedot.

Lähdesuojalaki tehtiin aikanaan siksi, että ihmiset voisivat kertoa toimittajille epäkohtia vallankäyttäjien toiminnasta ilman, että heille kostetaan tai annetaan kovia rangaistuksia.

Ja lähdesuojaan toimittajat aikovat vedota myös oikeudessa.

Tässä oikeudenkäynnissä ei ole relevanttia, kuka ne tiedot on antanut vaan se, kenen vastuulla tämän tiedon julkaisu on ollut.

- Lähtökohtaisesti vastaava päätoimittaja vastaa aina kaikesta sisällöstä juridisesti.

- Tämä tyyppi on Hesarin päätoimittaja Kaius Niemi, ja häntä epäiltiin näistä samoista rikoksista, mutta häntä ei kuitenkaan niistä lopulta syytetty.

Ja tämä on monelle hieman yllättävää, koska kuten hän itse sanoi, yleensä päätoimittajalla on loppukädessä vastuu siitä, mitä julkaistaan.

Ja tämä on tärkeä osa toimittajien puolustusta.

Heidän näkemyksensä mukaan yksittäiset toimittajat eivät ole tehneet päätöstä julkaisemisesta, eivätkä siten voi olla syyllistyneitä näihin rikoksiin.

- Toimittaja ei sellaisenaan ole julkistanut eikä tehnyt julkistamispäätöstä.

Tämän lisäksi puolustus vetoaa siihen, että kaikki jutun tiedot ovat olleet "julkisesti saatavilla".

- Kysymys on ollut kaikilta osin julkisista lähteistä saatavissa (olevasta tiedosta), joten kysymys ei voi olla turvallisuussalaisuuksista.

Syyttäjät puolestaan ovat sitä mieltä, että Hesarin toimittajat tiesivät jutun sisältävän turvallisuuden vuoksi salassa pidettävää tietoa, ja Puolustusvoimat oli myös varoittanut heitä rikosvastuusta, mikäli juttu julkaistaisiin.

Mutta tämä kaikki tiivistyy lopulta yhteen kysymykseen: oliko Hesarilla oikeus julkaista tietoja Viestikoekeskuksesta ja sotilastiedustelusta?

Ja tähän liittyy se, miksi Hesari halusi tehdä tämän jutun.

Helsingin Sanomat perusteli tätä juttua sillä, että tuohon aikaan Suomessa oltiin säätämässä uusia tiedustelulakeja, jotka vaikuttivat kansalaisten perusoikeuksiin.

Ja Viestikoekeskus liittyi näihin lakiuudistuksiin oleellisesti.

Mutta nyt oikeudessa sitten päätetään, oliko tämä riittävän painava syy tämän tiedon julkaisuun.

Mitä mieltä sinä olet tästä aiheesta?

Kommentoi, jos ajatuksia heräsi. Ja tilaa tämä kanava!


Onko tää maanpetosrikos? Ist dies ein verräterisches Verbrechen? Is this a treasonous crime? Является ли это государственным преступлением?

Ovatko Helsingin Sanomien toimittajat syyllistyneet maanpetosrikokseen? Are the journalists of Helsingin Sanomat guilty of treason?

Tätä selvitetään nyt alkaneessa oikeudenkäynnissä. This will be investigated in the trial that has now started.

- \[Kaius Niemi, päätoimittaja HS\] Jos tästä tulisi lainvoimainen tuomio, kun nämä rikosnimikkeet ovat näin voimallisia, niin sitten sen jälkeen Suomi ei ole enää lehdistönvapausmielessä sama maa kuin aikaisemmin. - [Kaius Niemi, editor in chief HS] If this were to become a final judgement, when these offence titles are so powerful, then Finland would no longer be the same country as before in terms of freedom of the press.

Tämä tapaus juontaa juurensa Hesarin joulukuussa 2017 julkaisemaan juttuun, joka käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta ja siellä tehtävää sotilastiedustelua. This case stems from a Helsinki Sanoma article published in December 2017 about the Defence Forces Communications Centre and the military intelligence work carried out there.

Tästä paikasta oli kerrottu aiemmin vain vähän julkisuuteen, mutta tämä juttu paljasti siitä yksityiskohtaisia tietoja ja sen teossa käytettiin salaisiksi määriteltyjä asiakirjoja. Little had previously been made public about this place, but this story revealed details and used classified documents to do so.

Ja Puolustusvoimien mielestä näiden tietojen julkaisu rikkoi lakia. And in the view of the Defence Forces, publication of this information was a violation of the law.

Tässä tapauksessa on nähty käänteitä, jotka ovat kuin suoraan jostain toimintaelokuvasta. In this case, we have seen twists and turns that are straight out of an action movie.

Tällä videolla käyn läpi, miten tapahtumat ovat haastehakemuksen mukaan edenneet, ja miten toimittajat puolustautuvat näitä väitteitä vastaan. In this video, I go through how the events have unfolded according to the subpoena, and how the journalists defend themselves against these allegations.

Tavallaan koko tapauksessa ovat vastakkain Hesarin toimittajat ja Puolustusvoimat. In a way, the whole case is a confrontation between Hesar's journalists and the Defence Forces.

Lokakuussa 2021 syytteet saivat toimittajat Laura Halminen ja Tuomo Pietiläinen sekä politiikan toimituksen silloinen esihenkilö Kalle Silfverberg. In October 2021, journalists Laura Halminen and Tuomo Pietiläinen and Kalle Silfverberg, who was then a political editor, were charged.

Heitä syytetään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä, jotka ovat siis maanpetosrikoksia. They are charged with disclosing a security secret and attempting to disclose a security secret, which are treasonable offences.

Nämä syytteet liittyivät siis siihen Hesarin joulukuussa 2017 julkaisemaan artikkeliin sekä suunniteltuihin artikkeleihin. These charges were therefore related to the article published by Helsinki Sanoma in December 2017 and the planned articles.

Niiden tekijät olivat Halminen ja Pietiläinen. The authors were Halminen and Pietiläinen.

Mutta oikeastaan tämä kaikki alkoi jo paljon jutun julkaisua aikaisemmin. But actually this all started much earlier than the publication of the article.

Tämän kaiken keskiössä olevan salaiseksi leimatun materiaalin epäillään päätyneen Hesarille vuonna 2014. The material at the heart of all this, which is classified, is suspected to have been leaked to Helsinki Sanoma in 2014.

Silloin Tuomo Pietiläinen haastatteli EU:n sotilasesikunnan sotilastiedustelun silloista päällikköä Georgij Alafuzoffia. At the time, Tuomo Pietiläinen interviewed Georgi Alafuzoff, then head of military intelligence at the EU Military Staff.

Epäilyksenä on, että tässä tilanteessa Pietiläinen sai haltuunsa muistitikun, jolla saattoi olla salaista materiaalia. It is suspected that in this situation Pietiläinen got hold of a memory stick, which may have contained classified material.

Puhutaan myös turvaluokitellusta materiaalista. There is also talk of classified material.

Puolustusvoimat oli määritellyt asiakirjat suojaustasoille 1–4, eli heidän näkemyksensä mukaan ne kovimman suojausluokan tiedot voisivat paljastuessaan aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa yleiselle edulle. The Defence Forces had defined the documents at security levels 1 to 4, meaning that, in their view, the information with the highest classification could cause particularly serious damage to the public interest if disclosed.

Tästä tämä juttuprojekti lähtee pikkuhiljaa etenemään. This is where this project starts to gradually move forward.

Mutta puoli vuotta ennen jutun julkaisua Laura Halminen alkaa epäröidä. But six months before the story is published, Laura Halminen is beginning to have second thoughts.

Hän on toimitukselta salaa yhteydessä Puolustusvoimiin ja kertoo, että Hesarilla on hallussaan materiaalia, jota sillä ei pitäisi olla. From the office she has secret contact with the Defence Forces and tells them that Helsinki Sanoma newspaper has material it should not have.

Tämä ei kuitenkaan pysäytä juttuprosessia. However, this does not stop the case process.

Vaan muutamaa päivää ennen jutun julkaisua Halminen etsii netistä tietoa maanpetosrikoksista ja lähettää sähköpostilla Pietiläiselle turvallisuussalaisuuden paljastamisen lainkohdan ja pohtii, pitäisikö olla yhteydessä Sanoman juristeihin. But a few days before the story is published, Halminen searches the internet for information about treasonous offences and emails Pietiläinen with a paragraph of the law on the disclosure of security secrets and wonders whether he should contact Sanoma's lawyers.

Silfverberg saa artikkelin tarkastettavaksi. Silfverberg gets the article to review.

Ja sitten tämä juttu menee julki. And then this story comes out.

Ja sen jälkeen käynnistyi tapahtumasarja, joka oli kuin suoraan elokuvasta. And then a series of events started that was like something straight out of a movie.

Jutun julkaisun jälkeisenä päivänä toimittaja Laura Halminen soittaa hätäkeskukseen. The day after the story is published, journalist Laura Halminen calls the emergency services.

Puhelussa Halminen kertoo, että kerrostalon kellarissa palaa, koska tietokoneen akku on räjähtänyt. In the call, Halminen says that there is a fire in the basement of the apartment building because the computer battery has exploded.

Mutta kun tämä puhelu etenee, käy ilmi, että tämä akun räjähtäminen johtuu siitä, että Laura Halminen on lyöny tietokonetta vasaralla, koska hänen mukaansa kyseessä on “lähdesuojatapaus”. But as this call progresses, it turns out that this battery explosion is because Laura Halminen has hit the computer with a hammer, because she says it's a "source protection case".

Ja tässä vaiheessa päivystäjä ilmoittaa Halmiselle, että poliisikin tulee paikalle, johon Halminen toteaa: “no voi helvetin kuustoista”. And at this point the officer on duty informs Halminen that the police are coming, to which Halminen says: "well, I'll be damned".

Tämän seurauksena Halmisen kotiin tehtiin kotietsintä, jonka yhteydessä poliisi takavarikoi useita esineitä. As a result, Halminen's home was searched and several items were seized by the police.

Halmisen mielestä kotietsintä oli laiton ja sitä käsiteltiin oikeudessa, mutta se todettiin lailliseksi. According to Halminen, the search was illegal and was tried in court, but was found to be legal.

Korkein oikeus kuitenkin päätti, että poliisi ei saa käyttää takavarikoitua materiaalia tapauksen tutkinnassa, koska se voisi paljastaa Halmisen tietolähteen. However, the Supreme Court ruled that the police could not use the seized material in the investigation of the case because it could reveal Halminen's source of information.

Ja tämä on tärkeä pointti, koska meillä on lakiin kirjattu lähdesuoja. And this is an important point, because we have source protection in the law.

Tämä tarkottaa, että toimittajalla on oikeus olla kertomatta, keneltä hän on saanut tiedot. This means that the journalist has the right not to say from whom he has received the information.

Lähdesuojalaki tehtiin aikanaan siksi, että ihmiset voisivat kertoa toimittajille epäkohtia vallankäyttäjien toiminnasta ilman, että heille kostetaan tai annetaan kovia rangaistuksia. The Source Protection Act was introduced to allow people to report to journalists about wrongdoing by those in power without retribution or harsh punishment.

Ja lähdesuojaan toimittajat aikovat vedota myös oikeudessa. And the journalists intend to invoke source protection in court too.

Tässä oikeudenkäynnissä ei ole relevanttia, kuka ne tiedot on antanut vaan se, kenen vastuulla tämän tiedon julkaisu on ollut. What is relevant in these proceedings is not who provided the information, but who was responsible for its publication.

- Lähtökohtaisesti vastaava päätoimittaja vastaa aina kaikesta sisällöstä juridisesti. - In principle, the editor-in-chief is always legally responsible for all content.

- Tämä tyyppi on Hesarin päätoimittaja Kaius Niemi, ja häntä epäiltiin näistä samoista rikoksista, mutta häntä ei kuitenkaan niistä lopulta syytetty. - This guy is Kaius Niemi, the editor-in-chief of Hesar, and he was suspected of these same crimes, but he wasn't eventually charged with them.

Ja tämä on monelle hieman yllättävää, koska kuten hän itse sanoi, yleensä päätoimittajalla on loppukädessä vastuu siitä, mitä julkaistaan. And this will come as a bit of a surprise to many people because, as he said himself, usually the editor in chief ultimately has the final hand in what gets published.

Ja tämä on tärkeä osa toimittajien puolustusta. And this is an important part of journalists' defence.

Heidän näkemyksensä mukaan yksittäiset toimittajat eivät ole tehneet päätöstä julkaisemisesta, eivätkä siten voi olla syyllistyneitä näihin rikoksiin. In their view, individual journalists have not made the decision to publish and therefore cannot be guilty of these offences.

- Toimittaja ei sellaisenaan ole julkistanut eikä tehnyt julkistamispäätöstä. - As such, the journalist has neither published nor taken a decision to publish.

Tämän lisäksi puolustus vetoaa siihen, että kaikki jutun tiedot ovat olleet "julkisesti saatavilla". In addition, the defence pleads that all the information in the case has been "publicly available".

- Kysymys on ollut kaikilta osin julkisista lähteistä saatavissa (olevasta tiedosta), joten kysymys ei voi olla turvallisuussalaisuuksista. - The issue has been all in the public domain (information), so there can be no question of security secrets.

Syyttäjät puolestaan ovat sitä mieltä, että Hesarin toimittajat tiesivät jutun sisältävän turvallisuuden vuoksi salassa pidettävää tietoa, ja Puolustusvoimat oli myös varoittanut heitä rikosvastuusta, mikäli juttu julkaistaisiin. The prosecutors, for their part, argue that Hesar's journalists knew that the story contained classified information (lit. information held in secret) for security reasons, and that the Defence Forces had also warned them of criminal liability if the story was published.

Mutta tämä kaikki tiivistyy lopulta yhteen kysymykseen: oliko Hesarilla oikeus julkaista tietoja Viestikoekeskuksesta ja sotilastiedustelusta? But this all boils down to one question: did Hesar have the right to publish information about the Viestikoekeskus and military intelligence?

Ja tähän liittyy se, miksi Hesari halusi tehdä tämän jutun. And this is related to why Hesari wanted to do this story.

Helsingin Sanomat perusteli tätä juttua sillä, että tuohon aikaan Suomessa oltiin säätämässä uusia tiedustelulakeja, jotka vaikuttivat kansalaisten perusoikeuksiin. Helsingin Sanomat justified this story by saying that at the time new intelligence laws were being enacted in Finland, which affected the fundamental rights of citizens.

Ja Viestikoekeskus liittyi näihin lakiuudistuksiin oleellisesti. And the Communications Centre was an integral part of these legislative reforms.

Mutta nyt oikeudessa sitten päätetään, oliko tämä riittävän painava syy tämän tiedon julkaisuun. But now the court will decide whether this was a good enough reason to publish this information.

Mitä mieltä sinä olet tästä aiheesta? What do you think about this topic?

Kommentoi, jos ajatuksia heräsi. Ja tilaa tämä kanava! Please comment if you have any thoughts. And subscribe to this channel!